Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

             JeminaStaalo 

Multimediataiteilija - Multimedia-artist   

 

 

Ensimmäisen kirjani Tuhannet kasvot Eroksen julkaisin cd romppuna vuonna 1998 - enkä suinkaan kirjana - oppilastyönä multimedian käsikirjoittamisen ja koostamisen koulutuksessa. Runoni ja novellini muuttuivat leipätekstin lisäksi kuunnelmiksi ja kuviksi, ja koko produktioon tein kaiken työn, toimin ainoana äänenä myös kahdessa kuunnelmassa. Suunnittelin ja kokosin koko produktion toimien näytelmän alkuperäisten tekstien kirjoittajana ja muokkaajana, kuunnelman dramaturgina, kuvamateriaalin ad:na, valokuvaajana, kuvankäsittelijänä, äänisuunnittelijana, nauhoittajana ja editoijana. Taitelija on työnarkomaani, koska harrastukset ja työt kulkevat käsi kädessä ja veitsi vedessä. Työvälineet (digikamera, kynä, muistivihko, muistikortti, pokettikamera, patterit, led-valo) mahtuvat nykyään käsilaukkuun. Kuvaan usealla eri kameralla ja tekniikalla, ja sekoitan vanhan ajan valokuvausta, sekä koneellista ja kokeellista kuvanmuokkausta.

                                                                        *

 

Multimedia on nykyajan renessanssia ja alkemiaa - joillekin.

 

                                                                        *

Vuonna 1978 voitin piirustuskilpailun työlläni Vihannesmummo.

Tuo 1. palkinnon voittanut teos ei ollut poliittinen työ, joka symboloisi vanhusten huollon räikeää välinpitämättömyyttä. Ei, enkä kommentoi sillä vanhustenhoidon heikkenemistä. Huomaan: Giuseppe Arcimboldo kopioi työtäni 1570-luvulla. Kesti lähes 23 vuotta ennen kuin pidin seuraavan näyttelyn. Muissa näyttelyissä olen ollut harvakseen, mm kehitysvammaisten koulun betoniseinillä ja pohjoisen puutarhan kasvihuoneessa.

 

 

Digikuvista pidän niiden nopeuden vuoksi, pääsen heti työstämään ideoita.

Samalla digitekniikka on erinomainen, halpa ja ennen kaikkea solidaarinen keino tallentaa taidetta ja historiaa – niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa, ja jakaa muistoja edullisesti. Skannaan myös vanhoja paperikuviani / diojani / muuta taidettani, ja muokkaan niitä mieluusti.

 

Taiteutan näitä alkuperäisiä töitäni (valokuvia, tussitöitä, maalauksia, kaitafilmejä, digivideoita) multimediaksi. Akryyli- ja öljyvärien loputtua olen käyttänyt kynsilakkaa, sormuksia, ja steariinia.

  

                                                                        *

                                                        

Multimediataiteilijana olen tehnyt realistis-maagisia omakuvasarjoja toimien itse kuvaajana ja mallina.

 

Olen kuvannut paljon mm. festivaaleja, porsliininmaalauskursseja, keskitysleirien jäänteitä, lehmiä timoteipellolla, henkilökuvia esimerkiksi Dario Fosta, peltivaurioita, hyönteisten hierarkiaa, kulttuurimatkojen raunioita tai taideaarteita, nälkäisiä susia, hyperaktiivista Mike Monroeta, ja kymmenen vuoden ajan veden liikettä. Kamera kulkee menossa ja hidastuksissa mukana.

                                                            

 

Olen multimedianero, vaikka inhosin tietokoneita, koska niillä ei aiemmin voinut tehdä mitään järkevää tai edes hauskaa. Lukiovuosinani 80-luvulla en opiskellut atk:ta - edellä mainituista syistä. Kirjoitin lyhytproosaa lähinnä matkakirjoituskoneilla. Tein pitkään ruumiillista ja kasvattavaa töitä mm. kehitysvammaisten kanssa ja pikku hiljaa multimedia-ala alkoi hapuillen syntyä ja sitten kehittyä. Huomasin kuvanmuokkauksen mielekkyyden ja aloin opiskella alaa, ja sitten myöhemmin opettaa muita, lähinnä taidepajojen nuoria: multimediassa pitää olla sisältöä.

 

                                                              

Teen pääasiassa havaintoja kiinnostavasta kohteesta sinänsä ikuistaen rehellisesti tai [war]holisesti tilanteen, tai sitten saan idean toimien itse mallina, lavastajana ja / tai kuvaajana, koska minulla ei ole tyystin tulottomana varaa malleihin, työhuoneisiin, materiaaleihin tai avustajiin, tällöin taide on aitoa, se tulee vimmalla, niillä resursseilla mitä sillä hetkellä on, siinä ei mietitä eikä kursailla turhia, vaan asia tehdään valmiiksi. Joskus maalasin työn vain kirkkaanpunaisella huulipunalla (koko puikko meni), ja mintunvihreällä kynttilän steariinilla roiskien.

 

                                                                        *

 

Nämä elokuvat ovat intensiteettibarometrillä ja Cooperin testillä (kuinka nopeasti päästään irti pakkopaidasta tolppakoroissa ja kunnon kajaleissa) mitattuna ne filkat, joiden tv:ssä alkamisen hetken uhkaavasti koittaessa nopeimmin kirjastosta kotiin suoriudun tahi pelastan DVD:nä palavasta saunasta:           My kind of cup of absinth:

Gothic, Film d'amore e d'anarchia, Valkoinen peura, Glen or Glenda, Saksikäsi-Edward, La Nuit américaine, Irma Vep, Das Kabinett des Doktor Caligari, The Bride of Frankenstein, Sweet Movie, Dracula Has Risen from the Grave, La mariée était en noir, Night Porter, Sunset Boulevard, Strange Days, Nosferatu, Kuuma aurinko, Evil Dead, Korkeat korot, La Femme Nikita, The Whip and the Flesh, & I hired a contract killer.

 

                                                                        *

 

Kun menen kirjastoon sienikorin kanssa, poimin hyllystä mieluiten näitten tekijöitten töitä (jotka ovat kyllä kotonanikin matalassa työlinnassani saaneet makoisan pakolaisen paikan mm.  kirjahyllystäni): My kind of cup of absinth:

Mary Shelley, Ambrose Bierce, Kathy Acker, Edgar Allan Poe, Rosa Liksom, Astrid Lindgren, Jack Kerouac, Margaret Atwood, Sylvia Plath, Annikki Kariniemi, Gertrude Stein, Vladimir Majakovski, Päivi Alasalmi, Marie Darrieussecq, William Burroughs, Pirkko Lindberg, François Villon, Amélie Nothomb, Anna Ahmatova, Sapfo, Bret Easton Ellis, Byron, Comte de Lautrémont, Edith Södegran, markiisi de Sade, Anatoli Mariengof, Daniil Harms, James Joyce, Mihail Bulgakov, Arthur Conan Doyle, Allen Ginsberg, Viktor Hugo, Erica Jong, Stephen King, D. H. Lawrence, George Orwell, Angela Carter, Nancy A. Collins, Guy N. Smith, Robert Louis Stevenson, Melanie Tem, Iain Banks, Kaarlo Sarkia, Isabel Allende, Uuno Kailas ja Oscar Wilde.

 

 

                                                            

 

                            Miksi valokuvaan?

Kamera on minulle kapseli muistikapasiteettia, se on sekä dokumenttia että taidetta, huvia ja arkea. Rakastan kameran tapaa valehdella, vääristää ja muuttaa ikuiseksi, kauniiksi. Ennen kaikkea jakaa muille, myös tuleville sukupolville. Kertoa, että minäkin olen joskus ollut jossain osana tätä suurta mullistusta. Tai sen puutetta. Valokuvaus on sekä intiimiä, privaattia kuin yleisön palvelua, muistin virkistämistä, maailman värittämistä. Nautin eri elementtien yhdistämisestä. Olen välittäjä, meedio, shamaani siinäkin mielessä.

 

                      - Valmistuuko valokuvaajia vain koulusta??

                                     - Peräkanaa liukuhihnalta??

                     - Onko kaikki pelkkää kylmää teollisuutta?

 

Olen toiminut itseoppineena/perineenä valokuvaajana 3.polvessa yli 25 vuoden ajan.     Vielä pitempään olen kirjoittanut.

 

                                                                        *

                  Who Do You Think We Are?

                Are we all clones clones clones??  


- As a multimedia-artist I have done photorealistic-magic
Self Portraits using myself as an artist, photographer, designer and model.
 
I have been writing and/or taking photos to magazines from the year 1983 as a free lancer, columnist… I have been a "non-professional" photographer ever since year 1981. 

 

But still I don´ t got as big collection of shoes like Carrie in Sinkkuelämää, and, above all, here in Finland it as too cold to write in hotpants.. I have been written short stories and poems every since I was 8 years old, the first book I wrote at 8, then I was 12 with the next book, and after that I was 19, but it take a long and windy, rocky road to publish that book – Underground, Anarchy, Feminism, Avant-garde and Black Humour are not easy reading for somebody mainstream moron.

   

My book Pornoinho ( pornREPULSION ), was published FINALLY in 2002, by publisher WSOY. It was wild short-prosaic and painful trip into brutal, sadistic reality that every woman confronts every day. UNFORTUNATELY.

    

In the cover of the book is my Barbie -work from Barbied Wire –exhibition. The torso doll represents all the vulnerability of a girl in the modern sexist, disturbing pressure of MTV, media, adverts and fashion, which cuts personality of a young girl - with these sick expectations.

    

When MTV´ s “music” videos contain neither music nor human rights, I watch my old videos – the greatest music was made before 1984. The New Romantic movement, for example, did not care if you were girl or boy – everybody was equal musician with these [that time] new cheap and easy synthesizers that everybody could afford, storage and portable move. Comparing to expensive punk rock –guitars & bass & drums & beer cans for a singer…

     ..... My favourite music [beside the favourite ones that I photographed] is Peaches, Electric Prunes, and Smashing Pumpkins.

 

I take photos with several different cameras, both digital and old fashioned way. I enjoy dyeing my photos into Sepia, which is my favourite colour with Absinth. Black and white prints are very fine – in the same time rough and sensitive, fragile, especially when I take photos of gigs and summer festivals; my favourite photos are from the greatest bands and performers like Hanoi Rocks, Iggy Pop, Chuck Berry, Iggy & Stooges, New York Dolls, Bauhaus, Mortiis, Lou Reed, Sielun Veljet, Pelle Miljoona, Melrose, Santa Lucia, Stone, Lama, Alice Cooper, Laibach, MC5, 22 Pistepirkko, Smack, Marilyn Manson, Noitalinna Huraa, Damned and half of the Sex Pistols, and all the great, and difficult creatures of the night. In enjoy those little clubs like Astoria and Tavastia, which have long history with rock ´n roll bands performances that makes Big Bang.

     Or Apocalypse, Now. 

 

                                                                      

                                  

                        Why take photos?

- Do you have to go several schools to become a serious photographer?

- Or do you have to live and learn by practising hard and never giving up?!!

 

I have been taking photos over 25 years, in the 3.rd generation.

       I have been written stories even longer..


   

I have studied multimedia in it´ s every shape, I am a media-assistant for a profession, I teached earlier multimedia as well. I enjoy to write, plan and design manuscripts into CD ROMs. And make whole and complete artwork with texts, pictures and sound.

 

I have done some Picture galleries CD ROMs from my art with music. The first book I published was a CD ROM. I have done one music video Villit Pippelit: TOF, which premiere was in Tom of Finland –happening in 1999. Then I have manuscript and done teaching game Glokalway as a cd rom.

 

The most important thing in multimedia and computers generally is reasonable content. The second important thing is good manuscript – if you were not Godard, Chaplin or Morrison. The third important thing: make sane schedule and stick with that – and your budget.

 

                                                                        *

 

               Onko kuvissa enää sanomaa, kovikset?? 

Are there any messages to you, Rudy, in pictures, images ???

Voiko maailmaa parantaa, valintoja tehden? Muistan. Kävelemme opiskelijoina pikkukaupungin illassa rauhanmarssissa kynttilät tuikkien, vahvasti tuntien. Alipalkattuina ja ylityöllistettyinä työläisnaisina emme jaksa marssia tultuamme kotiin lastensuojelusta.

     

Muistoja. Osallistun taidenäyttelyyn kehitysvammaisten kanssa. Katson sutta silmiin. Otan varovasti kameran esiin. Susi juoksee harmaana pois polttopisteestä. Sid Vicious kuolee, ja päätän, että minusta tulee kirjailija. Kirjani julkaistaan. Saan ensimmäisen kameran. Poketin salamavalokuutio polttaa pläiskän otsaani. Olen polttomerkitty. Ugh.

    

Alan herkeämättä tallentaa tätä sirkusta. Kuluu 16 vuotta - löydän kuvankäsittelyn, nerouden. Inhoamastani tietokoneesta tulee cronenbergmäinen kyberbiologinen käden jatke.

                                                 

                                                                        *

 

     Muita projekteja / intohimoja / sarjoja / kuvia:

Other projects / passions / obsessions / serials / artworks:

 

 

                          Mieluisin lähiaikojen projekti?

             Tellervo goes Technicolor  -

       Jemina Staalon shamanistista grafiikkaa

 

- The Shamanistic fabric works with blueberries and other things from the swamp, made in the summer of 2006, in the Northern beach of a Stone Age lake. I cook - with a primitive way - the plants & flowers from the Northern forests, swamps and fields in a big pot, and let the broth cool down, and then dye the fabrics with it´ s colour… The cloths look like pale maps of the world with light yellow and brown shades. I make some abstract marks with blue- and strawberries and soot & cinder of a fire…

 

- Kesällä 2006 sitten tein pohjoisessa metsässä shamanistisia kangastöitä Tellervo goes Technicolor primitiivisellä tavalla: keitin padassa suon kasveja, ja värjäsin revittyä, vanhaa lakankangasta suon kasveilla muistaakseni kivikautisen järven rannalla, sitten maalasin kuivuneelle värjätylle kankaalle mm noella, hiilellä, ja mustikoilla abstrakteista kuvioista naamoja, naamioita, ihmisen alkuperää, esiäitejä, katkeamatonta ketjua intuitiivisesti hakien.

 

                                                                        *

 

    Kaikuluotauksia pimeään / Kaikulaukauksia pimeään

 Nämä teokset julkaisen omakustanteena, kuvallisena runokirjana.

   

             Reflections / Echoes echoes to the Dark Dark

     / echo sounding through the Dragness, with the senses of bats…

            

                           Lepakon aistein......

 

Tulevan omakustanteeni, kuvallisen runokirjan nimeltä Kaikuluotauksia pimeään olen tehnyt kokonaan itse: suunnitellut, käsikirjoittanut, muokannut ja editoinut kaikki kirjassa käytetyt alkuperäiset tekstit, valokuvat ja grafiikat vuodesta 1988 lähtien, ja taittanut koko kirjan kansia ja jokaista pilkkua myöten loka-joulukuussa 2005, ja tammikuussa 2006.

 

Lepakko on perin kiehtova, poikkeuksellinen mielleyhtymä: yö, lentävä nisäkäs, jota pelätään turhaan, ja joka kakkii siemeniä, ja tälla tavoin pitää sademetsät hengissä, kiertokulussa... Kuinka lepakolta puuttuu jokin aisti, mutta toinen korvaa sen, äärimmäisen herkkänä. Vampyyritarinat, dokumentit, joissa lepakot hiipivät maata pitkin latkimaan verta maatilan eläimistä... Kuinka käsite ääniluotaus pimeään muokkautui kaiuksi... ja laukaukseksi... ja kuinka kaukaa osutaan viattomaan siviiliin, harhaan harhaan, ja laukaistaan kun silloinen diktaattori, ismi tai ylin johto niin käskee.... Ehkä myös avaruuteen kantautuvat äänet, radioaallot...

    

Ihmettelin, miksi Egyptissä lepakko kuvattiin sarkofagin nurkille pahana, varoituksena haudanryöstäjille. Kuinka katsojat lähettävät hauskat kotivideot televisioon, ja niissä yhdessä ulkona oleva lepakko kirjaimellisesti koputtaa kovaa siivillään ikkunaan, halutessaan sisälle.... Kuinka eläintarhassa lepakot tallentuivat vain nopeina viiltoina filmilleni... Mikä on tuo pimeä, hämärä, alkuhämärä, camera obscura, pimeän puolen kiehtovuus, onko tummuus synkkyys aina negatiivista, pelottavaa, kuinka eri maissa suru on erivärinen.

 

                                                                        *

 

The meaning of the black colour? Is BLACK colour at all?

      

I am travelling with colour palette of Kasimir Malevitsh to the Black Square.

When black is the night and it´ s humidity…. In he secret garden the Queen of the Night reveals petals towards the labyrinths of dusk… .

     

Why black means evil? Black mail, black out, Fade to black, Black Adder, black cat, black mess… Black is not colour of sorrow in every country. 

 

 

                                                                        *

 

             Onko musta vain pimeyttä, pahaa, synkkyyttä?

Minä matkustan erään lempiteokseni, Kasimir Malevitshin väripaletilla kohti Mustaa neliötä. Mikä on mustan, teoksen, tyylisuunnan määrittely? Musta on kaunis kostea yö, hämärä puutarha jossa tuoksuu, vain öisin aukeava kukkien kuningatar.

 

Mikä mustassa värissä kiehtoo?                                                             

Musta huumori, musta Köksä, musta laatikko, musta elokuva, mustat pantterit, musta aurinko, musta sateenkaari, musta kissa, Musta Paraati, Mustanaamio, Mustakaapu, musta dahlia, Musta Joutsen, mustapekka, mustajää, mustapaidat, mustapenkki, mustasurma, mustaleski, musta magia, mustasukkainen, mustamaalata, Musta kyy, mustamulta, Morsian pukeutuu mustaan, musta enkeli, musta virta, musta sade, Musta Ruhtinas, Sirius Musta, musta aukko, joutua mustalle listalle, mustapörssi, musta raamattu, musta messu, Kommunismin musta kirja, mustan helmen metsästys, musta hevonen... Musta väri siis yllättää, provosoi, varoittaa, alleviivaa, markkinoi, kääntää kaiken mullin mallin tai hoikentaa. Pukeutua mustaan, siinä on jotain. Uudemmassa filmatisoinnissa Stepfordin kotirouvat elokuvasta kerrotaan, että musta väri pukeutumisessa on "neuroottisten työhullujen narttujen väri". Verrattuna pastillin sävyisiin 50-luvun bimborobotteihin.

 

                                                                        *

                      Onko musta väri ollenkaan?

                                     Jää-ä, hankala vastaus.

 

                                                                        *

 

                      Goottilainen sensibiliteetti

on vahvan dualistinen: musta - valkea, hyvä - paha, yö - päivä, kaunis - ruma, leppoisa - makaaberi, piru - enkeli jne. Januksen kasvot, Doppelgänger, kaksoisolento, pimeä puoli, varjo, etiäinen, peilikuva, kloonaus - ovat kiinnostavia mielen hahmotelmia persoonan anastamisesta.

 

                                                                        *

Toisaalta pimeään katsominen luo vimmaa olla elossa, vahvana, taidetta tehden, antamatta periksi. Toisaalta nojaan Dario Argenton väripalettiin, jossa on kolme perusväriä: punainen, musta ja valkea. Elokuvassaan Bird with the Crystal Plumage hän panee meidät tutkailemaan, kuin valkea ja läpinäkyvä ovat oikeastaan pelottavampia kuin musta.

 

                         

                                                                        *

 

                   The Gothic sense & sensibility,

                sensuality, ideology, and elegance:

 

is strongly dualistic: black – white, good – evil, night – day, beautiful – ugly, comfort – macabre, devil – angel etc. Two faces of Janus, Doppelgänger, double, darker side, shadows, reflections in the mirror, cloning – are interesting scenarios of the mind about stealing someone´ s personality….

 

In the other hand – watching to the darkness creates urge and fury to stay alive & strong, continue to make art, never giving up…. I lean on the colour palette of Dario Argento with three basic colours: red, black and white. In his movie Bird with the Crystal Plumage he force us to observe how much scarier is the colours the white and the transparent than the ordinary, primeval black. To be in the complete darkness is not the biggest fear but being in the clear spotlight, under the glass, in a gallery to be a forceless victim of peoples´ s gazes.

 

                                                                        * 

 

              Renoir: “The queen of all colors is black “

 

                                                                        *

 

Tulevia näyttelyitä / houkutuksia:  The Next exhibitions / teasers on the run:
& Projekteja työn alla ja piippuhyllyllä: Projects under work / on pause:

 

       Metamorphosis Polycolor  -näyttely exhibition

 

Metamorphosis Polycolor  - exhibition includes my digital graphic works between circa 1996-2006. The original photographs with several different cameras. I use Photoshop a lot. The name of that exhibition came from feminine metamorphoses that media and ads promise to us by dyeing our hair…. Are we lost? Too far away from our original myths? Are we in the vacuum of values?? Just repeating copywriters´ slogans & gags?

 

Metamorphosis Polycolor  -näyttely sisältää digitaalisen grafiikan teoksia noin vuosilta 1996-2006. Teokset olen kuvannut järjestelmä-, poketti-, ja digikameroilla. Enimmäkseen olen käyttänyt Photoshopia, mutta mikä tahansa muukin kuvankäsittelyohjelma on haasteellinen - haluan luoda vaikuttavan kontrastin, sekä lisätä värikylläisyyttä. Siksi näyttelyn nimikin kertoo feminiinisestä muodonmuutoksesta hiusten värjäämisen avulla. Olemmeko kadonneet kauas alkuperäisistä myyteistä ja toistamme arvotyhjiössä vain mainostoimiston sloganeita?

    

These are The Self Portraits – was shooting myself in different roles / hair colours  / wigs / personas – the word “persona” originally means “mask”. When we take new mask we reveal something from inside? If you are bored with wigs like in great, hectic and ironic agent story in TV show Alias (with Jennifer Garner), use the horns of female reindeer… Like I have done in Musta Seita Valkoinen Peura ( Black Seita White Deer ) exhibition. But that´ s another story. Be aware. Be scare....

  

I like the word “portrait”, it includes the port of Amsterdam, (like in Jacques Brel song) and finnish expression “kylän raitti” means “village street “, but in Finnish “raitis” means “sober, fresh, teetotaller…”.  And if you are “”olet miehenä “ it means “bigmouth, enthusiastic, owner of the Europe or literally you are a man…” and drink “votkaa raitilla” it means “Vodka and Sprite” or drink vodka in the raitti, in the village street…

   

Lost in translation?? Transaction? I like words with lot of meanings, the words and phrases with different layers like in poems and in Finnish language generally. And Ariadne ´s lace, and Alice Cooper´ s Lace and whiskey, and Bela Lugosi saying: Pull the string! Pull the string! I like spiders who make webs, and peoples who make nets - sometimes you meet knots and nodes, or just hang out with mermaids and sailors…. In popular culture I prefer English – that post-modern easy language which is both corn and got street credibility…. And you can share it with everybody.

 

Näissä omakuvissani, selfportraitti -töissä, olen kuvannut itseäni eri persoonissa, hiusväreissä tai peruukeissa - onhan persoona sana tarkoittanut alun alkujaan juuri naamiota. Ja jos peruukit tympivät, koeta poronsarvia. Pidän sanasta portraitti - siinä yhdistyy sekä kylän raitti että esimerkiksi Amsterdamin satama, (port of Amsterdam), mielleyhtymineen, pidän moni kerroksellisista asioista, lankavyyhdeistä, verkkojen muodostumisesta, solmuista, elämänlangoista, ja englantihan on sekä populäärikulttuurin että postmodernin kieli, joka on sekä selkeä, korni että katu-uskottava...

 

                                                                        *

 

                        Pin ups from Hysteria Street

 

Pin Ups from Hysteria Street -exhibition was made originally 2004-2006, with digital original photos, that I made into art with more colours. It is dedicated Betty Page and great Finnish band Pin Ups, the band that´ s single got sooooo long title from that I remember only words “housewife” and “avocado.” Anyway, I think they made in their ultra cool style a song from boredom in home..

20 years later the title meets TV show Desperate Houseviwes who live something called Lysteria? Wisteria? street, which is so near hysteria, and listeria-bacter, living in a pastel perfect bourgeois, middleclass suburban world like in Edward Scissorhands – just without Edward Scissorhands… Just include dipers. The great made Danny Elfman music both Desperate Houseviwes and Edward Scissorhands.

 

This little old man freud who was sniffing coke was lost with term “hysteria”. He put hysteria to all too wrong place, hah!

 

It could go to the consumption hysteria, shopping, browsing, window shopping… Aren´ t we all little Mozarts? Who wish he had three heads because he couldn´t choose between three gorgeous wigs in one of the all time favourite film Amadeus….  But oh no! No longer we can try different wigs in the shops!! You can try only the wig you re going to buy. But how can you tell that it suits you, sir?? It is just like to buy a pig I a sack. No more you can take photos in the mall!

          All the fun is missing from the shopping… Now a days shopping to me is comparing prices of lap tops, memory cards, scanners, CD roms etc near home or in the internet. But I do like to wander in flea markets, market halls, circulation recycling centres, plazaz, and markets of antiques, arts & crafts, clothing, books…. And buy some Victorian marmalade knifes and art.. And spot some interesting people there like actor Rhys Ifans…. The old things have lot of soul…. and stories…

       I think my works talk to works from different ages and memories. I am a vegetarian so I do not hunt food – I hunt alone cheap or import DVD movies, Gothic paper backs, and all that great stuff.. In Barcelona was everything on sale in one walking street, and in Estonia they try to sell you this guerrilla gear – large weapons!!

 

Pin Ups from Hysteria Streetnäyttelyn teokset ovat työstettyjä 2004/2006, juuri digikameran valokuvista, ja värjätty taiteeksi. Sarja on omistettu Betty Pagelle ja Pin Ups orkesterille, jonka singlen nimilitaniasta jäi mieleen vain sana kotirouva ja avokado, sekä tietysti myöhemmin Desperate Houseviwes sarja, kun nuo Epätoivoiset kotirouvat eikä suinkaan kuten sarjan typerä suomennos. Epätoivoiset kotirouvat asuvat muistaakseni Lysteria tai Wisteria streetillä, joka tuo mieleen hysterian, listeria-bakteerin yms, ja koko sarjan on kuin Saksikäsi-Edward elokuva mutta ilman Saksikäsi-Edwardia, jäljelle jää vain kliini pastellilähiö persoonallisuuden murskaavine poroporvarillisine koneistoineen vaipparallilla kerrottuna.

  

Voi poiketa myös kulutushysteriaan, ja kuinka vanha, kokkelia nuuskaava papparainen freud erehtyi toistuvasti määrityksineen. Teosten yhteisnimi kuvastaa ironiaa - tuoko hiusten värjääminen lisää onnellisuutta, narttu-energiaa ja lentävän olon? Kuinka tärkeätä shoppailu on? Kaikista hauskinta myymälöissä, alehalleissa, antiikkiliikkeissä, kierrätyskeskuksissa ja putiikeissa kiertely on hattujen, ei, vaan peruukkien kokeilu. Kaksin ja kolmin se on hauskempaa... Eikö meistä jokainen ole pieni Mozart? Sääli, ettei ostoskeskuksissa saa enää valokuvata - liikkeet ovat nykyään hysteerisiä, ties mitä teollisuusvakoilua pelkäävät... Ja vain sitä peruukkia saa koettaa minkä aikoo ostaa. Tylsää.

    

Se - ostoksilla olo - ei ole pelkkää sukkahousujen ostoa, ei. Oikea shoppailu on eettistä valintaa - onko varaa ostaa luomua ja reilu kaupan tuotteita? Kosmetiikkaa ja ihorasvoja joita ei ole testattu elä[i]millä? Koska emme metsästä ekologisina kasvissyöjinä toimimme keräilijä-metsästäjinä alekoreista tonkien esimerkiksi kauhu- ja rakkautta ja anarkiaa genren elokuvia DVD -levyjen hohtavassa muodossa - kovalla temmolla ettei vain kanssakuluttaja ehdi ensin.. Shoppailuun kuuluu tietysti niin kirjojen kuin muistitikkujen hintavertailu, sekä tietysti lontoolaiset torit kirppuineen tai kojuineen, joilta voi bongata hehkeitä brittinäyttelijöitä (Rhys Ifans) vaatteet päällä, ja ostaa aitoja viktoriaanisia koboltin sinisiä myrkkypulloja tai koristeltuja sokerikulhoja - suoraan 1800-luvulta. Barcelonassa samalla kadulla myydään kaikkea papukaijoista strassi- ja brassikomistuksiin. Virossa kun kävelee niin sinulle kaupataan mitä tahansa, mm linkoa.

 

                                                                        *

 

                               Ultima Thule -kuvasarja

 

Ultima Thule series I made 2004-2006, mostly collague of two different pictures in narrow space. In those works I am strictly in Northern Finland, and wonder why tourist want to come here to get peace and quietness – and still make noise, drink like crazy, party like pigs, with lots of lights and noise, and drive with motor sledges terrifying animals and locals…. The original and extreme experiences!

 

To be an artist in Northern Finland – that´ s cruel. You really have to fight – to be what you really are. You got to have sisu, guts, power – never giving up.

 

Ultima Thule sarjaa tein vuosina 2004-2006, lähinnä kahden valokuvan kollaasia, ahtautumaa, kenties kolaria, tai Kolaria, koska Periskooppi sojottaa Pohjoiseen, filosofian erakoituneeseen periferiaan, joka prostituoidaan ryyppäys- ja laskettelukeskuksille, turhaan Lynkseilä (=moottorikelkka) luontoa saastuttaen vain turisteille "aitoja elämyksiä" myydään. Pohjoinen on perverssi ilmansuunta? Miksi niin moni mainostaa tulevansa Lappiin juuri hakemaan rauhaa! Hiljaisuutta! Luontoa! Mutta niistä minkään arvoa ei loppupeleissä tunnusta, vaan ryyppää ja räyhää kuten muillakin matkoilla. Miksi matkailija, joka haluaa pysäyttää oravanpyöränsä, haluaa, että luonnon keskellä hänen napansa ympärillä pyörisi järjetön laser- ja moottorikelkkashow. Muistutukseksi - aikanani Lapissa ei ollut yhtään taidelukiota - urheilulle omistettuja pyhättöjä sen sijaan on. Pellon kunnan viimeinen viesti Timo K. Mukalle oli karhukirje. Kuoleman jälkeen pohjoinen kultaa taiteilijansa. Louhi - Pohjoisen emäntä, rautahammas…. Pohjoinen mahdollisuuksien puute ajaa taiteilijan timantiksi, ahdinkoon tai sisukkaaksi. Koska joutuu todella ponnistelemaan intohimojensa eteen.

 

                                                                        *

 

               Musta seita Valkoinen peura    

 

Black Seita White Deer  -serial, between 1996-2001. I wonder, with irony, my birth, my country, Lapland,  it´ s mystic – have it come only commercial? Does it decay?? It starts with my favourite movie Valkoinen peura (  “The White Reindeer”, 1952, directed by Erik Blomberg, strarring with gorgeous actor Mirjami Kuosmanen as Pirita, she also wrote that movie), where a woman becomes a monster in a shape on white deer she run away in the night, and seduces hunter-men…  

       It is about woman who lust, woman who have her own will…. in shamanistic rhytm, and soul is wondering wandering – in Egypt and in Northern countries shamanistic original beliefs – which are older than religions men made.

 

Olen ottanut useita portraitteja poronsarvien kanssa, mm. vuosina 1996 - 2001 tein teossarjaa Musta seita Valkoinen peura, jossa pohdin syntymäseutuni Lapin mystiikkaa, ironiaa, kaupallisuutta ja rappeuttamista. Tai en pohdi, valotan.

Tai en valota.

    

Mielikuvina työtä tehdessä elokuva Valkoinen peura, sen metamorfoosi, vahva myyttinen nainen, naisen himo, naisen tahto, Pohjoisen koleus, stereotypiat, ironia, saamelaisista otetut komeat, aidot muotokuvat, shamanistinen rytmi, sielun vaellus Egyptissä ja muuallakin…

 

                                                                        *

 

                              Meduusa –teokset

 

olen tehnyt vuosina 1996/2006, alunperin pokettikameran valokuvasta, joka on värjätty taiteeksi ja piirsin ja monistin lisää käärmeenpäitä. Alun perin kuvasarjasta tuli Olen nyrkkeilijäsirkka, koska muistutin tuota hyönteistä (jonka naaras syö koiraan parittelun jälkeen) tuntosarvineni yms, mutta huomasin yhden yksityiskohdan, joka muistutti käärmeen päätä, joten monistin sen, ja muutin metalliset ja siniset värisävyt hiekkamaisemmiksi, ja tulin luoneeksi Meduusan, käärmepäisen naisen. Eräs kuuluisa Meduusa oli Anthony Kiedis bändinsä Red Hot Cili Peppersin komealla, mustavalkoisella videolla Soul to Squeeze, jossa kuvataan kauniisti sirkuselämää – sanan kummassakin merkityksessä.. Liikun mieluusti antiikin mytologioissa, siis juurissani, sekä undergroundissa tahi populäärimmässä kulttuurissa.

     

Rakastamani Hammer yhtiön brittikauhua edusti Gorgon elokuva - antiikin Kreikassahan gorgonit olivat kolme hirvittävää naista: Stheno ja Euryale, jotka olivat kuolemattomia, ja Medusa joka oli siis haavoittuvainen. He olivat meren jumalan ja vaimonsa, hoh hoijaa, tyttäriä, joita kuvattiin rumiksi, heidän kielensä roikkuivat aina ulkona, ja heidän katseensa muutti kiveksi... Jäykisti siis...

     

Meduusa-myytti on hyvin levinnyt taideteoksiin - klassisissa teoksissa aina korostetaan kuinka sankarimies katkoo tällaisten naishirviöitten kaulat, ja suuri yleisö hurraa, kun elämä on taas tasapainossa....

       

.... kun taas modernissa taiteessa niin moni pukee käärmeet hiuksilleen ja otattaa ylpeän omakuvan... Minusta ja käärmeistä otetut kuvat 1980- ja 1990-luvuilla olivat joko liian huonoja tai niiden oikeudet olivat käärmeen omistajalla tms, niin turvauduin taiteeseen, en niinkään realismiin.

    

Meduusan pään katkaisi Perseus (jo nimikin kertoo mistä hän oli kotoisin), ja tuosta syöksyvästä verestä syntyi Pegasos, siivellinen hepo, tuon runouden aistillinen symbooli, viejä, välittäjä - gorgoni on löytänyt itsensä mm lordi Byronin runoon (Giaour)..

    

Mikä Meduusa-töissä kiehtoo? Ehkä se, naisen voima ja mielikuvitus, kuinka ne symbolisesti tukahdutetaan.

   

              Ja se vimma vastustaa oman itsensä… pilkkomista.

 

                                                                        *

 

   Mona Duschamp: I captured the Ultima Thule!

                                      Vangitsin pohjoisen

 

-työt tein vuosina 2004-2006 järjestelmäkameran valokuvasta, jota vain rajasin, ja lisätty kontrastia ja sinisyyttä. Omistin sen heti Marcel Duchampille (joka piirsi Mona Lisalle viikset), ja Peachesille ja Hatsepesutille (jotka ottivat parran, pukeutuivat siihen, ja ottivat vallan, ja etäisyyden cd-levyllä ja Egyptissä....).   Samalla palataan taas sirkus-aiheeseen, parrakkaaseen naiseen… 

    

Näin lumisella pellolla porolauman, hain äkkiä käsiini irralliset kehykset, kameran ja vastaanhangoittelevan kuvaajan, kahlasimme lumessa, pysähdyin, porot juoksivat taustalla ja käskin painamaan nappia kahdesti.

 

                                                                        *

 

Barbied wire – pinkkiä piikkilankaa - Pink Skin Ink - Warped wire

 

-sarjan kuviani tein vuosina 1999-2001, ja niistä on julkaistu netissä runokokoelmassani, sekä kirjani Pornoinho kannessa alkuperäisenä barbie -kuvana.

      Pidän sielukkaiden nukkehahmojen kuvaamisesta. Voin löytää lelulaatikosta Torson merenneidon, joka on menettänyt kätensä, eikä sadun mukaisesti jalkojaan /  pyrstöään. Samalla nuket voivat olla pelottavia, kuten Alice Cooperilla ja elokuvissa Chucky ja Sheitan. Eräs teos sai nimen So messed up, koska teokseen sisältyvä nukke kiinnitti oitis huomioni kirpputorilla, ollen täysin hervoton, kuin huumattu. Kun univormu muistutti aika lailla Ilsan (tai Ilsen) natsipukua, niin ajattelin sen morbidisti sopivan tähän osioon marionetiksi, suorittamaan käskyjä nurisematta. Sekä yhteiskunnallisella että kodin sisäpiirin sadistisella tasolla.

 

Sattumalta eräältä hirvittävältä kasari-barbielta oli mekko ruttaantunut olkapäät paljastaen, joten huomasin jonkin tason yhtäläisyyden tosi viileen Catherine Deneuven samannimisen roolihahmon kanssa surrealismin velhon ja lupsakkaan tabujen rikkojan Luis Buñuelin elokuvassa Päiväperho.

     

Piikkilangan englanninkielinen nimi Barbied wire kietoutuu vääristyneeseen barbi-estetiikkaan ja naisen esineellistämiseen luonnottaman muotoisena orjattareksi jo pikkutyttöjen lallattelevissa leikeissä. (Lisäassosiaationa pumpatun bikinibimbon samanniminen elokuva.)

   

Suomenkielinen Pinkkiä piikkilankaa kietoutuu taas lihaan, langanlaihoihin kokkelimalleihin, ja tynkä-Jugoslavian keskitysleireihin. Ja sen minkä luuli olevan pinnallista ja epäaitoa muuttuukin vallan syvälliseksi. Ja päinvastoin.

 

 

Totta kai teokseni ovat feministisiä, poliittisia ja ironisia – mihin leijona täplistään pääsee…

kuten esimerkiksi: Of course all my works are feministical, political and ironical:

                                      

                                                                        *

 

    

               Bonsai grlz -sarjan (2006)

Free falling from the grace of femiNine flexibility

           between Venus and oddjobs 1-6

 

-sarjan työt olivat kolmiulotteisia kehystyksiä todellisuudesta. Nykyajan trendinuken tai tytön näen olevan kuin bonsai-purkissa kasvatetun kasvin tai vesimeloonin, joka ahdetaan juntataan monistetaan fasistisesti tiettyyn, tarkkaan häiriintyneeseen malliin. Samalla tyttö on kuin akvaariossa, jatkuvasti katseiden alla, joutuen tekemään ties mitä sirkustemppuja. Vain hengittääkseen. Ja taas olen sirkuksessa ja merenneidoissa.

 

                                                                        *

                                               

                          Somnabulimastiff

 

sarja koostuu  akryyli-, akvarelli-, kynsilakka- ja öljyvärimaalauksista (1999/2006). Näillä maaleilla primitiivisesti sotkeminen on ollut vaikea urakka - hallita väriä ja muotoa. Olen tottunut rajaamaan realistisen maailman, joka on aikamoista sirkusta (kuu kiurusta kesään, Warholista Felliniin ja Wertmülleristä ei päivääkään) toisinaan, ja painanut nappia, ikuistanut luonnollisen tai luonnottoman hetken, mutta joka jollain tasolla on jokseenkin tapahtunut, ollut totta, on maalausten tabula rasa hämmästyttävä kokemus. Huomasin maalaavani vain kuin hypnoosissa olevia naisia, siitä sarjan nimi, yhdistettynä syömishäiriöihin… Jossain vaiheessa minut pysäytti Corbet´n työ. Olin kyllä maalannut näitä suljettusilmäisiä naisia viisi vuotta aiemmin.

                                                                        * 

 

                  Ole reilusti, Tellervo (1999/2006) 

 

akryyliä ja luultavasti öljyväriä kovalle levylle. Minuutissa maalattu jousinaisen kuva, jäljitellen kiinnostavinta Astuvan kalliomaalausta. Voidaan lukea pilkulla, ja ilman, jolloin tarkoitus muuttuu. Tämä liittyy lähinnä skifin kirjoitusprojektiini, jossa Tellervo voi symboloida kostajaa, lesboa, tai jumalatarta.

 

                                                                        *

 

                  Libera me, furioso, al Dante

 

teoksen sutaisin vuonna 1988 lyijykynällä, ja löysin sen uudelleen vuonna 2006, jolloin aloin työstää sitä digitaalisena grafiikkana väritettynä hommana. Kun alitajunta pääsee vauhtiin, niin loppua ei löydy, rousk rousk: hain sanakirjasta italian kielistä sanaa torahampaat, ja mikä olisi sitten pastan keiton turha pyhä ohje, al dente -käsite, niin törmäsinkin Danten Jumalaisen näytelmänDracula käsikirjoitukseen, jossa puhuttiin sian torahampaista, ja al dente muuttui al Danteksi, vaikka oikeastaan hain suden kulmahampaita, susihan ruokki Rooman perustajaa, toisaalta sana lupa tarkoittaa sekä sutta että huoraa, ja tekstissäni kaapataan myös n lause, jossa vampyyrimonarkki sanoo pelästyneelle vieraalleen linnassaan susien ulvoessa, että kuinka kaunista musiikkia he esittävätkään...

 

 

                                                                        *

 

Jemina Staalo Rocks till you drop - around the f(l)og - exhibition

Jemina Staalon rockvalokuvia vuosilta 1985 – 2006 näyttely.

    

Pidän valokuvatöistä, joista rasterit, ja tuska näkyy. Se, ettei rockmusiikin livenä soittaminen ole napin painallusta, vaan arvokasta käsityötä. Pidän ikuistetuista hetkistä, kuvista, joissa ollaan jonkin yhtä aikaa hauraan ja vahvan ytimessä. Yleisö on paha vampyyri, joka imee kaiken liikenevän energian, ja vielä enemmän. Varastaa sielut kameran sisälle.

    

Teen rosoisia kuvia, joissa saa näkyä hiki, tunteet, väsymys ja levinnyt kajali. Mitä rock ´n ´roll on? Rockkukkojen iloa, dekadenssia, riemua, vihaa, ja kun mittariin kertyy tarpeeksi virstanpylväitä myös aimo annos itseironiaa tuo oman pikantin lisänsä.

    

Pidän vanhanaikaisista, mustavalkoisista rockkuvista äärimmäisine korostuksineen. Nautin myös psykedeliasta. Maailman parhaimman orkesterin - New York Dolls - mustavalkokuvia sävytin samaisella pinkillä sävyllä, joka on tuttu bändin makoista huulipunalla kirjoitetusta logosta. Nuo punkin esi-isät hutsujen hotpantseissään, tolppakoroillaan ja huulipunissaan ilmaisivat jotain jännittävää seksuaalisuutta, kinkyä gender-blenderismiä, androgyniaa, anarkiaa ja muita tärkeitä arvoja.

    

Kuvaan myös perinteisiä konserttikuvia, kliseitä, joita edustaa esimerkiksi glamoröösin, hassunhauskan törkyorkesterin nimeltä Mötley Crüe kliseisin hahmo eli herra Nikki Sixx - hänestä otin Huuto –aiheisen kuvan (kun tämä laulaa Shout at the devil, kuin symboloiden kasaria, 1980-lukua, jolloin kaikki, sekä bändille, että yleisölle oli naiivisti mahdollista).