Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 Jemina Staalon tekstivakka

  ~ linkkejä, kinkkejä ja vinkkejä ~

                                 Staalolandian virallisesti valvottuja kirjallisia uutisia:

 

Avasin kauhuromanttisen virtuaalisen esseetrilogiani ROMANGOTHin sivut - mukana on runsaasti goottilaista taidetta ja gotiikan lyhyttä oppimäärää linkissä:

 http://romangoth.suntuubi.com/

                                                  

     Olen julkaissut lyhytprosaistisia nettirunokokoelmia:    

UNIKANKARE KIRJALLISUUS: HEARTcore   -   runoja ja novelleja. Omakuvan suunnittelu ja käsittely 2003-2001. Julkaistu heinäkuussa 2003 netissä, yhä luettavissa netissä. Tekstit kauempaa rajan takaa. 

 

- Feministinen mielipide- ja kulttuurilehti Raijakoo#7:Rujoja runoja pimpoja polaroidkuvia.  Julkaistu kesäkuussa 2002.  Sisältää lisää Barbied Wire -teossarjani kuvia, yhä luettavissa.

  

   Yksittäisiä runojani voi lukea myös muualta netistä:

                        - Vapaa-ajattelija 6 / 2004 lehden 

                                 PDF -versiossa, sivulla 17.

- Suomen vapaimmin ajattelevassa lehdessä on julkaistu runoni Muistilista!

                                                                            

Tuotanto:  Kirjat:

- Jemina Staalo: Pornoinho, WSOY 2002 (sid.) Hurjaa lyhytproosaa. Kirjani kannessa Barbied Wire - Pinkkiä piikkilankaa -sarjani torso Barbi-kuva. Lisäksi ehdotin kirjan taiton ja fonttien tyylisuuntaa varsinaiselle graafikolle (Marjaana Virta).

- Novellit 2000, Gummerus, 2001, Toim. Petri Tamminen. Antologian jaetulla 1. sijalla novellini Salamijuustoleipiä.

 

    Tuotanto:  Netissäkin julkaistut kolumnit gotiikasta:

 Olen kirjoittanut mm. gotiikan lyhyttä oppimäärää Kaltioon.

                           sekä Pohjoisen koleista gooteista Ylioppilaslehteen.

 

 

Tuotanto: Tekstejäni [ runot, pakinat, novellit, arvostelut, kolumnit, haastattelut, artikkelit ] on julkaistu v. 1983 lähtien lehdissä, patsaissa tai netissä.

Toimin isse myös arvostelijana:

                              Jack Kerouac: Desolationin enkelit

                                           / Kiiltomato.net

 

Minulle lähintä kirjallisuutta on kotimainen sanataide sekä runot, joita olen arvostellut tai analysoinut Kirjallisuuslehti Lumoojassa, Imagessa, Kulttuurivihkoissa ja Kiiltomato.netissä.

 

Tuotanto v. 2005-2004:

        Lehdissä ja netissä julkaistut Staalon kirjoittamat arvostelut:

- Kirjallisuuslehti Lumooja huhtikuussa 2005 Tuija Välipakka: Härkätanssija / Kirja-arvostelut

- Kirjallisuuslehti Lumooja 0304 lokakuussa 2004 Janne Huilaja: Karkuri s 33-34 / Kirja-arvostelut

- Image 05-06/2004: Raakoja marjoa, riitaisia sointuja s 118 Hanna Hauru: Raaka punainen marja

- Kiiltomato.net 30.08.2004 Jack Kerouac: Desolationin enkelit / Kirja-arvostelu.

                                                                  

Teokset, joissa esitellään lyhyesti kirjani Pornoinho:

- Matti Pajuniemi: NOVELLIOPAS 1, kotimaista lyhytproosaa, (BTJ 2005) sivulla 167, esitellään mm forumeissa:  Kiiltomato.net:

                       Houkuttelevia portteja lyhytproosaan

                                           ja

                       BTJ: NOVELLIOPAS 1: kotimaista lyhytproosaa

                                                           

                                              sekä: 

                                    BTJ:  Esikoiset 2002

- Ismo Loivamaa: Esikoiset 2002 (BTJ Kirjastopalvelu, 2003) sivuilla 125-127.

                                                           

    Pornoinho on noteerattu novellitaiteeksi kovien kansien väliin:

 

PIENIÄ TARINOITA: VALIKOIMA SUOMALAISIA NOVELLEJA 2000-LUVULTA. Jyväskylän kaupunginkirjasto– Keski-Suomen maakuntakirjasto, Aikuistenosasto (Heinäkuussa 2006): Pieniä tarinoita: valikoima pääkirjaston aikuistenosaston suomalaisia novelleja 2000 – 2006.        sivulla 15/19:  Pornoinho

 

       Muita Pornoinhon arvosteluja netissä / Pornrepulsion reviews in Finnish:

- Polyteekkari:  Surullisia ihmiskohtaloita, vinoutunutta seksuaalisuutta, häpeää ja väkivaltaa

- Kiiltomato.net: Ihanan inhaa pornoa

 

Tuotanto: Tärkeimpiä tai tuoreimpia artikkeleita:

 - Hunajapurkki VERKKOLEHTI, Timo Hildén:  JEMINA STAALON HAASTATTELU. Omakuvien suunnittelu / kuvaus, stailaus ja käsittely 1996-2003. Julkaistu 2003 netissä, yhä luettavissa.

- Kaleva PeTo -liite, 28.2.2004: Esikoisromaani tehdään sydänverestä, s 5 Peura, Skiftesvik, Staalo: Tupakkaan tai laiskotteluun ei ole kirjailijalla varaa.

- Pohjolan Sanomat 19.01. 2004, Ravi, Reetta / STT: Novelli kääntyy sisäänpäin: Ahdistusta, pornoa ja perversioita. .. Jemina Staalo ja moni muu sittemmin lisää julkaissut kirjailija on kuulunut Gummeruksen, Nuoren Voiman Liiton ja Xeroxin vuosittaisen novellikilpailun parhaimmistoon.

- Image 2002/6, Kajaste, Kirsikka: Seksiä ennen Simpsoneita : Jemina Staalo kirjoittaa rumaa lyhytproosaa lähiökirjaston hiljaisuudessa. s. 22.

- Kaleva 31.1.2001 Jemina Staalo yksi kolmesta voittajasta.

- Lapin Kansa 31.1.2001 Ylitorniolainen Jemina Staalo yksi novellikilvan voittajista.

- Helsingin Sanomat 2.2.2001  STT: Novellikilvan voitto kolmelle kirjoittajalle. Staalo on kotoisin Ylitorniosta.

- Pohjolan Sanomat 2001  Ilkka Remes ja muita pseudonyymejä: Entä kuka on Jemina Staalo?

                                                                            

                      - Satakunnan Kansa 24.09. 2003, Jussi Aurén:

                       Naiskohtaloiden kokoelma: Anna-Maija Ylimaula.

Taskulolita.WSOY 2003 / Kirja-arvostelut."Mikäli kirjallisuutemme haluaisi nähdä suurena perheenä, Ylimaula voisikin olla viime syksynä räväkästi debytoineen Staalon äiti, sillä Taskulolita ja Staalon Pornoinho muistuttavat sekä visuaalisesti että kirjoitustavaltaan toisiaan."

 

                                   - Kaltio 6/2003 Parhi, Katariina:

                             Esikoiskirjailija Jemina Staalo, jonotusnumero 666

                                        s 243-245, luettavissa netissä. 

 

                                            muita artikkeleita:

                                  Ylioppilaslehti 2002: Ujo sado

 

 Tärkeimpiä arvosteluita:  Pornoinho

- Lapin Kansa 5.1.2002, Niina Holm: Järkyttävän hyvä Pornoinho. 

"Jemina Staalon rohkea esikoisteos, Pornoinho, sisältää lyhyitä novelleja ja proosarunouteen kallellaan olevia tekstejä. Pornoinho pyrkii ja onnistuu rikkomaan monia ennakko-oletuksia sekä muodon että sisällön tasolla" .... "Staalo ei peittele feminististä otettaan, mutta hänen saarnansa sijoittuu ennen muuta rivien väliin." ... "Pornoinho ravistelee ja järkyttää. Se tarjoaa onneksi myös välähdyksiä muutoksen mahdollisuuksista, kuitenkin ilman utooppista ylioptimismia." ....

                                                 *

- Loivamaa, Ismo: Esikoiset 2002 -kirja. BTJ Kirjastopalvelu, 2003. s. 125-127. esikoiskirjailijoiden esittelemisestä kirjanmuotoisena vuotena, jolloin suomalaisia esikoiskirjailijoita astui runsaasti kirjalliseen maailmaan. Pornoinho:  "Karu ja karkea kertomuskokoelma…Lukija survaistaan sellaiseen maailmaan, jota yleensä ei ole tapana kotimaisessa lyhytproosassa esitellä… Staalon asteikko on laaja, jopa kaoottinen… "

 

- Satakunnan Kansa 2.11.2002, Aurén, Jussi: Feministinen yhteiskuntakritiikki kaikilla mausteilla: Levotonta rockvideomaisuutta.

 

- Kaleva 14.12.2002,Vainikkala-Kejonen, Marja-Riitta: Tuutin täysi tyttöenergiaa: Teos osallistuu

myös keskusteluun prostituutiosta.

..."Staalon kokoelmasta paljastuu kuitenkin useampia tasoja."... Pornoinhon raikasteena on kulttuuritietoinen ja käytännön filosofinen ote aiheeseen."... "Se leikittelee kielellä muutenkin kuin elimellisessä mielessä: sanallisesti ja typografisesti."

 

- Suomen Kuvalehti 28.3.2003 nro13, Hämäläinen Karo: Jemina Staalo esittelee pikkutytön, joka löytyy pornoammattilaisen takaa: Etova kirja: Pornoinho on Jemina Staalon esikoiskirja (kuvateksti) s.81

 

- Etelä-Suomen Sanomat 22.12.2002, Anuirmeli Sallamo-Lavi: Staalon Pornoinho sävähdyttää.

"Kuvausta ajassa"... "Koskettaa ydintä"... ..."Se on raakaa ja radikaalia, toteavaa, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa, mutta lopulta kuitenkin vain näennäisen pinnallista."...

"Ennen kaikkea se on rehellistä, kielellisesti värikästä ja sykähdyttävää, potkivaa ja piehtaroivaa, kriittistä ja kaoottisuudessaan hetkittäin syvän analyyttistä."..."Jemina Staalo on onnistunut tavoittamaan esikoisessaan jotakin arvokasta, hän koskettaa naislukijan ydintä sanomattoman oudosti."...

- Kirjallisuuslehti Lumooja 01/2003, Korhonen, Jussi: SIANTAPPO-OPAS, Jemina Staalo: Pornoinho.".. mutta Staalon lause on niin teräväksi hiottu ja niin osuva, ettei ainakaan tämä lukija voinut olla nauramatta ääneen."   s. 32-33 / KIRJA-ARVOSTELUT

- Uusi Nainen 3/2003 5.5.2003, Märsynaho, Jaana: Jemina Staalon julman julkeat naiset: Yhtä aikaa himokas ja kunnollinen nainen. s 40-41  / Kirjakahvila

- Verkko-Karjalainen 8.1.2003, Pasi Hirvonen: Seksin ristiriitaisuuksia. ..."Paikoin Staalo kirjoittaa koskettavasti. Neekerinukessa tytön näkökulma herkistää lukijan tunteita, kun elämässä ei tahdo ikinä saada sitä mitä tahtoisi."....

 

- Kotivinkki 12/ 2002, Pia Sievinen: Takeaway-rakkautta. "Jemina Staalon kotimainen esikoisteos osuu suoraan asian ytimeen: sinne mistä ei saa puhua. Raikas ja teeskentelemätön lyhyiden kertomusten kokoelma tarjoaa hulvatonta irroittelua, jollaista ei ole nähty sitten Rosa Liksomin.

"Olenko Charlien, Rafaelin vai Helvetin enkeli?" kysyy tarinan Anakonda-nainen. Punaisella krokonahkajäljitelmällä päällystetty teos sopii oivallisesti bussimatkojen elävöittäjäksi. Ja katso, ympärilläsi alkaa tapahtua."             ***** täydet viisi tähteä

          

- Ilta-Sanomat 16.10.2002, Lappalainen, Marja-Liisa: Alistumisen iloa ja pornoinhoa. Rajatonta erotiikkaa esikoisteoksissa. (Outi Alanne, Jemina Staalo)

"... mutta onneksi Staalolla on oma ääni. Pornoinho on epätasainen, mutta lupaava esikoisteos."

 

Tärkeimpiä arvosteluja: Novellit 2000:

 

- Kaleva 9.4.2001 Vainikkala, Marja-Riitta: Yhteinen yksinäisyys, Novellit 2000. "Kokoelman omaperäisimpiä on kolmannen palkitun Jemina Staalon roolitarina… Se mikä näyttää kovalta onkin särkyvää, koominen muuntuu traagiseksi, koristeet karisevat ja jäljelle jää koskettava kuva nuoren tytön elämästä."  

 

 

 

                           Ja aimo harppaus ajassa taaksepäin:

                  NOVELLIT 2000 arvostelu: Kirja kämmenellä

 

                                                                         

Annakaisa Vääräniemi: Lukusfinksiä etsimässä. Novellit 2000. Toimittanut Petri Tamminen. Gummerus, 2001:

 

” Perinteisiä juoninovellejakin kokoelmassa on muutama, mutta kilpailun palkituissa kolmessa novellissa painopiste on omalaatuisemmassa ilmaisussa. Jemina Staalon Salamijuustovoileipiä ja ainakin yksi suffeli -novellia voisi luulla helposti jonkun yläastelaisen kirjoittamaksi. "Piaffimies repii mut hennatust fledasta istuun ja mä kirahdan. Mä en tajuu, sattuuks muhun vai nautinks mä." "Tottakai me mennään Prometheusleirille, vai onks saatananpalvojille omia leirejä?" Nuorten maailma on esillä suurimmassa osassa novelleissa, mutta Staalon kirjoituksessa maailma on erityisen rankka. Vai joko kaikilla 15-vuotiailla tytöillä on repuissaan ruoskat ja käsiraudat niiden matkojen varalta, jotka tehdään rekkamiesten kanssa? Ja sitten niistä tytöistä tulee hullujen huoneella aikaansa viettäviä naisia, joita Leena Meadin Grand Hotel Melancoliassakin kuvataan.

                                                  * 

Pelkkiä arvosteluja kokonaan teksteinä, lue, käärsi ja nauti:

        Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 1:

 

 

- Lapin Kansa 5.11.2002, Holm, Niina: Järkyttävän hyvä Pornoinho: Jemina Staalon saarna löytyy rivien välistä (kuvateksti). s 9 / kulttuuri.

 

 

Järkyttävän hyvä Pornoinho  05.11. - 01:20 

 

Jemina Staalon saarna löytyy rivien välistä.   NIINA HOLM 

 

 

Jemina Staalon rohkea esikoisteos, Pornoinho, sisältää lyhyitä novelleja ja proosarunouteen kallellaan olevia tekstejä. Pornoinho pyrkii ja onnistuu rikkomaan monia ennakko-oletuksia sekä muodon että sisällön tasolla. Taittoa mullistaa perustekstin väliin sijoitetut muuta tekstiä suuremmalla fonttikoolla kirjoitetut lausahdukset tai bändien nimet; ne toimivat eräänlaisina lainauksenomaisina "kuvituksina". Staalo kirjoittaa mielestäni tyypillisen postmodernistisesti. Hän yhdistelee populaari- ja korkeakulttuuria ironisesti ja tietoisesti, mutta samalla kirjaa kokonaisuutena leimaa pohjimmiltaan vakavuus, jopa poliittisuus. Staalo ei peittele feminististä otettaan, mutta hänen saarnansa sijoittuu ennen muuta rivien väliin. Hän osoittaa kertomustensa ja fiktiivisten hahmojensa kautta yhteiskuntamme epäkohtiin, joista moni kilpistyy naisten ongelmalliseen asemaan.  Pornoinhon keskeinen teema on naisten, etenkin naisten seksuaalisuuden, hyväksikäyttö. Jemina Staalon novellien naiset - oli kyseessä sitten teini-ikäinen lähiölolita, parempien piirien täydellinen aviovaimo tai itseään myymällä rahaa huumeisiin hankkiva naisnarkkari - ovat itseltään pahemman kerran hukassa. Karmaisevalla tavalla Staalo osoittaa miten nämä naiset eivät ymmärrä arvoaan, vaan etsivät onnea ja rakkautta koettamalla parhaansa mukaan sovittautua kulttuurimme tarjoamiin naiseuden malleihin, jotka ovat monta kertaa valitettavan vääristyneitä ja epäoikeudenmukaisia. Viittauksilla korkea- ja populaarikulttuureihin Staalo osoittaa, mistä nämä naiseuden naamiot ovat peräisin.  Novelleja lukiessa tulee monta kertaa tirkistelevä olo. Novellien naiset ryyppäävät, käyttävät huumeita ja harrastavat vastuutonta seksiä, ja kaiken tämän Staalo kertoo suorasukaisesti, häpeilemättä. Mutta jo ensimmäisestä novellista lähtien on selvää, ettei rajuus ja seksiaktien yksityiskohtainen kuvaaminen ole Staalolle itsetarkoitus. Novellien päällimmäinen kepeyden alta paljastuu pian kipeys. Kirjan kohkaavien naissankareiden naurettavuus on pohjimmiltaan kammottavaa. Tuskallisinta Staalon teksteissä lienee kuitenkin se, että novellien naiset ovat niin tosia. Heidän typeryytensä ja väärinkäsittämisensä on tuttua varmasti jokaiselle naiselle, ja miksei miehellekin.  Pornoinho ravistelee ja järkyttää. Se tarjoaa onneksi myös välähdyksiä muutoksen mahdollisuuksista, kuitenkin ilman utooppista ylioptimismia. Viimeisessä pitemmässä tekstissään, Kesän kläpissä, Staalo näyttää miten äidin ja tyttären välillä oleva side on ja pysyy elämän heittelyistä huolimatta. Karhea lämpö leimaa tätä kertomusta, vaikka siitäkin toki on kaikki imelyys kaukana. Tärkeintä tässä epätäydellisessä maailmassa on se, että säilyttää ylpeytensä, Staalo tuntuu korostavan. Naisten on pidettävä yhtä, muuta tietä muutokseen ei ole. Jemina Staalon Pornoinho on ehdottomasti mielenkiintoinen esikoisteos, johon kannattaa tarttua sen provoisovasta tyylistä huolimatta.   

 

                                                                 kulttuuri 

Järkyttävän hyvä Pornoinho 05.11. - 01:20  Rakkautta ravintolateatterissa 05.11. - 01:20  Kolarin ala-asteella koittaa Noitasapatti 05.11. - 01:20  Osuuspankit perustivat nimikkorahaston Lapin rahastoon 05.11. - 01:20                     

 

< - Lapin Kansa 5.11.2002, Holm, Niina: Järkyttävän hyvä Pornoinho: Jemina Staalon saarna löytyy rivien välistä (kuvateksti). s 9 / kulttuuri

 

 

 

 

 

_ _ _ _

 

 

 

 

 

 

 

Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 2:

 

 

 

 

- Satakunnan Kansa 2.11.2002, Aurén, Jussi: Feministinen yhteiskuntakritiikki kaikilla mausteilla: Levotonta rockvideomaisuutta.

 

Feministinen yhteiskuntakritiikki kaikilla mausteilla

 

                                        KIRJAT

                                        Jemina Staalo: Pornoinho. WSOY 2002

 

Kun teos alkaa: "Aamuyöllä mä äkkiä herään: sun sormet lipsuttelee tylsämielisesti mun pillua. Sä huomaat, että mä oon hereillä ja änkeät kyrpäs mun sisään", lukijalle tehdään heti selväksi, mistä kirjassa tulee olemaan kyse.

Jemina Staalon räväkässä esikoisessa, lyhytproosateos Pornoinhossa, on siis kyse pornosta, seksuaalisuuden kaupallisesta velipuolesta, ja kiitettävällä perusteellisuudella Staalo tätä aihettaan höylää. Mukaan on saatu mahtumaan aiheen koko skaala S/M -sessioista aina lasten

hyväksikäyttöön asti, ja jos jossain kohtaa seksiä harrastetaankin näennäisen pyyteettömästi, sen kuvaus on niin pornografisesti värittynyt, että pyyteettömyys hukkuu väistämättä teennäisen intohimon alle.

Ennenkaikkea Pornoinho onkin nähtävä jonkinlaisena feministisenä yhteiskuntakritiikkinä, sillä sen lyhyet tarinantyngät kuvaavat maailmaa,jossa nainen voi valita vain pornon ja prostituution välillä. Kirjan pahuus on miehistä, sillä miehet raiskaavat, pahoinpitelevät, hyväksikäyttävät ja kohtelevat naisia muuten vain välinpitämättömästi, ja naisten ainoiksi selviytymisstrategioiksi jää viina, huumeet, alistuminen ja väkivalta.

Toisinaan miehen ja naisen välinen konflikti paisuu niin rajuksi, ettei nainen selviä siitä kuin aseen avulla. Joskus taas riittää, että äitiä pahoinpidellyt isä vain poistetaan kuvasta Photoshop-kuvankäsittelyohjelmalla.

 

Levotonta rockvideomaisuutta

 

Epäilemättä Staalolla on ollut painavia ajatuksia Pornoinhoa kirjoittaessaan. Onhan kirjan piirtämä kuva kaupallisesti värittyneen seksuaalisuuden naista alistavista mekanismeista sellainen, ettei se kenenkään tyhjäpään kädestä syntyisi. Toisaalta teoksesta kuitenkin puuttuvat miltei kokonaan itsenäiset oivallukset ja uutta luovat näkökulmat, ja kaikesta meuhkaamisesta on lopputuloksena vain pelkkää maailman kamaluuden julistusta. Myös koherenssia teos kaipaisi lisää. Pelkkä aiheiden samankaltaisuus ei onnistu sitomaan hajanaisia tekstifragmentteja ehjäksi kokonaisuudeksi. Ennemminkin Pornoinhossa on kyse rockvideomaisesta tykityksestä, jossa kuvien runsaus ja kiivas rytmi on tärkeämpää kuin kuvien kertoma tarina.

Toki on samaan hengenvetoon lisättävä, että kirjailija itse todennäköisesti viittaa kintaalla kriitikon toiveelle ehyemmästä kokonaisuudesta. Niin levottomaksi Jemina Staalo on esikoisteoksensa rakentanut. Fonttikoko saattaa rävähtää kymmenkertaiseksi kesken sivun, ja monet kirjan sivuista näyttäisivät kuuluvan ennemminkin runokokoelmaan tai julistetaiteeseen kuin proosateoksen kansien väliin.

Pornoinho olisi helppo leimata vastenmieliseksi inhottavuuksien kokoelmaksi - mitä se täysin tietoisesti onkin - mutta koska sen tahmea taikapiiri vangitsi ainakin tämän lukijan, eivät vastenmielisyys ja inhottavuus ole tällä kertaa huonon kirjallisuuden synonyymejä. Kaikista aiheista kun ei nyt vaan kaunista kuvaa onnistu tekemään.    /     Jussi Aurén

 

< - Satakunnan Kansa 2.11.2002, Aurén, Jussi: Feministinen yhteiskuntakritiikki kaikilla mausteilla: Levotonta rockvideomaisuutta.

 

 

 

 

- ----    ---

 

 

Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 3:

 

 

 

- Uusi Nainen 3/2003 5.5.2003, Märsynaho, Jaana: Jemina Staalon julman julkeat naiset: Yhtä aikaa himokas ja kunnollinen nainen. s 40-41  / Kirjakahvila

/ arvostelu

 

Jemina Staalon julman julkeat naiset

 

Teksti · Jaana Märsynaho, Kuva · Pertti Nisonen

Kirjoittaja on oululainen filosofian maisteri ja sanataiteen sekatyöläinen.

Jemina Staalo: Pornoinho.

WSOY 2002. 188 s.

 

Kirjailijanimi Jemina Staalon esikoisnovellikokoelma Pornoinho koettelee karuudellaan ja räävittömyydellään sovinnaisuuden rajoja paljolti samaan tyyliin kuin Rosa Liksomin novelleissa tehdään.

Kuten Liksomin tarinat hirvikivääriin tai fileerausveitseen tarttuvista naisista ovat opettaneet, on Pornoinhossakin naisen aggressiivisuus hyväksyttävää, kun se kohdistuu hyödyttömiin miehiin. Paha ei saa kummankaan kirjailijan tarinoissa palkkaansa, eikä itsekkyydestä tai väkivaltaisuudesta seuraa suomalaisen kirjallisuustradition naiskohtaloille tyypillistä kohtaloa: kuolemaa, kurjuutta tai mielenterveyden järkkymistä.

Väkivalta on pikemminkin selviytymiskeino: se auttaa Pornoinhon naisia selviämään hakkaavista ja pettävistä miehistään. Ja kun piesty nainen kostaa pieksäjälleen, tekee Pornoinho omalla banaalilla tavallaan särön siihen kulttuuriseen puhumattomuuteen, joka liittyy väkivaltaisen miehen naisena elämiseen.

 

Yksi syy ikävien seuraamusten puuttumiseen Pornoinhon naiskohtaloista on se – kuten jo edellä kerrotusta voinee päätellä – että kurjuus ja ahdistus ovat läsnä jo heidän jokapäiväisessä, holtittoman juhlinnan, huumeiden, seksin ja syömishäiriöiden täyttämässä elämässään.

He ovat rikkinäisiä ja hyväksikäytettyjä, yhteiskunnan marginaalissa eläviä ihmisiä, joille ei voi tapahtua enää mitään sen pahempaa kuin mitä siihenastisessa elämässä on ehtinyt tapahtua. Elanto ansaitaan usein kaduilta, ja jos naisilla sattuu olemaan oma koti, on se nuhjuinen yksiö.

Suhde omaan itseen ja miehiin on ironinen, välinpitämättömyyden ja vihan sävyttämä. Enkelinpissaa -tarinan minäkertoja miettii, että mikseivät minun elämäni miesten äidit olleet tehneet aborttia, käyttäneet sulttaania tai iskeneet naamaansa muiden tabujen mukana minipillereitä, vaan olivat pieraisseet maailmaan lisää sosiaalitapauksia, minun ja kaikkien maailman muiden työtätekevien naisten kiusaksi.

 

Yhtä aikaa himokas ja kunnollinen nainen

Anakonda -nimisessä novellissa seurattavan elokuvan Odysseusta kutsutaan herra O:ksi. Herra O:n kerrotaan sarkastiseen tyyliin olevan iso karvainen lihallinen korsto, sankari , joka katkoo kilpakosijoiden päät ja pohtii kotona vuosikaudet odottaneen vaimon mahdollista uskottomuutta. Herra O:n hahmossa kärjistyy Odysseuksen miesvaltainen näkökulma äärimmilleen, mutta se tuo mieleen myös Anja Kaurasen romaanin Sonja O. kävi täällä päähenkilön Sonja O.:n ja hänen lukuisat miesseikkailunsa.

Tämä kahtalaisia mielleyhtymiä synnyttävä parodia on yksi Pornoinhon tapa tuoda esille naisemansipaation ja tasa-arvoistumis-kehityksen näennäisyys: edelleen seksuaalisuus koodautuu miehiin eri tavalla kuin naisiin, edelleen monen kanssa maannut mies on todistanut vetovoimansa ja mieskuntonsa, kun samassa juoksussa naisesta tuleekin vain halpa huora.

Näin Staalo osoittaa naisen ja seksuaalisuuden suhteen ambivalentin luonteen: kun pitäisi olla yhtä aikaa sekä himokas ja haluttava että kunnollinen ja siveä.

Pornoinhossa on monta tasoa. Populaarikulttuurin, elokuvien ja kirjallisuuden tuntemuksesta on apua tarinoiden ytimen selvittämisessä. Proosa ja runot, realismi ja fantasia, kauhu ja porno sekoittuvat varsin virkistävällä tavalla toisiinsa.

Musta korppi -otsikon alla proosa kääntyy muutaman rivin jälkeen runoksi. Olisiko tässä ainesta uuden ajan Punahilkaksi, joka ulvoo sudelle takaisin puoleksi petona, puoleksi kilttinä tyttönä ?

Runon susi on karannut Isojen Petojen puistosta ,/ se urahtaa minulle,/ iskee mustaa, iskee keltaista silmää./ Minä ulvon takaisin,/ puoleksi petona, puoleksi kilttinä tyttönä,/ on aika, jolloin on kostettava,/ potut pottuina, letut lettuina.

Staalon kerrontatyyli on aistimusvoimainen ja nopea: koko elämänkaari syntymästä kuolemaan saatetaan käydä läpi muutamalla lauseella. Televisioruutu suoltaa Pornoinhossakin pedofiilien uhreja, keskitysleirikuvauksia, ruumiskasoja - kaikkea pahaa niin hillittömästi, että paha imeytyy katsojaankin.

Mieleni on kuin kulunut ovi, yhä raollaan pimeään kellariin. , kuvaa kertojanainen sisäistä todellisuuttaan. Mielessään hän kuvittelee katselevansa entistä rakastajaansa, joka on pudonnut kalliojyrkänteeltä ruumiskasaan ja ilmeisestikin kuollut tai on ainakin kuolemaisillaan.

 

Liksomin jalanjäljillä

Kesän kläppi viittaa murteellaan Peräpohjolaan. Yleensä kuitenkin kokoelman miljööt paikantuvat eteläiseen Suomeen ja muualle Eurooppaan. Amerikka on Staalolla white trash all american nightmare kuin Barbara Sheenillä ikään. Kesän kläpissä Helsinki on täynnänsä betonikomplekseja, jotka puolestaan ovat pullollaan thai-hierontapaikkoja, sex shoppeja, homoyökerhoja, räkälöitä, sripparipaikkoja, aikuisten viihdettä.

Ilman pipoa ja ohuissa sukkahousuissa värjöttelevät huorat saavat dementoituneen, alkoholisti-isän vammauttaman äidin huolestumaan: - Pitäiskhän niile vieä kuumat kaakkaut? Lohduttomuudestaan huolimatta Kesän kläppi antaa pilkahduksen toivoa ja kurottaa näkymänsä kohti tulevaa kesää. Tytär näkee mielessään, kuinka hän ja äiti kävelevät ulkosalla, syövät jäätelöä: Ilman kenkiä ja paplarit päässä, äidillä olisi kirkuvan keltainen sifonkihuivi, minulla enemmänkin Hare Krishnan oranssi; kuin Sophia Loren ja Nastassia Kinski. Ylpeinä.

Pornoinho ottaa lukijan otteeseensa varsin salakavalasti. Sen sanavyöryt kyllästyttävät jo muutaman sivun lukemisen jälkeen niin totaalisesti, että lukija löytääkin itsensä jonkin uuden ääreltä: vanhoista, jo lukemattomia kertoja hyödynnetyistä aineksista ja keinoista syntyy retrotunnelmainen ja omaääninen kokonaisuus. Aika näyttää, yltääkö Staalo samanlaiseksi ilmiöksi kotimaisen kirjallisuuden parnassolla kuin Liksom.

 

< - Uusi Nainen 3/2003 5.5.2003, Märsynaho, Jaana: Jemina Staalon julman julkeat naiset: Yhtä aikaa himokas ja kunnollinen nainen. s 40-41  / Kirjakahvila.

 

 

 

 

_ _ _ _ _ _ _

 

 

 

 

Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 4:

 

 

 

 

- Turun Sanomat 14.2.2003, Kurikka, Kaisa: Seksi on kirjoissa vakava asia: Masokistin maailma: Rankat roolit.(Outi Alanne: Neiti N:n tarina, Jemina Staalo: Pornoinho,WSOY 2002)

 

Perjantai 14. helmikuuta 2003 · Kirjat       

 

Seksi on kirjoissa vakava asia   

 

Aina ajoittain suomalaiset naiskirjailijat kohahduttavat rohkeilla kuvauksillaan naisista seksin maailmassa. Kun Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaani aiheutti 80-luvun alussa närkästystä ja syytöksiä mm. pornograafisuudesta, kohussa näytteli tärkeää osaa tekijän naispuolisuus. Yhtä tärkeäksi nousi kirjan päähenkilön, naispuolisen don juanin estoton esiintyminen uuden seksuaalisuuden edustajana. Uutta naisen seksuaalisuutta ja sen esittämistä kirjallisuudessamme edustavat myös esikoiskirjailijoiden Outi Alanteen ja Jemina Staalon teokset, joskin hyvin eri tavoin. Heidän teoksensa sijoittuvat aivan erilaisiin lajiperinteisiin ja itse tekijöidenkin rohkeus saa erilaisia muotoja. Kaurasen kirjan henkilön nimi viittaa naisten sadomasokistisen kirjallisuuden klassikkoteokseen, Pauline Réage -salanimellä 1954 ilmestyneeseen O:n tarinaan (suom. 1992). Tekijän henkilöllisyys paljastui vasta lähes 50 vuoden kuluttua teoksen ilmestymisestä. Outi Alanteen Neiti N:n tarina on samaa kirjallista perinnettä, mutta toisin kuin edeltäjänsä, Alanne on tullut auliisti julkisuuteen kertomaan teoksestaan ja erityisesti sen omaelämäkerrallisuudesta. Rohkea veto nuorelta naiselta maailmassa, jossa ainakin ns. normaalista poikkeava seksi halutaan useimmiten työntää takaisin pimeään komeroon. Kirjailijanimi Jemina Staalon rohkeus puolestaan tulee julki kirjallisin keinoin. Pornoinho -teos on kokeellista lyhytproosaa ja proosarunoa, jossa myös graafiset ratkaisut kirjasimien fonttikoon tai ulkoasun muodossa näyttelevät tärkeää osaa.  Masokistin maailma  Alanteen romaanissa minähenkilö Outi selostaa itselleen sopivan seksuaalisuuden etsimisen matkaa, joka alkaa epätyydyttävän avioliiton päättymisen myötä. Seksuaalisesti turhautunut Outi iskee aluksi miehiä baareista ja siirtyy sitten nettiyhteyksien kautta sokkotreffailuun. Anonymiteetin kautta mahdollistuu antautuminen omimpaan rooliin eli masokistiseen alistumiseen ja seksisuhteisiin, joissa erilaiset Master-hahmot dominoivat naista. Alanne kuvaa tarkasti ja yksityiskohtaisesti Outin seksikokemuksia erilaisten Herra-hahmojen kanssa. Outin rohkeus lisääntyy vähitellen ja hän alistuu myös julkisesti erilaisilla S/M -klubeilla sekä ryhtyy pitämään Neitin Narun seksinettisivuja. Mielenkiintoista on, että romaanissa Outi myös rakastuu yhteen dominoijaansa, Byroniin. Näin pornoeroottisesta romaanista tulee myös sukulaissielujen rakkautta kuvaava tarina. Kautta teoksen kertojan ääni on ikään kuin paljas ja rehellinen, ja juuri siksi teos on pitkäveteinen. Selostavan otteensa vuoksi romaani ei luo päällekkäisiä kerroksia, jotka herättäisivät mielenkiintoa tai antaisivat henkilöille ja tapahtumille syvyyttä. Seksikohtauksien kuvausten lukeminen ei sekään ole erityisen kiinnostavaa varsinkaan kun näkökulmat eivät teoksessa vaihdu. Ilmiönä romaani on mielenkiintoinen, kaunokirjallisena teoksena tylsä totisuudessaan ja ikävä ilmauksessaan.  Rankat roolit  Seksi on vakava asia myös Jemina Staalon teoksessa, mutta hyvin eri tavalla. Siinä missä Alanne kuvaa sopimukseen nojautuvaa alistussuhdetta, masokismia, kertovat useimmat Staalon tarinat puolestaan vallankäytöstä, sadismista, jonka suhdetta seksiin voi pitää kyseenalaisena. Staalon hahmot ovat rääväsuisia ja suorapuheisia rankkoja naisia, toisia naisia, satutettuja tai satuttavia naisia, rakastelevia tai panevia naisia. Eivät siis mitään pikkuvaimoja tai pikkubarbieita, ja juuri siinä piilee hahmojen ongelma. Kaikilla hahmoilla on suhde niihin miehisiin vaatimuksiin, joita naisen ulkonäköön ja olemukseen kohdistetaan sekä siihen arvoon, mikä naiselle usein annetaan suhteessa seksiin. Objekti, käyttöesine, arvoton tavara ovat niitä nimityksiä, joita Staalon hahmot konkretisoivat. Staalon teos on feministinen ja rankka näkemys maailmasta. Se käy lukijan päälle aggressiivisesti eikä teos ole ns. helppoa ja miellyttävää luettavaa. Ajoittain Staalo kuitenkin kikkailee useita sivuja pitkillä sanaluetteloilla. Asenne pysyttelee eri osissa hyvin samanlaisena, jolloin poliittinen terä tylsistyy. Toisaalta tekijän lukeneisuus tulee esille monista pastisseista ja viittauksista, joista vaikkapa vanhemman Rosa Liksomin tyypillinen gender-blender eli sukupuoliroolien sekoittaminen tai ylipäätänsä liksomilainen asenne on selvintä. Viimeinen tarina antaa kuitenkin hieman optimistisemman kuvan maailmasta. Mutta siinä ei kuvatakaan miesten maailmaa, vaan äitiä ja tytärtä.  KAISA KURIKKA  Outi Alanne: Neiti N:n tarina. WSOY 2002. Jemina Staalo: Pornoinho. WSOY 2002. Päivitetty14.2.2003 11:25:17

 

 14.2.2003 / Seksi on kirjoissa vakava asia / 2002 Turun Sanomat

 

 

_ _ _ _ _ ____ _ _  

 

 

 

Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 3:

 

 

- Verkko-Karjalainen 8.1.2003, Hirvonen, Pasi: Seksin ristiriitaisuuksia.

 

8.1.2003, kulttuuri

 

Seksin ristiriitaisuuksia

 

Pasi Hirvonen

 

 

Jemina Staalo: Pornoiho. WSOY 2002. 188 s.

Jemina Staalo on kirjailijanimi, jonka takaa löytyy Ylitorniosta lähtöisin oleva reilu kolmekymppinen nainen. Esikoiskokoelma sisältää kokeellisella visuaalisuudella koristeltua lyhytproosaa.

 

Pornoiho yrittää säväyttää näkökulmillaan, ja kyllähän meno on tavallista raisumpaa. Keskeisimmän ongelman tarinoihin muodostaa se, ettei mies pysty tyydyttämään naisen seksuaalisia tarpeita. Miestä ei kuitenkaan syyllistetä; naisella on vaikeutensa kehonsa löytämisessä yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä tarvitaan rajujakin otteita, kuten sadomasokistisuutta.

Jutut ovat lyhyitä, eikä niistä oikein synny kehitystarinoita. Pisimmissä jutuissa on oraita, joista voisi kasvaa kunnon novelleja. Esimerkiksi Suffeli-kertomuksessa on lupaavaa matkakuvausta, mutta juttu typistyy naisenalkujen rivoiluksi.

Paikoin Staalo kirjoittaa koskettavasti. Neekerinukessa tytön näkökulma herkistää lukijan tunteita, kun elämässä ei tahdo ikinä saada sitä mitä tahtoisi.

Kielikin esikoiskirjailijalla on hallussa, vaikka omaa ääntä kaipaisi lisää. Pelkkä pornolla ratsastus tuskin riittää kovin pitkälle kirjallisuuden kentällä.

Omaperäisyyttä toivoisi löytyvän myös sanottavan puolelle, niin kuin muutamat loppupuolen tarinat lupauksia antavat. Siellä täällä vilahtavaa pohjoista murretta lukisi mieluusti lisää.

Jos lähtökohtana on vain oman minän hakeminen kauneuskuningattarien kautta tai musiikkitaivaan tähtihahmoista, anti jää ohueksi. Kuinka vaikeata on keksiä omia, kuolemattomia sanoja, kirjassa huudetaan.

En tiedä, kenelle esikoiskirja on erityisesti suunnattu. Sille on vaikea keksiä sopivaa kohdejoukkoa. Pornoiho kuluu ainakin kaikkiruokaisten lukulautasella.

 

Kirjat

 

< - Verkko-Karjalainen 8.1.2003, Hirvonen, Pasi: Seksin ristiriitaisuuksia.

 

 

 

-         - - - -

 

 

Jemina Staalon Pornoinhon arvosteluja 4:

 

 

 

- Etelä-Suomen Sanomat 22.12.2002, Sallamo-Lavi, Anuirmeli: Staalon Pornoinho säväh-

dyttää: Kuvausta ajasta: Koskettaa ydintä.

 

Staalon Pornoinho sävähdyttää

 

                       Jemina Staalo

KIRJAT

WSOY:n tallin esikoiskirjailijoihin lukeutuva Jemina Staalo kirjoittaa karun karkeaa tekstiä. Lyhytproosateos Pornoinho lienee syntynyt pitkälti ajatuksenvirtatekniikalla, joukkoon kun mahtuu monensorttista rakennelmaa, runontapaistakin suoltoa. Mitään selvää tai yhtenäistä juonta teoksesta on turha etsiä. Säikeenomaisena punaisena lankana kulkee kuitenkin nuoren naisen kova menneisyys, joka pulppuilee pintaan tuon tuostakin.

Päähenkilö on seksin ja huumeiden varassa vellova nainen, joskin sielultaan ja mieleltään koko lailla pikku tyttö. Hän sietää rumaa kohtelua: mies lyö, hakkaa, ottaa miten mielii, puhuu kovia sanoja. Mutta onpa hän sitä samaa joutunut kestämään jo lapsuudessaan, nähnyt isän kamalan käytöksen äitiä kohtaan, ja siksi se kai on hänelle tuttu ja turvallinen asia.

Eipä silti, ensi silmäyksellä Pornoinho ei millään muotoa kutsu filosofoimaan tahi psykologisoimaan, päinvastoin. Se on raakaa ja radikaalia, toteavaa, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa, mutta lopulta kuitenkin vain näennäisen pinnallista. Pahuus kiehtoo aina. Mikä tekee pahasta jollekulle hyvää ja haluttavaa? Miksi ruma on jonkun silmissä kaunista?

 

Kuvausta ajasta

Jemina Staalo on iskenyt nähdäkseni hyvään saumaan. Liian moni elää nykyään sekasortoisessa, ties minkä aineiden tärvelemässä minässä. Koko Pornoinho on jotenkin keinotekoinen teos. Se kätkee sisäänsä hämmentävän sekavan, mutta silti ahdistavan intellektuellin naisihmisen mietteineen tai ehkä pikemminkin ilman sen isompia mietteitä.

Katkonaiset muistikuvat lapsuudesta ja nuoruudesta, senaikaiset hittibiisit jankuttavine kertosäkeineen, lelut ja leikit ja myöhemmin muotioikut ja idolit, kaikki ne kumpuavat esiin mielen kerrostumista ja jäävät liukumaan kuin jollekin kalvomaiselle pinnalle, jollainen Staalon ja lukijan välille muodostuu. Syvempää yhteyttä ei ehkä synnykään, mutta yhtä kaikki Pornoinho on intohimoista kuvausta ajasta tai mieluummin ajattomuudesta, miehen ja naisen erilaisista, mutta lopulta perin samanlaisista haaveista ja taipumuksista pornon aina yhtä kiehtovalla kentällä. Ennen kaikkea se on rehellistä, kielellisesti värikästä ja sykähdyttävää, potkivaa ja piehtaroivaa, kriittistä ja kaoottisuudessaan hetkittäin syvän analyyttistä.

 

Koskettaa ydintä

Jemina Staalo on onnistunut tavoittamaan esikoisessaan jotakin arvokasta, hän koskettaa naislukijan ydintä sanomattoman oudosti. Ihan varmasti hän on Ackerinsa lukenut, samanlaista villiä ja alkuvoimaista poljentoa on hänenkin tekstissään, mutta ehdottoman lupauksen omaleimaisuudesta se silti sisältää.

Sitä paitsi on ilahduttavaa lukea ilmeisen älykkään ja valveutuneen ihmisen kirjoitusta. Sanaleikkejä ei niitäkään puutu - onhan tekijän itsensä sukunimikin ruma sana, ainakin slangisanakirjan mukaan.

Ja kun päähenkilö odottaa pakkoliikkeiseksi hakatun äitinsä kanssa jokaperjantaista telkkariohjelmaa, jota yhdessä aina katsotaan, välittyy teoksen loppulehdiltä lämpö. Eikä kauneutta olisi ilman rumuutta.

Anuirmeli Sallamo-Lavi Jemina Staalo: Pornoinho, 188 s. WSOY 2002.

 

< - Etelä-Suomen Sanomat 22.12.2002, Sallamo-Lavi, Anuirmeli: Staalon Pornoinho säväh-

dyttää: Kuvausta ajasta: Koskettaa ydintä.

 

 

 

 

-         - -

 

 Jemina Staalon

Novellit 2000 arvosteluita tai artikkeleita:

 

 

--

 

Gummerus Kustannus Oy 30.01.2001: tiedote:

NOVELLIT 2000

 

Gummerus Kustannuksen, Nuoren Voiman Liiton ja Xeroxin

vuosittainen novellikilpailu on vakiinnuttanut asemansa

kirjoituskilpailujen joukossa. Se järjestettiin nyt viidennen kerran.

Kilpailu nauttii suurta suosiota kirjoittajien keskuudessa, ja se on

saanut osakseen kiitettävää huomiota julkisessa sanassa ja

keskustelussa.

Novellikilpailuun osallistui jälleen yli tuhat tekstiä, joista

palkitaan kolme. Antologiaan valittiin kymmeneltä kirjoittajalta

yhteensä 12 novellia. Kirjoittajista kuusi on miehiä, neljä

naisia. Kolme nuorinta on syntynyt 1977, vanhin 1950.

Kirjoittajien kotipaikat vaihtelevat Helsingistä

Pohjois-Suomeen. NOVELLIT 2000 -kokoelma julkaistaan ja

voittajat palkitaan tänään Gummerus Kustannuksessa Helsingissä.

Kilpailun kolme parasta ovat Harri Asikainen, Leena Mead ja Jemina

Staalo. Palkintosumma, 18 000 mk, päätettiin jakaa tasan heidän

kaikkien kesken niin, että kukin saa 6000 mk.

Kilpailuraatiin kuuluivat Paula Pesonen, Riikka Takala, Petri

Tamminen, Ritva Tanhuanpää ja Kaija Valkonen.

 

 

-         - -

 

 

Tornionlaakso  3.2.2001:   Ylitorniolainen voitti novellikilvan: Ylitorniolta kotoisin oleva nimimerkki "Jemina Staalo" oli yksi vuoden 2000 novellikilvan kolmesta voittajasta. Gummeruksen, Nuoren Voiman liiton ja Xerox-yhtiön järjestämä kilpailu nauttii suurta suosiota ja tälläkin kersaa kilpailutekstejä lähetettiin yli tuhat. Näistä loppukilpailuun valittiin 12 tekstiä 10 kirjoittajalta. Jeminan kilpailutyö "Salamijuustoleipiä ja ainakin yksi suffeli" jakoi voiton Harri Asikaisen ja Leena Meadin kanssa. Palkintojenjakotilaisuudessa julkaistiin myös novellikokoelma, johon on koottu kilpailun parhaimmistoa. Koska "Jemina Staalo" ei haluaa oma nimeään julkisuuteen, järjestäjät suostuvat kertomaan vain sen, että hän on 31-vuotias ja asuu nykyisin Helsingissä.  / KIRJALLISUUS

 

- Viikkosavo 19.4.2001 Kolehmainen, Ritva: Kilpailut innoittivat kirjoittajia.

- Kaleva 9.4.2001 Vainikkala, Marja-Riitta: Yhteinen yksinäisyys, Novellit 2000.

"Kokoelman omaperäisimpiä on kolmannen palkitun Jemina Staalon roolitarina… Se mikä näyttää kovalta onkin särkyvää, koominen muuntuu traagiseksi, koristeet karisevat ja jäljelle jää koskettava kuva nuoren tytön elämästä."

- Kaltio 3 / 2001 Koskela, Lasse: Tasalaatuista tavaraa.

 

- STT:  Novellikilvan voitto kolmelle kirjoittajalle

 

Harri Asikainen, Leena Mead ja Jemina Staalo jakavat vuoden 2000 novellikilvan voiton. Kukin saa 6000 markkaa ja tekstinsä parhaimmistosta koottuun kirjaan. Gummerus, Nuoren Voiman Liitto ja Xerox järjestivät kilvan nyt viidettä kertaa.

 Kilpailuun lähetettiin jälleen yli tuhat tekstiä. Näistä kokoelmaan valittiin kymmeneltä kirjoittajalta 12 tekstiä. Helsinkiläiset Asikainen ja Mead ovat mukana kahdella novellilla. Staalo on kotoisin Ylitorniosta.

 Kilpaa hallitsi perinteinen juoninovelli. Kokoelman seitsemän muuta kirjoittajaa ovat Kari Hongisto, Timo Juurinen, Seppo Korpipää, Elina Kujala, Tuomas Kyrö, Essi Kähkönen ja M.G. Soikkeli.

 Raadin muodostivat Paula Pesonen, Riikka Takala, Petri Tamminen, Ritva Tanhuanpää ja Kaija Valkonen.

 

HS KULTTUURI - ARKISTO 2.2.2001

 

----

 

 

KIRJA KÄMMENELLÄ. RADIO REX 5.3.2001, Kari Tahvanainen:

 

”Kirja kämmenellä

NOVELLIT 2000

Toim. Petri Tamminen

Gummerus 2000

 

Nuoren Voiman Liitto kumppaneineen on jälleen lyönyt hynttyyt yhteen edistääkseen novellitaidetta.

Gummeruksen ja Xeroxin tukeman viidennen novellikilpailun parhaimmistoa on kädessäni oleva uunituore antologia, NOVELLIT 2000.

Kirjan on toimittanut Petri Tamminen.

 

Teokseen on valittu 12 novellia kymmeneltä kirjoittajalta, nuorista viisikymppisiin. Novellien aiheet liikkuvat juhannustoilailuista vierailuun helvetin esikartanoissa, koulu- ja nuorisomaailmasta kodin kautta sivullisten elämään ja mielisairaalaan. Unohtamatta lapsuudenkodin nostalgiaa. Paikkoja ja mielentiloja. Yksi palkittu novelli kuvaa pikkurikollisia velkojenperintäleikeissään. Tällä onkin sitten ikävät seuraukset.

Perinteinen juoneen pohjautuva novelli on edelleen kunniassa. Muodoltaan NOVELLIT 2000-kokoelman novellit noudattavat varsin vakiintuneita ratoja. Kokeiluihin ei valitettavasti paljon uskalleta heittäytyä, vaikka esimerkiksi hajanainen postmoderni tyyli ja ajatusmaailma voisivat tuoda piristävää uutta. Salamijuustovoileipä ja ainakin yksi suffeli –nimisessä novellissaan helsinkiläinen Jemina Staalo kylläkin irrottelee vauhdikkaasti stadin slangilla. Eikä siinä mitään, joskin slangia on vähän vaikea seurata näin syntyperäisenä itäsuomalaisena. - Novellin alku kuulostaa tällaiselta:

"Navakka blosis nykäsee, heittää röykkiöittäin roskia ilmaan. Hesburgerin litistetty pahvimuki, venynyt kortsu, Tähtien sota –mehujääpapereita, jotka rapisevat muroina jalkakäytävälle. Snäp, kräkl, pop. Vittu, sais tulla keskikokoinen tornado ja panis paskaksi tän kaiken. Mä tsiikaan dösäpysäkin isoja mainoksia: I jätskipuikko you. I lick you? Ohi matelevat, sitten kiihdyttävät menoaan henkilöautot, ei mitenkään huomiota herättävän väriset, tummansiniset ja –vihreät Mazdat, Hyundait, Nissanit, joissa kaikissa sisällä vain yks äijä, joka spiikkaa Nokian uusimpaan ja pienimpään jotain vitun tärkeenä. Voi vittu, miten tylsää.

- Haluaako tyttö kyytiin?

Ja mä hyppään sellaisen hyvinsäilyneen keski-ikäsen gubben korallinpunaisen Volvo 240:n kyytiin, sillä sen autostereoissa soi Edith Piaf ja se vaikuttaa muutenkin tervejärkiseltä."

Tässä novellissa rippikoulua vastaavalle Prometheus-leirille menoa odottava tyttö kokee baanalla pienen panoseikkailun lappilaisen miehen kanssa. Kassissaan hänellä on mukana äitinsä työvälineet, ruoska, käsiraudat ja kaakaovoipurkki. Kosketuspinta nuorten ei aina niin siistiin maailmaan on hetken avoinna.

Koko NOVELLIT 2000 –teoksessa kosketuspinta arkipäivään säilyy useimmiten elävän karheana.

Novellin kuolemaa on joskus uumoiltu, mutta merkit eivät siihen kyllä viittaa. Viime vuonna ilmestyi kohtalainen joukko kotimaisia novellikokoelmia. Uunituore NOVELLIT 2000 –kokoelma jatkaa nyt siitä eteenpäin. Sen novellit on valittu yli tuhannen tarjokkaan joukosta.

 

KIRJA KÄMMENELLÄ. RADIO REX 5.3.2001, Kari Tahvanainen

 

 

 

----

 

 

Annakaisa Vääräniemi:

Lukusfinksiä etsimässä

Novellit 2000. Toimittanut Petri Tamminen. Gummerus, 2001.

 

”Lyhykäisyydestään huolimatta novelleja ei ole helppo lukeja. Varsinkin jos ne edustavat uuden Novellit 2000 -julkaisun tekstien mukaisesti monia eri tyylilajeja ja teemoja. Gummerus, Nuoren Voiman Liitto ja Xerox laittoivat taas yksiin kansiin viime vuoden kilpailun parhaat novellit. Siihen joukkoon mahtuu monenlaista tekstiä. Kilpailuun osallistuttiin 000 eri kirjoitustuotoksella ja nyt niiden parhaimmistoa edustaa julkaisun 12 novellia.

 

Novellien laittaminen paremmuusjärjestykseenkin on vaikeaa. Reilut satasivuiseen Novellit 2000 -kirjaan saa kulumaan jopa 12 päivää - tai iltaa: yksi novelli per ilta on sopiva lukemistahti sänkylukemisena. Aloittaa kannattaa vaikkapa kolmen sivun mittaisesta, Timo Juurisen Piirasta ja Piirakkaa -pätkästä."Ei muija tajunnu, rupes valittaa, sano mua Tepoksi. Mä oon Ghedo." Vaikeaa juonta ei tässä novellissa ole, vaan kertomuksessa on keskitytty Tepon erään hetken kuvaamiseen.

Perinteisiä juoninovellejakin kokoelmassa on muutama, mutta kilpailun palkituissa kolmessa novellissa painopiste on omalaatuisemmassa ilmaisussa. Jemina Staalon Salamijuustovoileipiä ja ainakin yksi suffeli -novellia voisi luulla helposti jonkun yläastelaisen kirjoittamaksi. "Piaffimies repii mut hennatust fledasta istuun ja mä kirahdan. Mä en tajuu, sattuuks muhun vai nautinks mä." "Tottakai me mennään Prometheusleirille, vai onks saatananpalvojille omia leirejä?" Nuorten maailma on esillä suurimmassa osassa novelleissa, mutta Staalon kirjoituksessa maailma on erityisen rankka. Vai joko kaikilla 15-vuotiailla tytöillä on repuissaan ruoskat ja käsiraudat niiden matkojen varalta, jotka tehdään rekkamiesten kanssa? Ja sitten niistä tytöistä tulee hullujen huoneella aikaansa viettäviä naisia, joita Leena Meadin Grand Hotel Melancoliassakin kuvataan.

Hempeämpää tunnelmaa ja ehkä helpoiten uneen vaivuttavampaa tekstiä sisältää Essi Kähkösen Pikkusisko. Kotiinpalamisen teema iskee varmasti kaukana kodeistaan puurtaviin opiskelijoihin. Väsyneenä isosisko yrittää löytää unisfinksinsä, kun pikkosisko jo tuhisee untenmailla. Herkkä kotikuvaus avautuu helposti: mitään lukusfinskiä ei tarvita Pikkusiskon ymmärtämiseen. ”

 

                                                  *

Jemina Staalosta krijoitettuja artikkeleita:

sekä luurankoja garderoobeista:

1 vuosilta 2002-2007:

 

 

 

 

 

- Hesari Nyt 6.12.2002, Ala-Korpela, Anu: Lihan hedelmät : suomalaiset naiset kirjoittavat nyt rajusti seksistä. (Jemina Staalo, Eija Tuomela, Outi Alanne).  s 48.

 

NYT-liite 6.12.2002

 

Lihan hedelmät

Suomalaiset naiset kirjoittavat nyt rajusti seksistä.

 

 

Helvi Hämäläisen arkiston entinen järjestäjä julkaisee omakohtaisen romaanin

sadomasokismista. Rintasyöpään sairastunut 51-vuotias kirkkovaltuutettu

kirjoittaa rajuja novelleja vanhenevien naisten himosta. Ylitorniolla syntyneen

esikoiskrijailijan kirjassa 12-vuotias tyttö raiskataan.

    Mitä on tapahtumassa?

   Vuosituhannen lopussa Ranskassa vaikutti eroottis-seksuaalinen naiskirjallisuuden aalto, jota edustivat muun muassa Virginie Despentesin

romaani Pane mua, Alina Reyesin Lihanleikkaaja ja Marie Darrieussecqin

Sikatotta. Vuosituhannen vaihduttua kolme naista - Annie Ernaux, Alina Reyes ja

Catherine Millet - julkaisi kertomuksia omasta seksuaali- ja rakkauselämästään.

Suomessa tunnetuin on Millet'n romaani Catherine M:n seksuaalielämä, jossa

kuvataidekriitikko raportoi yhä uusista ja uusista seksipartnereista.

Tänä syksynä räjähti Suomessa. Esikoiskirjailijat Outi Alanne, Jemina Staalo ja

Eija Tuomela kirjoittavat seksistä yhtä rajusti ja kriittisesti kuin ranskattaret - ja vieläkin rujommin. Neiti N:n tarinassa (WSOY) Alanne kertoo omista kokemuksistaan. Myös Tuomelan Dromedaarirouva on omakohtainen. Staalo käsittelee Pornoihossa (WSOY) naisten ja tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä.

  Mistä nousee naisten kirjoittama seksuaalinen kirjallisuus?

"Eletään hedonismin aikaa. Ihmiset ovat aika itsekkäitä, ja ilmassa on paljon

yksilöllistä nautinnon tavoittelua", toteaa Outi Alanne. Hänen kirjassaan nuori

eronnut nainen hakee internetistä ventovieraita seksipartnereita.

"Se on varmaan aika realistinen kuva tästä 2000-luvun deittailukulttuurista.

Nykyään internet on tavaratalo, josta sekä naiset että miehet etsivät seuraa",

Alanne sanoo.

Alanteen kirjassa kaikki on omalle tarinalle alisteista. Jemina Staalolla on sen

sijaan suorastaan ohjelmallisia vaatimuksia: salainen turvakoti naisille, lisää

auttavia puhelimia. Hän ei lakkaa puhumasta nuorten tyttöjen hyväksikäytöstä,

pedofiliasta, pornon yksipuolisuudesta.

Näkemykset kumpuavat todellisuudesta, tilastoista ja omista kokemuksista töissä

lastenkodissa ja kehitysvammaisten koulussa. Kauhunsa Staalo on kanavoinut

kirjaan: "Huomatkaa, että maailma on tällainen, ja toimikaa! Se, että kirjaa ei

ole riittävästi huomattu, saa raivon partaalle."Jemina Staalo kirjoittaa rankkaa lyhytproosaa, joka vetää välillä kuin road movie. Naiset eivät kirjassa saa tyydytystä. "Se ei kyllä ole mitään herttaista luettavaa pukinkonttiin", Staalo toteaa.

Staalo tuntee hengenheimolaisuutta Ranskan "uuden aallon" kirjoittajiin. Pornoinho onkin Virginie Despentesin tapaan aika punk ja kirjoittajakin on yhtä vihainen.

Outi Alanteelta Despentes saa sen sijaan tylyn vastaanoton: "En tunne mitään

samuutta vihaisiin nuoriin naisiin. Kuulostan Paula Koivuniemeltä, mutta koen

itseni aikuiseksi naiseksi." Alanne ei perusta myöskään Catherine M:n

seksuaalielämästä. "Puuduttavaa luettavaa. Hän paljastaa vain teot eikä sisintään ollenkaan." Annie Ernaux'n lakonisesta tyylistä ja psykologisoimattomasta otteesta Alanne kuitenkin tunnustaa pitävänsä. Omakin kirja on hallittu ja eksplisiittisestä

seksuaalisuudestaan huolimatta jotenkin kultivoitu. Neiti N:n tarinan nainen haluaa seksileikeissä alistua miehelle, hänestä kehittyy kirjan mittaan SM-sessioiden orjatar. "Sehän on poliittisesti epäkorrektia. Alistumiseen sisältyy hirveästi miehen miellyttämisen keinoja. Se on kauhean noloa ja kiusallista itselle. Mietin, miten saatan ajatella näin", Alanne pohtii. "Kirjallisuudessa seksin kautta esitetään nyt ihan mitä tahansa", sanoo puolestaan Eija Tuomela. "Kullakin ajalla on oma keinonsa: jos ennen käytettiin vaikka maanviljelystä tai rakenteen rikkomista, niin nyt keinona on seksuaalisuus." Tuomelan Dromedaarirouvassa perinteiset kuviot kääntyvät päälaelleen. Novellien naiset ovat keski-ikäisiä ja jotenkin rujoja, pulskia tai eivät muuten kovin kauniita. "He ovat kaikki aktiivisia ja miehet eivät. Miehet pelkäävät, ovat pihtareita tai jotenkin omituisia. Todellisuushan on sitä", Tuomela lataa. Kirjassa nainen valitsee rakastajia rahalla tai valmistelee seksimatkaa

Gambiaan, kun mies ei anna. "Samoja kaipuita on ollut naisilla kautta aikojen,

teema kulki jo Kalevalassa." Seksuaalisuudesta luulisi olevan kiusallista kirjoittaa - erityisesti omastaan. "Piti vain unohtaa ihan täysin lukijat, ystävät ja vanhemmat, jotka tekstin näkevät", Outi Alanne kuvaa.

"Välillä kirjoittaa verellä ja selkäydinnesteellä, se on niin fyysinen tapahtuma",

Jemina Staalo miettii. "Mutta on paljon helpompi kirjoittaa kuin maalata, koska lukijalle jää kuitenkin se oma maalaaminen päässään."

Ongelmallisempaa kuin pidäkkeiden aukominen olikin kieli.

"Miehet ovat kirjoittaneet seksuaalisuudesta 4000 vuotta. Se on periaatteessa jo

kirjoitettu ja sanat on jo käytetty. On vaikea miettiä uusia ratkaisuja", Staalo sanoo.

"Kieli jota voi käyttää on kulunutta, ja pornolehtikliseet hallitsevat hirveästi omaa ajattelua", toteaa myös Alanne. "Toisaalta en halua kirjoittaa vertauskuvilla, ei mitään 'simpukka avautuu' -tyyliä. Se nyt olisi ihan kornia. Olen koettanut herkutella mahdollisimman vähän sillä pornolla. En ole yrittänyt kirjoittaa kirjaa, joka kiihottaisi ihmisiä." Miten kirjoihin on suhtauduttu?

"Entinen mieheni sanoi, että ei mun tekstit kirjallisuutta ole, mutta naiset tykkäävät näitä varmaan lukea", Staalo toteaa kuivasti.

Alanne oikein kimpaantuu: "Seksihän on aivan hirveän mielenkiintoinen aihe. Vituttaa, kun erityisesti nuoret akateemiset miehet suhtautuvat alentuvasti,

että joo, joo kirjoitit kirjan, mutta sehän on vain seksistä. "Tuomelalle ihmiset ovat olleet ihan vihaisia: "Olen ihmisenä ollut joidenkin mielestä toisenlainen ja he ovat saaneet kauhean hepulin siitä, mitä olen kirjoittanut. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, en ole keksinyt uutta kirjallista maailmaa, mutta ehkä se, että kirjoittaja on 51-vuotias rintasyöpään sairastunut kirkkovaltuutettu, on uutinen. Kuvittelevat, että tässä iässä on täysin kalkkeutunut." Lukijalle kirjat voivat toimia toverina yrityksissä käsittää ja kestää ympäröivää merkillisen seksuaalisuuden tulvaa. Naisten ryöpyttäessä tekee tosin välillä mieli raitista ilmaa.

Staalokin haaveilee seuraavasta projektista. "Nyt haluan kirjoittaa aivan

toisenlaisesta ympäristöstä, jossa lapsi saa olla lapsi. Haluan kirjoittaa lastenkirjan. Jotain puhdistavaa."

                                                       Anu Ala-Korpela

 

< - Hesari Nyt 6.12.2002, Ala-Korpela, Anu: Lihan hedelmät : suomalaiset naiset kirjoittavat nyt rajusti seksistä. (Jemina Staalo, Eija Tuomela, Outi Alanne).  s 48

 

 

_ _________________


 

 

WSOYn KIRJAT

 

Staalo, Jemina

Pornoinho

 

rujoja polaroid-kuvia saneeratusta ja epäsolidaarisesta maailmasta

 

kiltit tytöt, tottelemattomat nartut, ylpeät naiset

 

viha, anarkia, ylpeys

 

inho, halu, häväistys

 

tarinoita, jotka herättävät

 

hyvä maku on luovuuden este

 

pitäkää hatuistanne kiinni

 

Pornoinho on hurjaa lyhytproosaa esikoiskirjailijalta. Näennäisen kevyttä, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa. Karuja kertomuksia, joiden tarkoitus on saada lukija reagoimaan.

 

 

______________________________________________________

 

 

 

Jemina Staalosta lyhyitä artikkeleita 2002:

 

 

 

 

- Iltalehti 12.9.2002, Arvonen, Margit: WSOY vietti rehevää sadonkorjuujuhlaa: Lappia ja laulua: Lappibuumin edustajat, esikoiskirjailijat Jemina Staalo ja Lauri Hihnavaara. Jemina kirjoittaa Pornoinhosta poikakodissa kuulemistaan tarinoista käsin. (kuvateksti). s 33 /glamour.

 

 

 

- WSOY tiedote 11.9.2002: Pornoinho on näennäisen kevyttä, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa. Sen skaala ulottuu kovaksikeitetystä tyylistä slapstickiin, goottilaisesta kauhusta ja feministisestä beatista undergroundin parodiaan. Staalo on opiskellut kirjoittamista Oriveden opiston ja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjoilla. Lisäksi hän on opiskellut media-alaa. Hän on voittanut jaetun 1. sijan Novellit 2000-kilpailussa.

 

 

- Kaleva 18.8.2002, Syksyn kotimainen kaunokirjallisuus: Nykyarkea ja lapsuuden muistoa. Raju esikoinen. Jemina Staalon kokoelma Pornoinho sisältää karuja kertomuksia inhosta, halusta ja häväistyksestä.(kuvateksti)  s. 13 / Kulttuuri. Lisäksi kuvani.

 

 

 

- WSOY:n Palkinnot ja ehdokkuudet | Uutisarkisto, 12.09.2002:

 

WSOY:n syyskausi avattiin Kaapelitehtaalla 11. syyskuuta - mukana mm. kirjailija Jari Järvelä

 

WSOY:n Bulevardin toimitalon osittaisen remontin vuoksi syyskauden avajaiset päätettiin tänä vuonna pitää Kaapelitehtaan avarissa ja merellisissä tiloissa. Keltaisin kukin koristettu valoisa halli toivotti tervetulleeksi paikalle kutsutut median edustajat ja WSOY:n kirjailijat.

 

Kaksitoista syksyn debytanttikirjailijaa oli kutsuttu hieman ennen avajaisia Kaapelille esittäytymään toisilleen ja toimittajille. Kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Harri Haanpää kertoi, että esikoiskirjojen suurelle määrälle ei ole mitään erityistä syytä - hyviä käsikirjoituksia vain sattui kasautumaan paljon juuri syksylle 2002.

"Toivon, että kukin kirjailija on löytänyt itselleen hyvän kustannustoimittajan", Haanpää sanoi.

 

Pornoinhon tekijä Jemina Staalo ja Neiti N:n tarinan julkaiseva Outi Alanne jännittivät myöhemmin syksyllä ilmestyvien kirjojensa vastaanottoa.

 

 

 

 

- Me Naiset – Kasvot, 22.09.2002: Jemina Staalo ja Outi Alanne kuuluvat syksyn esikoiskirjailijoihin. Seksuaalisuus on molempien teoksissa vahvasti läsnä. ...

 

Tehtaan suojissa

Iloinen puheensorina täytti Kaapelitehtaan, kun WSOY juhli alkavaa syyskauttaan. Juhlassa nähtiin sekä vanhoja konkareita että nuoria esikoiskirjailijoita, joita on tänä vuonna ennätysmäärä, yli kymmenen.

 

Jemina Staalo ja Outi Alanne kuuluvat syksyn esikoiskirjailijoihin. Seksuaalisuus on molempien teoksissa vahvasti läsnä. 

– Kun jokin asia on vaivannut romaanin verran, olen valtavan tyytyväinen, että sain kaiken paperille ja kirja on valmis, esikoiskirjansa Gladiaattori julkaissut Nina Honkanen iloitsi. Uusi teos on jo työn alla. 

 

 

 

___________________________________

 

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita 2003:

 

 

- meän Tornionlaakso n:o 32, 7.8.2003 s 5. Vallo, Tiina: Vimmaa, provosointia, vapautta ja hengenperintöä: Jemina Staalo, uusi nimi lappilaisten kirjailijoiden rivissä.

 

"Vimmaa, provosointia, vapautta ja hengenperintöä"

Jemina Staalo, uusi nimi lappilaisten kirjailijoiden rivissä (kuvateksti)

 

Tornionlaaksolaisten verevien kirjailijoiden lista on pidentynyt jälleen yhdellä nimellä, kun Jemina Staalo on noussut valtakunnallisiin parrasvaloihin vuonna 2002 ilmestyneellä teoksellaan Pornoinho.

 

Jemina Staalo on 34-vuotias helsinkiläinen ja tornionlaaksolainen kirjailija, joka uskaltaa sanoa, mikä tämän päivän elämässä tarvitsee tulla sanotuksi, huomioiduksi, kritisoiduksi. Staalon uusin teos Pornoinho todistaa paitsi muodoltaan myös sisällöltään, että kirjailija ei pidä karsinoihin asettumisesta.

Pornoinhoa on pidetty niin runokirjana, novellikokoelmana kuin julistetaiteena. Näkökulmat ovat ajankohtaisia.

   -Teokseni pureutuu epäkohtiin, prostituutioon, naisen alistamiseen, pornoon, väkivaltaan, Staalo luonnehtii lyhyesti. Staalon mukaan jo kansi kertoo ajan häiriintyneestä suhtautumisesta naiseen, ja naisen pilkottuun ruumiiseen, jonka ympärillä hössötään ja jonka miellyttävyydestä ahdistutaan jo pikkutytöstä lähtien: -Kannen keino-barbi on viesti ja symboli: ruhjottu hyväksikäytetty mykkä tyhjä aivoton avuton torso, mutta alasti pitää olla, kaikkien katsottavissa ja arvosteltavissa. Sairasta.

 

Kirjallisuutta pakosta ja intohimosta

 

Staalon mukaan kirjailijaksi rupeaminen ei ole helppoa vaan vaatii sisua ja työtä. Esimerkiksi hänen ensimmäinen oma kirjansa julkaistiin vasta 25 vuoden kirjoittamisen jälkeen. Kirjoittamisen Staalo onkin aloittanut jo kahdeksan vuoden iässä, pakosta ja intohimosta. Harrastuksesta tuli elämäntapa, koska kirjailija halusi niin ja teki haluamansa eteen uhrauksia.  - Pettymyksiä tulee jatkuvasti, hylkäämisiä ja muuta, eikä tälläkään alalla pelata pelkkää reilua peliä, Staalo kertoo.

- Mihinkään ei kannata luottaa, kunnes se on mustaa valkoisella - eikä edes silloinkaan vaan vasta sitten, kun Se on tapahtunut.

 

Elämässään Staalo on joutunut tekemään valintoja, miettimään, mikä loppujen lopuksi on tärkeää elämässä. Kirjailijalle se ei voi olla raha, huvijahti tai Tupperware-astiaston kerääminen:

-Viime vuonna myydyistä kirjoistani saamillani rahoilla ei saa ostettua edes postimerkkiä, hän kertoo.

Kirjailijoiden onneksi on olemassa apurahalautakuntia, jotka tukevat taiteilijan työtä. Tällä hetkellä Staalo nauttii kolmesta apurahasta ja saa keskittyä kirjoittamiseen.

-Minusta on upeaa eläytyä erikokoisten ja -ikäisten ihmisten nahkaan, ja tehdä heillä mitä tahansa, kirjojen sivuilla se on mahdollista, hän kertoo.

 

Hullu lappilainen taiteilija?

 

Jemina Staalo on kirjoittajasuvun nuoria vesoja, Rosa Liksomin veljentytär. Liksomin ja muiden tornionlaaksolaisten taiteilijoiden perintö on painava ja selkeä.

Staalokin on tietoinen juuristaan, muttei silti pidä myyttiä hullusta lappilaisesta taiteilijasta ainoana vaihtoehtona:

-Jos käsikirjoitus on erinomainen, tuore ja polttaa kustantajan sormia, tämä kiinnostuu siitä ja julkaisee mahdollisesti pitkän editoinnin jälkeen. Siinä ei syntyperä eikä veromerkit vaikuta, Staalo muistuttaa.

Hänen mielestään jonkinlainen hulluus tai vahvuus on kuitenkin jaksamisen ja pärjäämisen kannalta suotavaa:

-Nykyään kaikki "taiteilijat" ovat niin korrekteja ja siistejä ja osaavat hoitaa asiansa ja esiintyä TV:n hupailuohjelmissa, Staalo valittelee.

-Annikki Kariniemi vaikutti paljon lapsuudessani. Hän oli persoona, jota ei hyssytelty mykäksi.

Staalon mukaan tornionlaaksolaisuus on parhaimmillaan vimmaa ja provosointia, vapautta ja hengen perintöä, joka näkyy vaatimattomuutena, neroutena ja huumorintajuna, sinnikkyytenä ja jaksamisena.

Staalon Pornoinhossa on lisäksi Peräpohjolan murteilla vahva asema. 80-luvulta alkanut murrebuumi tai esimerkiksi Liksomin murteellisuus ei kuitenkaan ole vaikuttanut Pornoinhon kieleen:

-Meän kieli on äidinkieleni. Käytän sitä siksi.

Staalon tuleva lastenkirjakin sijoittuu Tornionjokilaaksoon tai ainakin johonkin hyvin samankaltaiseen paikkaan. Mukana on hammajaisia ja etiäisiä mutta ei playstationeita.

 

Herätkää. Huomatkaa. Lukekaa.

 

Staalo luonnehtii kirjallisuutta henkireiäksi, vapaudeksi, joskus myös ahdistavaksi muistutukseksi historiasta. Hänelle se voi olla pakoa arjesta, ihana matka, uni, jonka pituuden voi määrätä.

Toisaalta kirjallisuudella on myös oma yhteiskunnallinen tehtävänsä.

Staalon kirjallinen tuotanto on vahvan feministisesti sävyttynyttä, ja kirjailijan hyllystä löytyy Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli jopa portugaliksi:

-Boikotointi, vastustus puree kyllä. Kissa on nostettava pöydälle. Ja paljonhan me olemme saaneet aikaan! Jo loppui esimerkiksi lehdistö prostituutioilmoittelu, Staalo muistuttaa.

Mihinkään tietyntyyppiseen feministiluokkaan kirjailija ei kuitenkaan asetu:

-Olen feministi. Piste. En ole tietyntyyppisen pilkotun ismin kannattaja. Feminismi on minulle vapaus ja oikeus ja kohtuus olla, elää, hengittää, ajatella, tehdä työtä, olla lomalla, matkustaa, saada palkkaa ja asua.

Staalo haluaa jättää tuotannossaan hieman vastuuta ja ajattelua myös lukijalle:

-Lukijan pitää pähkäillä eikä vain ahmaista pikana kirjaa kuten linnunpoika äiteensä oksennuspallon. Herätkää. Huomatkaa. Lukekaa.

Tiina Vallo

 

 

Kuvateksti (Staalo Jemina.JPG): Jemina Staalossa on ripaus lappilaista eksotiikkaa ja hyppysellinen helsinkiläisyyttäkin

 

< - meän Tornionlaakso n:o 32, 7.8.2003 s 5. Vallo, Tiina: Vimmaa, provosointia, vapautta ja hengenperintöä: Jemina Staalo, uusi nimi lappilaisten kirjailijoiden rivissä.

 

 

 

 

 

______________________________________________________________

 

 

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita 2002:

 

 

- Lapin Kansa 27.10.2002, Lappalainen, Seija: Jemina Staalo saattaa jopa palata Lappiin (kuvateksti). s 3.

- Lapin Kansa 27.10.2002, Lappalainen, Seija: tyttö tähtäsi kirjailijaksi pienestä pitäen : Annikki Kariniemi oli Jeminan esikuva.(kuvateksti) Lapin Kansa 27.10.2002. s 9 / Kulttuuri 

 

 

tyttö tähtäsi kirjailijaksi pienestä pitäen

 

Annikki Kariniemi oli Jeminan esikuva

Helsinki

Seija Lappalainen

 

Jemina oli katkera nuori nainen käydessään lukiota; koko läänissä ei ollut yhtään taidelukiota. Niinpä tyttö lähti heti lakin saatuaan Oriveden opistoon opiskelemaan kirjoittamista, ja jäi sen tien Helsinkiin asumaan. Jo Oriveden aikana syntyi ensimmäinen versio Jemina Staalon esikoiskirjasta, jonka WSOY on tänä syksynä julkaissut nimellä Pornoinho. Aluksi kirjailija aikoi pitää julkisuuden loitolla, mutta sellainenhan ei ole tuntemattomalle kirjailijalle edullista. Hän antoi haastatteluja Jemina Staalona, mutta hyvin pian näppärät toimittajat selvittivät kirjailijan ristimänimen ja taustat aina sukupuuta myöten. Salanimen ansiosta julkisuutta tuli jopa kaksin verroin enemmän, vaikka tarkoitus oli toinen. Vaikka hän on vuosien saatossa elättänyt itsensä monenlaisessa työssä, hänellä oli vahva kirjailijan kutsumus jo varhain. Ylitorniolla asuva, legendaarinen Annikki Kariniemi, oli perhetuttava. - Annikki Kariniemi oli vapaa ihminen. Hän sai tehdä mitä halusi, asua vanhassa talossa, pitää kissoja ja koiria sekä nuoria rakastajia, Jemina Staalo tirskahtaa helsinkiläisen kahvilan pöydässä. Myös suvussa on kirjailijoita ja taiteilijoita. Kauan ei pysynyt piilossa tieto, että Jemina Staalo on Rosa Liksomin veljentytär. - Joskus minua raivostutti, koska häneltä julkaistiin kirjoja - ja minulta ei. Mutta hän on ihana ihminen ja ihana kirjailija. - Siitä en pidä, että meidät niputetaan sukulaissuhteen perusteella. Minun tyylilajiani on verrattu häneen. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta meänkieleen, Jemina Staalo painottaa. Vielä hän ei halua kommentoida omaa julkisuuskuvaansa. - Olen odottavalla kannalla. Toivon, että kriitikot lukevat kirjani huolella, ennen kuin kirjoittavat siitä. Raaka, mutta todellinen maailma Jemina Staalo tarjosi esikoiskirjansa ensimmäistä käsikirjoitusta kustantajalle heti Helsinkiin muuttaessaan vuonna 1989. Uudelleen päivitettynä hän tarjosi sitä jälleen viime keväänä. Kustantaja karsi alunperin paljon runsaampaa kirjaa yhtenäisemmäksi, ja silloin suurin osa murteellista tekstiä jäi pois. Jemina haluaa julkaista sen kuitenkin joskus jossain muussa yhteydessä. Pornoinhoa on pidetty varsin rajuna esikoisteoksena. Se on sivumäärältään suppea lyhytproosan kokoelma, jonka kannessa on kirjailijan ottama valokuva, ja jonka sivuilla on harmaan tekstimassan ohella grafiikkaa. Vaikka kirjan maailma on raaka, se on Jeminan sanoin totta, realismia. Uhrien ja pahantekijöiden maailmaan kirjailija tutustui työskennellessään mm. poikakodissa ja kehitysvammaisten koulussa.  - Olen kuullut pöyristyttäviä juttuja siitä, mitä aikuinen mies voi vauvalle tai lapselle tehdä. Siitä kirjosta puuttuu vain negrofilia. Sellainen kolahtaa 20-vuotiaaseen ihmiseen, hän pohtii. - Tiedän, että yksi lyönti voi vammauttaa ihmisen koko elämäksi. Lehdistä voi lukea itsemurhista ja itsemurhayrityksistä. Miksi ihmiset vetävät heroiinia suoneen tai myyvät itseään? Jotainhan niiden taustalla täytyy olla. Ei sellainen tyhjästä tule, Jemina Staalo sanoo. - Minua on moitittu siitä, että kirjani on epätasainen, mutta siinä pitääkin olla rosoa ja epätasaisuutta, hän sanoo. Ehkä hän vielä joskus kirjoittaa naisen ja miehen välisestä rakkaudesta, johon liittyy todellinen kohtaaminen, mutta Pornoinhossa sellaista ei ole. On vain alistamista ja väkivaltaa. - Eräässä Mirja Pyykön ohjelmassa puhui hyvin fiksu nainen, jota mies oli hakannut vuosikaudet. Sitten kun vaimo sai kerrankin tarpeekseen jatkuvasta väkivaltakierteestä, hän tarttui paistinpannuun ja iski sillä miestään, joka kuoli. Tietenkin nainen joutui vastaamaan siitä, että hän lopetti itseensä kohdistuneen väkivallan. Parhaillaan Jemina Staalo kirjoittaa runokirjaa ja haaveilee samalla lastenkirjan tekemisestä.  - Siihen lastenkirjaan tulee onnellinen lapsuus ja kaikkea hyvää. Se olisi nyt hyvin puhdistava kokemus, aprikoi kirjailija. Mutta runot hän kirjoittaa ensin ja niiden maailma muistuttaa paljon esikoiskirjan maailmaa. Lastenkirjan muoto on joko pienoisromaani tai proosaruno. Jemina suunnittelee käyttävänsä meänkieltä esimerkiksi puhekuplissa normaalin kirjakielen juoksiessa sivun alalaidassa. Kuvituksen kirjaan tekee konservaattorina ja kuvittajana työskentelevä serkkutyttö. Paluu Lappiin on mahdollinen – Staalo on hyvä sopeutumaan. Hän kertoo viihtyvänsä Helsingissä välillä hyvin, välillä huonommin. Vuokranmaksupäivät ovat pahimpia, kuten hän sanoo. Jemina on opiskellut multimediaa ja toiminut mm. kirjoitus- ja multimediakouluttajana. Nyt hänellä ei ole kirjoittamisen lisäksi muuta työtä, sillä vain tätä hän haluaa tehdä. Apuraha-anomuksiin ei ole toistaiseksi vastattu, mutta sitkeä Lapin nainen jatkaa yrittämistä. Kirjoittamisen lisäksi häntä kiinnostaa vain valokuvaaminen ja multimediataide. Silloin tällöin Staalo haaveilee Lappiin muuttamisesta. On hyvinkin mahdollista, että hän joskus toteuttaa haaveensa, vuokraa tai ostaa tyhjän koulun. Hän on asunut lapsuutensa kansakouluissa ja tottunut höyläpenkkeihin ja siihen, että tilaa on. Nyt hän seurailee, missä päin Lappia on tarjolla tyhjilleen jääneitä kouluja. Kirjailija itse on asunut nassikkana muutaman vuoden myös Kittilän Kaukosen koululla. - Voisin aivan hyvin asua tyhjässä koulussa. Tykkään olla erakko, sanoo kirjailija, joka on kokenut lapsena koulukiusaamista ja vetäytynyt sen vuoksi yksinäisyyteen. - En minä ainoa ollut, jota kiusattiin. Opettajan lapsena olin riittävän erilainen yhteisössä, jossa kaikkien muiden lasten vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Oltuaan pitkään poissa Lapista, hän on huomannut, että yön äänet pelottavat joskus talvella, mutta siihen tottuu taas nopeasti. Pääkaupungissa asuessa pitää öiseen aikaan olla toisella tavalla varuillaan. - Bussista ulos astuessa otan jo avaimet kouraan, jotta saan nopeasti ulko-oven auki, sanoo nainen, joka ei yhtään vaikuta pelokkaalta. - Mutta se on realismia.

 

 

- Lapin Kansa 27.10.2002, Lappalainen, Seija: Jemina Staalo saattaa jopa palata Lappiin: (kuvateksti). s 3.

- Lapin Kansa 27.10.2002, Lappalainen, Seija: tyttö tähtäsi kirjailijaksi pienestä pitäen : Annikki Kariniemi oli Jeminan esikuva. (kuvateksti) Lapin Kansa

 

27.10.2002. s 9 / Kulttuuri 

 

 

 

 

___

 

 

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita 2002:

 

 

- Kainuun Sanomat 19.10.2002, Nikula, Sanna/STT: Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta.

 

- Pohjolan Sanomat 29.10.2002, Nikula, Sanna/STT: Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta: Jemina Staalo on Rosa Liksomin veljentytär. Esikoisteokseensa Pornoinho hän on kirjoittanut uhmakkaita tekstejä tämän päivän arvoista ja irvokkuuksista.

 

Otsikot

Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta

Maria Peuralle Nuori Aleksis -palkinto

Tolstoilainen isänperintö

 

 

                  Jemina Staalo on Rosa Liksomin veljentytär. Esikoisteokseensa Pornoinho hän

                  on kirjoittanut uhmakkaita tekstejä tämän päivän arvoista ja irvokkuuksista.

 

                  Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta

 

                  STT- SannaNikula

 

 "Navakka blosis nykäsee ilmaan roskia: Carrolsin litistettyjä pahvimukeja, punaisia pillejä ja Tähtien sota -jätskipapereita, jotka rapisee muroina jalkakäytävällä, snäp kräkl pop. Vittu, tulis tornado ja pistäisi paskaks tän kaiken."

 

Näin alkaa Jemina Staalon novelli Suffeli, joka palkittiin yhtenä kolmesta parhaasta

Gummeruksen ja Nuoren voiman novellikilpailussa pari vuotta sitten.

Novellissa nuori helsinkiläistyttö sekstailee baanalla lappilaisen miehen kanssa.

Kosketuspinta nuorten ei aina niin siistiin maailmaan on hetken avoinna, kuvailee tarinaa Novellit 2000 -kirjan toimittanut Petri Tamminen.

 

Nyt Suffeli on päätynyt myös WSOY:n kustantamaan Staalon esikoiskirjaan Pornoinho, joka on kokoelma lyhyttä proosaa, proosarunoja ja novelleja.

 

Staalon mukaan Pornoinhon moninaisia tekstejä yhdistävät teemat ovat hyväksikäyttö ja tämän päivän arvot. Sisällöstä antavat viitteitä myös tarinoiden nimet kuten Sairaan nartun karu luuranko, hautasin mieheni..., Ei mitään erotiikkaa, Olipa kerran viehkeä, Get up, push up, stay up for your rights, Simpukka (Nainen on naiselle Susi on mies).

 

- Heitän lumipallon lukijalle, joka muodostaa vyöryn itse, toivottavasti, goottityyliin

pukeutunut Staalo kiteyttää tavoitteensa.

 

Paikoitellen ankarat aiheet kirjailija on kerännyt ympäriltään. Hän on tehnyt töitä poikakodissa ja kehitysvammaisten kanssa, kuullut lastensuojelupuolen työntekijöiden rankat tarinat ja, niin, hän on nainen tämän päivän maailmassa.

 

- Pitkää romaania en missään nimessä aio kirjoittaa, en jaksa liirumlaarumia. Runo on helpompaa ja vapaampaa, nykyään se on minulle luontevinta ilmaisua, hän vannoo, ja lisää tällä hetkellä kirjoittavansa lastenkirjaa serkkunsa kuvittaja Suvi Leukumaavaaran kanssa.

 

- Olen kokopäiväinen kirjailija, kun vain saisi apurahoja, että voisi keskittyä.

 

Nykyisin Jemina Staalo asuu Helsingissä, mutta hän on kotoisin nyt niin muodikkaan meänkielen kehdosta. Ja pakkohan se on sanoa, vaikka sen kanssa asialla ei mitään tekemistä olekaan, että Jemina on Rosa Liksomin veljentytär ja että Jemina Staalo ei ole hänen ristimänimensä.  En kätkeydy nimimerkin taakse, Jemina Staalo on ihan mun oma nimi, itse valittu, ei uskonnon tai tavan vuoksi annettu. Staalo viittaa saamelaisten uskomiin verenhimoisiin olioihin, pahoihin esimerkkeihin.

 

- Kahdeksanvuotiaasta lähtien olen kirjoittanut, asuin pohjoisessa ja olen ainoa lapsi, joten elin mielikuvitusmaailmassa, kirjailija selvittää uhmakkaasti. Tuntuu hiukan väärältä, että hänen pitää, minkäs sukulaisilleen mahtaa.

 

Vuonna 1969 syntynyt Staalo näkee hengenheimolaisikseen muun muassa Edgar Allan Poen, ranskalaisen uuden aallon naiskirjailijat ja Stalinin vainoamat venäläiset toisinajattelijat. Ennen esikoistaankin hän on kirjoittanut kaikenlaista: kauhua, gotiikkaa, skifiä, lyriikkaa, matkapäiväkirjaa, erotiikkaa. Pornoinhon käsikirjoitus alkoi, kun hän opiskeli vuodet 1988-89 Oriveden opiston kirjoittajalinjalla. Vielä tekstit ovat hiukan epätasaisia, mutta kyllä Staalosta

kirjailija tulee. Niin häntä kannustettiin myös Orivedellä. "

                                                                                           

Otsikot

Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta

 

Maria Peuralle Nuori Aleksis -palkinto

 

Tolstoilainen isänperintö

 

< Pohjolan Sanomat 29.10.2002, Nikula, Sanna/STT: Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta: Jemina Staalo on Rosa Liksomin veljentytär. Esikoisteokseensa Pornoinho hän on kirjoittanut uhmakkaita tekstejä tämän päivän arvoista ja irvokkuuksista.

 

< Kainuun Sanomat 19.10.2002, Nikula, Sanna/STT: Jemina Staalon rujot kuvat epäsolidaarisesta maailmasta.

 

 

 

----

 

 

 

 

- Werneri 2/2002, 9 lupausta: Jemina Staalo (s.69): Pornoinho.  s. 12 / esikoiskirjojen esittely:

Wernerin kesä 2002 tiedote:

 

9 lupausta

 

Synnyin kun Vampirella-lehti alkoi ilmestyä  vuonna 1969, Ylitorniolla valkoiseen taloon, jossa loppui kummittelu. Ylitornio on kuuluisa: pari vuotta sitten eräs  nainen ryösti pankin toisessa kädessä kirves ja toisessa kainalossa lapset. 

   

Lapsuudenkodeissani vierailivat niin maanviljelijät, poro-omistajat, taiteilijat, muusikot ja kirjailijat. Monasti kävimme Reidarin luona Särestössä, ihailimme majestellisen goottista hirsiateljeeta ja uimahallia, ja asuimme Kittilän Kaukosessa kun siellä kuvattiin Maa on syntinen laulu. Joku näyttelijöistä oli kiltti ja antoi minulle leluja.

 

Tämän PORNOINHOn käsikirjoituksen aloitin vuosina 1988-1989, jolloin oli Oriveden Opiston kirjoittajalinjalla,  vuonna 1989 lähetin niistä parhaimmat kustantajille WSOY:hyn ja Likeen, kumpikin hylkäsivät. Kirjoitin lisää tekstejä, joita lähetin toukokuussa 2000nWSOY:lle ja Likelle, ja WSOY ilmoitti samana syksynä kiinnostuksestaan. Editoin kirjaa 1,5 vuotta. Vaikea prosessi. Pidettävä pää kylmänä ja totuttava köyhään arkeen. Kirjoitan kaikenlaista, kauhua, gotiikkaa, skifiä, lyriikkaa, proosaa, matkapäivä-kirjaa, sadomasokistista tai/ja fetishtistä erotiikkaa jne. Ennen kaikkea haluan tekstini kirjaksi, mustiksi sanoiksi uusiopaperille, paperikansien väliin, ihmisten käsiin, yöpöydille, työpöydille, junanpenkeille, ahmittaviksi...

   Osallistuin Novellit 2000 –kirjoituskilpailuun, koska siinä ei ollut ikärajoitusta eikä siinä tarvinnut maksaa osallistumisesta. Olin jaetulla 1. sijalla, ja novellini voi lukea tuosta samaisesta antologiasta. Siitä löytyy myös pari mainosta tai arvostelua netistä. Yhdessäkin saitissa olin ainoa jonka tekstistä oli näytepala. Any publicity is good publicity.

  Olen tekemässä serkkuni konservaattori-kuvittaja Suvi Leukumaavaaran kanssa  lastenkirjaa: minä kirjoitan ja hän kuvittaa. Lastenkirja, työnimeltään Trollbotten, on hyvin tärkeä projekti: haluan, että lapsilla on onnellinen ja turvallinen lapsuus. Kirjassa aiomme käyttää eli hyödyntää mm äidiltä opittua kieltämme, murrettamme meänkieltä ja kadonneita murresanoja. Kirja toimii samalla historiankirjana. Tallennamme jotain joka on jo kadonnutta. Lisäksi aiomme käyttää paikallisia ja saamelaisia saagoja, tarinoita ja mystiikkaa, joilla on juuret meidän omassa kulttuurissamme. Miksi lähteä merta edemmäs Keski-Maahan, kun omissa juurissakin riittää tutkimista. Fantasian peilimaailman lisäksi kirjassa on tietysti opetus arjesta ja suvaitsevaisuudesta, muistamisesta, kunnioittamisesta. Myös lasten.

 

< - Werneri 2/2002, 9 lupausta: Jemina Staalo (s.69): Pornoinho.  s. 12 / esikoiskirjojen esittely.

 

 

 

 

 

- - - -

 

 

 

 

 

- Kirjakauppalehti 5 / 2002 " Kun rapsuttaa pseudotrendikkään silikonipinnan alle löytää yhteiskunnallisen kritiikin... "   /

 

Syksyn 2002 esikoiskirjailijat esittäytyvät s. 36:

 

Jemina Staalo Pornoinho  WSOY

 

Synnyin Woodstockin ja ekan kuussa käymisen vuonna 1969 valkoiseen taloon, jossa loppui kummittelu.

Perheeni on ollut taiteellinen, suvaitsevainen ja silti työssäkäyvä. Vesimiehen aikaa olen viettänyt siitä lähtien. Maa on syntinen laulu -elokuvan kuvauksissa joku näyttelijöistä oli kiltti ja antoi minulle leluja. Monasti kävimme Reidarin luona Särestössä, ihailimme majesteellisen goottista hirsiateljeeta ja uimahallia, ja siellä joutsen tai hanhi puri minua nokasta.

Olen kirjoittanut 25 viiden vuoden ajan. Varhaisin muistikuva kirjoittamisesta: suunnittelin Kalastajakylän tyttö -nimistä romaania n. 8-vuotiaana järven rannalla. Kirjoitin ja annoin tekstini luettavaksi eräälle lomittavalle karjakolle. Hän teilasi minut täysin. En kuitenkaan lopettanut kirjoittamista.

Tämän Pornoinhon käsikirjoituksen aloitin vuosina 1988, jolloin olin Oriveden opiston kirjoittajalinjalla, vuonna 1989 lähetin niistä parhaimmat kustantajille WSOY:hyn ja Likeen, kumpikin hylkäsivät. Kirjoitin lisää tekstejä, ja 1998-2000 olin Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajalinjalla, jolloin kriitikko-kirjailija-kollega Harry Forsblomin kanssa koostin laajasta tekstipinostani kokoelman, joka räjäyttää liat pois. Tämän paketin lähetin toukokuussa 2000 WSOY:lle ja Likelle, ja WSOY ilmoitti samana syksynä kiinnostuksensa. Editoin kirjaa 1,5 vuotta. Vaikea prosessi. Pidettävä vain pää kylmänä ja totuttava köyhään arkeen. Kirjoitan kaikenlaista, kauhua, gotiikkaa, skifiä, lyriikkaa, proosaa, matkapäiväkirjaa, sadomasokistista tai/ja fetishtistä erotiikkaa jne.

Olen käsikirjoittanut ja koostanut cd-romppuja omista teksteistäni, kuunnelmistani, grafiikastani ja valokuvistani, olen jonkin sortin renessanssi-ihminen. Köyhä, työtön ja muutenkin vakavasti otettava kirjailija-visiönääri. Opiskelin 1990-luvulla muun muassa videokuvausta AV-arkissa Kaapelitehtaalla, graafista viestintää sekä media-assistentin ammattitutkintoa. Työelämässä olin viimeksi kirjoitus- ja multimediakouluttajana.

Mutta ennen kaikkea haluan tekstini kirjaksi, mustiksi sanoiksi uusiopaperille, paperikansien väliin, ihmisten käsiin, yöpöydille, työpöydille, junanpenkeille, ahmittaviksi...

 

SISÄLTÖ:

kirjan sisältö on kokoelma tekstejä, ajatuksia ja ihmiskohtaloita jotka ovat minua järkyttäneet, pöyristyttäneet, inhottaneet tai innoittaneet entisessä työssäni ( lastensuojelu, kehitysvammaiset ) sekä vapaa-ajallani .Elämä, nykyaika, on aikalailla kuin pastamankeli. Vain hyvin vahva selviää omana itsenään tästä haitekistä muottiin valamatta, alistumatta. Vääriä arvoja ja jumalia kumarretaan. Kun rapsuttaa pseudotrendikkään silikonipinnan alle löytää yhteiskunnallisen kritiikin. Toivon niin. En pidä maton alle lakaisusta. Haluan tekstin olevan salaisuus, yllätys, en halua paljastaa liikaa. Heitän lumipallon lukijalle, jolla on aivot. Kriittinen saa ja pitääkin olla.

 

Tärkeintä on saada aikaan reaktio, halu yllättää lukija, ettei kaikki ole niin kuin pikaiselta & pinnalliselta ensilukaisulta tai -vaikutelmalta luulisi. Haluan laajentaa rajoja hyväksytyn korkeakulttuurin ja halveksitun humppa- t hömppäkulttuurin välillä.

Kirja on lyhytproosan, proosarunon ja novellien kokoelma tekstejäni vuosien varrelta ja lähitulevaisuudesta. En mieti inspiraation iskiessä että millä tyylilajilla kirjoitan, se on mitä tulee. Jos on tullakseen. Mielestäni tällainen tyylini puuttuu suomen kirjallisuudesta. Eniten inhoan sanaa KAUNOkirjallisuus, puhun mieluummin: SANATAIDE.

 

< - Kirjakauppalehti 5 / 2002 / Syksyn 2002 esikoiskirjailijat esittäytyvät s 36.

 

 

 

--

 

 

 

Kirjasanomat nro 2/2002 • Kotimainen proosa, s 25:

Staalo, Jemina

Pornoinho

 

Hurjaa lyhytproosaa esikoiskirjailijalta

 

Jemina Staalon esikoiskirjan lyhytproosa on rujoja polaroid-kuvia saneeratusta ja epäsolidaarisesta maailmasta. Pornoinhon kiltit tytöt, kaltoin kohdellut mutta ylpeät naiset ja tottelemattomat nartut pauhaavat, kuiskaavat ja kiljuvat. Inho, halu ja häväistys tuottavat karuja kertomuksia, joiden tarkoitus on saada lukija reagoimaan.

 

Pornoinho on näennäisen kevyttä, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa. Sen skaala ulottuu kovaksikeitetystä tyylistä slapstickiin, goottilaisesta kauhusta ja feministisestä beatista undergroundin parodiaan.

 

"Synnyin Woodstockin ja ekan kuussa käymisen vuonna. Olen kelttihoroskoopin mukaan poppeli. Olen kasvissyöjä, Rocky Horror fan clubin virallinen jäsen ja kenkäfetisisti. Buddhalaisen puutarhan kylväminen tänne betoniin vaikuttaa jokseenkin mahdottomalta. Siksi kirjoitan."

 

 

• Syyskuu • Luokitus 842 • Ennakkohinta 27 €

• ISBN:951-0-27268-X 

 

 

 

 

---

 

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita:

 

- Kajaste, Kirsikka: Seksiä ennen Simpsoneita : Jemina Staalo kirjoittaa rumaa lyhytproosaa

lähiökirjaston hiljaisuudessa. Image 2002/6, s. 22.

 

Seksiä ennen Simpsoneita

 

Jemina Staalo kirjoittaa rumaa lyhytproosaa lähiökirjaston hiljaisuudessa.

 

Pitkät, punaiseksi värjätyt hiukset varjostavat kasvoja, t-paidassa

irvistää Marilyn Manson. Jemina Staalo, 33, näyttää juuri siltä kuin

pitääkin. Syksyn rankimmalta esikoiskirjailijalta.

Kirjailija itse tosin vielä ujostelee puhua tuoreesta kirjastaan Pornoinho. Tunnelma Vuosaaren kirjaston työhuoneessa on kaukana kirjailijan kuvaamasta kovasta maailmasta.

Taas on vitun tylsä sunnuntai, mä oon palannut Suomeen ja me nussitaan

ennen Simpsoneita niinku mikä tahansa stadilainen urbaani pariskunta,

sitten tapellaan trendibaarissa, kun mä oon vetäny sen krääsän. No mitä

jättää näkyville ja häippäsee.

Prostituutio, insesti, väkivalta ja huumeet ovat Staalolle samaa mitä

tukinuitto Päätalolle. Henkilöt vain elävät sen verran kiihkeästi, että kaikki on kerrottu jo parissakymmenessä sivussa.

Staalon nimi nousi esiin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, kun hän

sai jaetun ensimmäisen palkinnon Nuoren Voiman liiton novellikilpailussa.

Teksti lokeroitiin auttamatta Liksom-pastissiksi. Asiaa saattoi vaikuttaa

se, että aihemaailman ja ronskin dialogin lisäksi kirjailijoilla on

muutakin yhteistä: Staalo on Liksomin veljentytär.

Vertailu Liksomiin kismittää Staaloa edelleen. Hän kuitenkin torjuu epäilyt

nimimerkin taakse piiloutumisesta.

"Ei se ole nimimerkki, vaan oma nimi. Nimeni ottaa oman tilansa, sillä se

ei liity mihinkään uskontoon tai tapoihin. Itse otettu, itse ansaittu",

Staalo perustelee.

 

hänestä tuli Jemina Staalo Ylitorniolla vietetyn lapsuuden, Oriveden lukiovuosien ja etelään muuton jälkeen. Elämänkoulusta kävi aika

laitosapulaisena poika- ja hoitokodeissa sekä siivoojana ja keittäjänä

työskentely.

"Niissä piireissä olen kuullut kaikki mahdolliset perversiot. Maalta

tulevien kirjailijanalkujen pitäisi mennä töihin mielisairaaloihin tai

sosiaalipuolelle. Siellä on kipeitä hommia."

Staalon kirjalliset esikuvat löytyvät kuitenkin sukulaisia ja Suomea

kauempaa, kuten ranskalaisen uuden aallon naisten joukosta.

"Ambrose Bierce oli ensimmäinen, joka kolahti. Häneltä opin miten novelli

kirjoitetaan. Ensimmäisellä lauseella pitää tyrmätä, niin että lukija

lentää perseelleen tai tipahtaa polvilleen."

Staalo esittelee tietokoneen ruudulla valokuviaan - hän kertoo kantavansa

mukanaan aina vähintään yhtä kameraa. Hiljaisessa huoneessa kirjailija

innostuu kertomaan muistakin intohimoistaan: uuspakanuudesta,

wiccalaisuudesta, Rocky Horror Clubista ja raskaista mustista saappaista.

"Tykkään kengistä, mutta olen hirveän köyhä, eikä mulla ole varaa ostaa

niitä tarpeeksi", Staalo harmittelee.

Jatkossa hän saattaa kirjoittaa scifi-romaanin, ehkä runokokoelmankin. Ja

jos hän joskus saa tarpeeksi rahaa, hän hankkii pohjoisesta vanhan

kansakoulun. Silloin hän voisi harrastaa vakavissaan myös

luomukurpitsanviljelyä.

Kirsikka Kajaste

 

Jemina Staalon levyt Top 3

1. Hanoi Rocks: Bangkok shocks, Saigon shakes

"Räjäytti pankin ja liat pois, kuten Andylla on tapana. Kun kuulin Tragedyn

ensimmäistä kertaa, se oli menoa."

2. Marilyn Manson: Holywood

"Kolkko levy yhdistää Kuolemanlaakson Hölynpöly-Hollywoodin silikonglamouriin."

3. Mortiis: The Smell of Rain

"Äärettömäm upeata darkwavea, syntsaa, goottia. Taannoinen bändin konsertti helli kaikkia elimiäni."

 

< - Kajaste, Kirsikka: Seksiä ennen Simpsoneita : Jemina Staalo kirjoittaa rumaa lyhytproosaa

lähiökirjaston hiljaisuudessa. Image 2002/6, s. 22.

 

 

---

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita 2002:

 

 

- WIP 6 / 2002, Meriläinen, Sirpa: Hyvä maku on luovuuden este: Jemina Staalo inhoaa hyssyttelyä ja perseennuolemista: Rautaa tulessa, ja paljon: Varastettu lapsuus: Ylpeys ja viha ovat voimaa: Valkoista noituutta. Kansikuvan Punapääbarbi on tekijän valokuvasarjasta Pinkkiä piikki-lankaa barbied wire. (kuvateksti) s. 12. / Esikoinen.  ( WIP – WSOYn tiedotuslehti kirjakaupoille )

 

Hyvä maku on luovuuden este

 

Jemina Staalo inhoaa hyssyttelyä. Ja perseennuolemista. Hänen esikoisproosakokoelmansa kertoo

kovista naisista ja kovista kohtaloista. Se saa varmasti monet tuohtumaan: miksi pitää kirjoittaa niin

kauheista asioista? Ja miksi taas niitä rumia sanoja? Mutta rumuus on todellisuudessa itsessään. Näin siitä on kirjoitettava. Eikä lukijan pidä takertua tekstin pintaan, jäädä siihen sätkimään. "Muoto on tärkeä, tekstissä on oltava ehdoton oma ääni ja sävy, mutta tärkein on kuitenkin sisältö", Staalo sanoo.

 

Esikoinen

 

Kansikuvan Punapääbarbi on tekijän valokuvasarjasta Pinkkiä piikki-lankaa

·        barbied wire.

 

Staalo haluaa herättää lukijassa reaktion, sillä se on kirjallisuuden tehtävä – tai ainakin sen pitäisi olla. "Suosikkikirjailijani on Ambrose Bierce, jolta opin, että novellin ensimmäisellä lauseella on saatava lukija reagoimaan, tiputettava polvilleen tai perseelleen. Siis Lintsin vuoristoradan kyltti: PITÄKÄÄ HATUISTANNE KIINNI. Eniten haluaisin ravistaa pölyttyneitä, jalustalle nostettuja papparaisarvoja ja -aivoja. Kyllä, olen vihainen nainen, en tosin enää nuori. Ja täysin huumorin-tajuton! Tai ehkei PVC:n kiiltävää mustaa huumoriani ymmärretä."

 

Rautaa tulessa, ja paljon

Jemina Staalo on syntynyt 1969  ja asuu nyt Helsingissä. Aikaisemmin hän toimi multimediakouluttajana, nyt hän on päätoiminen kirjailija. Työn alla on monia hankkeita, muun muassa runokokoelma.

 

Varastettu lapsuus

Staalon naiset elävät äärirajoilla, äärimmäisissä tunteissa ja tilanteissa: insestiä, huumeita, väkivaltaa, prostituutiota. Seksiä on, muttei nautintoa. Mikään ei enää tunnu miltään. "Pohjalla on insesti ja muu sellainen paska. Lapsuus on viety, oma minuus tuhrattu ja häväisty, oma ruumis ei kuulu enää itselle – näin syntyy tällaisia aikuisia naisia, ongelmineen ja epävarmuuksineen, jos hengissä

selviävät. Ennen koulujen huumetestejä pitäisi tehdä pedofiilitestit koulussa, seurakunnassa, partiossa ja eduskunnassa."

 

Ylpeys ja viha ovat voimaa

Staalon naiset eivät vikise. "On pakko kantaa itsensä ja kehonsa yli paskan jos aikoo selvitä, nuolla katutappelun jälkeen turkkinsa ja jatkaa matkaa seuraavalle roskapöntölle. On pakko selvitä, jottei alistu, pakko kantaa tekonsa, ajatuksensa. Itsemurha ei ole ratkaisu." Optimistiksi Staalo ei kuitenkaan tunnustaudu. "Se mitä olen elämässä nähnyt ei millään muotoa ole muokannut minusta optimistia. Sopivampia sanoja ovat terroristi, anarkisti, aktivisti, edelläkulkija."

Naiset kasvavat rajoituksiin ja pakkopaitoihin pienestä pitäen, kasvavat täyteen raivoa. Viha on voimaa, mutta kilttien tyttöjen viha kääntyy sisäänpäin, itseä vastaan.

 

Valkoista noituutta

Miehet pelkäävät naisen voimaa ja halua. Novellissa Simpukka nainen valitsee arvoisekseen kumppaniksi paholaisen. Staalo on tutkinut noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoja ja on kiinnostunut noituudesta, wiccasta ja uuspakanuudesta. Eikä noituus tarkoita saatananpalvontaa.

"Noituutta on valkoista ja mustaa. Minä puhun valkeasta magiasta. Hyvä noita on samalla tietäjä, shamaani, välittäjä, parantaja, näkijä. Ei ole ihme, että ihmiset löytävät wiccan tämän hektisen hyberkyberhaitekki-yhteiskunnan tilalle, jossa ainoa arvo on raha ja pörssinoteeraukset."

"Suomalaiset käännytettiin pakolla kristinuskoon vasta muutama sata vuotta sitten. Sitä ennen meillä oli oma alkuperäinen uskontomme. Lappi oli viimeinen pesäke, joka antautui. Olen kirjoittanut julkaisemattoman novellin viimeisestä mahtavasta noidasta, Pistokoskesta, joka vaikutti 1930-luvulla Torniossa. Äidinpuolen suvussani on virrannut noidan veri – ja virtaa yhä."

 

 

  1 2   T e k s t i S i r p a M e r i l ä i n e n

 

< WIP 6 / 2002, Meriläinen, Sirpa: Hyvä maku on luovuuden este: s. 12. / Esikoinen. 

( WIP – WSOYn tiedotuslehti kirjakaupoille )

 

 

 

 

 

 

 

 

Jemina Staalosta artikkeleita 2003:

 

 

Täältä pesee ja linkoaa

 

 

 

- Kaleva 18.3.2003, Kauppinen, Eeva: Täältä pesee ja linkoaa : Kirjafriikki ja kenkäfetisisti. Jemina Staalon esikoiskirjan kannessa on hänen itsensä ottama barbie-valokuva. Kun kansilehden riisuu, alta paljastuu varsinainen kansi punaista käärmeennahkakuviota. "Hiplattava kansi voi olla fetisistinen ja symbolinen: krokotiilin kyyneleet, nahan luominen, ajan ja uudistumisen symboli." (julkaistu myös netissä, yhä luettavissa > 6 sivua) / kulttuuri

Tiistai 18.3.2003 

 

 

Kirjafriikki ja kenkäfetisisti. Jemina Staalon esikoiskirjan kannessa on hänen itsensä ottama barbie-valokuva. Kun kansilehden riisuu, alta paljastuuvarsinainen kansi punaista käärmeennahkakuviota. "Hiplattava kansi voi olla fetisistinen ja symbolinen: krokotiilin kyyneleet, nahan luominen, ajan ja uudistumisen symboli."

     

 

Jemina Staalon esikoiskirja Pornoinho ilmestyi viime syksynä.  Kirjailijattaren mielestä teos lakaistiin kokonaan testosteronin maton alle.

"Kirjaani on reagoitu hyvin vähän. Kirjailijakollega Anita Konkka ihmetteli kotisivuillaan, kuinka Pornoinho ei ollut edes Helsingin Sanomien esikoisehdokkaana, eikä Finlandia-kisassa. Ei uskallettu laittaa", toteaa Staalo.

 

Staalo ei käytä sanaa sensuuri, mutta huomauttaa tapahtuneesta muutoksesta.

 

"Joskus 1980-luvulla Liksom, Kauranen, Härkönen, Idström olisivat saaneet sanoa, mutta enää ei saa. Nyt on hirveän rajoittunutta. Nainen näin pienessä maassa tänä aikana: ei näin julkisesti!"

 

Staalo vertaa, kuinka aikanaan vouhotettiin underground-kirjailijoista ja heidän edeltäjistään - jotka olivat tietenkin miehiä - kun he menivät narkomaanien ja huorien joukkoon ja kirjoittivat mahtavia kirjoja.

 

Kustantaja WSOY lupaa Pornoinhon kansilehden liepeessä hurjaa lyhytproosaa esikoiskirjailijalta. Näennäisen kevyttä, populaaria ja pornografista huonon maun tutkielmaa.

 

Kirjailija itse sanoo koostaneensa laajasta, kymmenen vuoden aikana syntyneestä tekstipinostaan kokoelman, joka räjäyttää liat pois.

 

 

 

Penelope on pönttöpää

 

 

"Äidit, tyttäret, mummot raiskattiin jokaisessa sodassa kaikkien jumalien ja huhtuhuntufundamentalistien pyhissä nimissä, heidän äpärälapsensa raiskattiin, tapettiin, kidutettiin, silvottiin tai vietiin vihille. Moni heistä itki alasti turkkilaisissa kylpylöissä - pornografia palelsi.

 

Tädit, kälyt, kaasot, imettäjät ja kätilöt heräsivät, saivat tarpeekseen ja nousivat barrikadeille ranskanlippua kantamaan. Paljain rinnoin, miesten eteen."

 

Näin Jemina Staalo kirjoittaa naisen historiasta. Hän haluaa saada lukijan reagoimaan. Sanoma on hänelle tärkeämpi kuin kaunokirjallinen muoto.

 

"Pornoinhossa on sanomaa, poliittista ja yhteiskunnallista", toteaa naistutkimuksesta kiinnostunut kirjailijatar. Hänen tähtäimessään on hiljennetty näkökulma.

 

Staalo on vahvan, itsenäisen naisen kannattaja, Kirken ihailija. Odysseusta pitkään odottanut Penelope on pönttöpää.

 

Oletko edelleen taistelujalalla?

 

"Ehdottomasti. Tasa-arvon, rauhan, elämisen ja ilmaisun vapauden puolesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uusnatsipropagandaa saisi joka suunnassa tuputtaa."

 

 

 

Näkyvät ja tuntuvat

 

 

"Olipa kerran viehkeä Chanda Wolffi. Feminiini niin hento, että läpinäkyvä. Suolaa hän ei laittanut mihinkään ja söi vain purkkiruokaa. Hän oli hyvin säyseä, säikky samaten ja meni aina piiloon, varoi - ei tuonut itseään tykö, ei käyttänyt olkatoppauksia, ei teräviä kyynärpäitä, ei ahtaunut paniikissa juppihissiin."

 

Staalo kirjoittaa näkyvistä, toimivista ja tuntuvista naisista. Hänellä on rohkeutta olla hämmentävän suora ja härski.

 

"Ensin tarvitaan järkytys, että aivoissa tapahtuisi jotain", toteaa Jemina Staalo.

 

Kun eri ikäiset naiset Eve Enslerin Vaginamonologeissa tutkiskelevat kohdetta, Staalon teksteissä he myös käyttävät sitä, aistikkaasti mielellään ja tarkoituksellisesti vaikka vallan välineenä.

 

Kirjoittajana Jemina Staalo on ilkikurisen haastava. Huumori voi olla mustaa, mutta sitä löytyy.

 

"Minussa on paljon negatiivista. Kirjoittamisen kautta olen saanut purkaa sitä jonkin verran pois", hän tunnustaa.

 

"Minä haluan tässä elämässä vain osaksi sinun arkeasi, koska sinä olet minun elämäni jalapeno, chili ja cayennepippuri. (...) Ota minut pääruuaksesi, sillä minä olen kyllästynyt olemaan tiramisu!"

 

 

 

Rahvaatkin lukevat

 

 

Kustantajan sisäiseen henkilöstölehteen toimittamassaan esittelyssä Jemina Staalo sanoo syntyneensä, kun Vampirella-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1969. Kirjailijan teksti kertoo kiteytetysti hänen arvoistaan ja kirjailijaihanteestaan.

 

"Rakastan uutta ranskalaista aaltoa, vihaa, anarkiaa, Stalinin vainoamia punapäitä, punkkia, surrealisteja, muutakin kuin laseja rikkovia, siis rajoja rikkovia tyyppejä. Kesällä huomasin Åhlensin tavaratalossa, että Liza Marklund on helvetin pitkä amatsooninainen livenä. Arvostan myös Vittulajänkhän Mikael Niemeä, miltei naapurinpoikaa. He eivät ole hiirulaisia eivätkä brassaile omahyväisinä syöttöpossuina norsunluutorneissa, vaan ovat rahvaan parissa. Rahvaatkin lukevat kirjoja."

 

Staalo huomauttaa inhoavansa sanaa kaunokirjallisuus. Mieluummin vaikka sanataide.

 

 

 

Miesvihan ABC-kirja

 

 

"...aistien valtakunta hyväksyy lapsipornon ja naisen alistamisen, tämäkö on erotiikkaa? naisen roolia olla uhri jonka kari grändi pelastaa? tai hercules? robin hood? tarzan? james bond joka muuttaa lesbot heteroiksi ja kgb-kommarikimmat kapitalisteiksi? my fair ladyn täydellinen käännytys miehen normin, säädyn mukaisesti? james stewart technicolor-preerialla opettaa intiaanitytölle englantia ja kristinuskoa?"

 

Nettilehti Kiiltomadon arvostelussa Petri Hannini luonnehti Pornoinhoa miesvihan aapiskirjaksi. Hannini ei ollut siitä pahoillaan vaan iloitsi, että kerrankin joku antaa mennä eikä säästele sanoissaan.

 

Staalo täräyttää, ettei tarvita miesvihan opasta; riittää kun pitää silmät ja korvat auki, kuuntelee ja katsoo miehiä, siinä on tarpeeksi.

 

"Naisvihahan tuli siitä, ettei mies tiennyt yhtään, mitä nainen teki ja ajatteli. Tai pelkäsi tätä. Siksi mies oli alistava ja alentava. Miesviha on tavallaan sitä, että kertoo, miten asia oikeasti on ja mikä on käytäntö, eikä mikään teoria tai joku fantasia. Siinä mielessä Pornoinhoa voi sanoa miesvihan ABC-kirjaksi."

 

Jemina Staalo meni välillä töihin lastenkotiin ja kehitysvammaisten hoitolaitokseen. Siellä silmät aukesivat monella lailla.

 

"Halusin iskeä käteni lokaan ja tehdä ruumiillista työtä, jota ei ollenkaan arvostettu, siivoamista ja ruuan laittamista lastensuojelun lapsille, missä sirpaleet lentävät ja ruuat menevät pilalle. Siellä tuli näkyviin kaikki mitä helsinkiläinen mies voi tehdä vauvalle, lapselleen, tytölle, pojalle, koiralle, vaimolleen ja äidilleen. Kaikki ei ole semmoisenaan kirjassa, mutta sieltä tuli kirjan syvä, synkkä pohja."

 

 

 

Mahtava Annikki

 

 

Jemina Staalo viettää osan vuodesta Helsingissä, osan pohjoisessa. Hänen vanhempansa asuvat edelleen Ylitorniolla.

 

"Nautin äärimmäisyyksistä, mennä etelän tapahtumien räimeestä ja mäiskeestä pohjoisen hiljaisuuteen. Valokuvata rauhassa lehmihaassa avojaloin ilman luottokortteja, avaimia, kenkiä, eikä kukaan hengitä niskaan", maalaa valokuvausta harrastava kirjailija.

 

Nuorena Staalo inhosi koko pohjoista seutua ja juuriaan. Pornoinhossa on joitakin kohtia, joissa Tornionjokilaakson murre puskee läpi.

 

"Inhosin pohjoista, koska siellä ei ollut mitään mahdollisuuksia nuorelle ihmiselle. Kun on tullut ikää lisää ja on nähnyt ja kokenut kaikenlaista muuta, näkee myös pohjoisen pluspuolen: luonnon ja hiljaisuuden. Ihmisetkin, silloin kun ne eivät utele liikaa. Pohjoisessa on aitoja ihmisiä ja paljon aihetta tarinoihin."

 

Lapsena Jemina ihaili valtavasti kirjailija Annikki Kariniemeä (1913-1984), joka sai tehdä mitä haluaa välittämättä normeista ja lässytyksistä. Kariniemi oli perhetuttu niin kuin moni muukin lappilainen taiteilija, muusikko, poromies ja maanviljelijä.

 

"Talo, missä hän asui, oli ihana, kissat ja koirat ja kaikki vanha roina. Ajattelin, että tuo on aivan ihanaa elämää. Annikki oli ainoa nainen, joka puhui. Kyllähän siellä yrittivät hyssytellä, että pitää käyttäytyä niin ja näin kun oli maaherrat ja muut paikalla, mutta ei se käyttäytynyt, vaan sanoi jos oli sanottavaa."

 

 

 

Itse tehty nimi

 

 

Vapaa nainen ja kirjailija Annikki Kariniemi on selkeä esikuva Jemina Staalolle. Silti Staalo valitsi kirjoittamisen taiteilijanimellä, pseudonyymillä. Pseudonyymiä käyttää myös saman suvun toinen kirjailijatar, Rosa Liksom.

 

"Halusin, että se on taiteilijanimi eikä mikään nimimerkki. Selkeästi eri persoona. Ei avioliitosta miehen tai uskonnon kautta saatu vaan itse tehty ja otettu nimi. Jemina-nimi on kulkenut suvussamme, Staalo taas tulee saamelaisesta tarustosta. Staalot ovat tavallaan kyklooppeja. Niillä on yksi silmä ja niitä huijataan samalla tavalla. Tyhmiä ja isoja, hirveän kiehtovia, myyttisiä saamelaisia."

 

 

 

Trollbotten lapsille

 

 

Jemina Staalolla on useita kirjallisia suunnitelmia: runokokoelma Noitasirppi, realismin ylittäviä tekstejä sisältävä Alhaalla Valhalla ja lastenkirja työnimeltään Trollbotten.

 

"Nyt mulla on työn alla aikuisten kauhuromanttinen, symbolinen vaellusromaani kuolemasta. Kun olisi pitänyt kirjoittaa lastenkirjaa, aloin kuitenkin kirjoittaa aikuisille. Lastenkirja tehdään, kun saamme konservaattori-kuvittajaserkkuni Suvi Leukumaavaaran kanssa siihen apurahan."

 

Tarkoitus on käyttää lastenkirjassa meänkieltä, kadonneita murresanoja sekä paikallisia ja saamelaisia saagoja ja tarinoita.

 

"Varmaankin otan siihen mukaan Alatornion väkevimmän noidan Pistokosken", uskoo Jemina Staalo.

 

Kursivoidut sitaatit ovat Jemina Staalon kirjasta Pornoinho,

WSOY 2002.

 

Eeva Kauppinen

 

 

- - -- - - - -   -

 

 

 

 

 

                                                                         

                                                             

 

 

Sivulatauksia: 4045


©2017 jeminastaalo - suntuubi.com