Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Kaikuluotauksia pimeään / Kaikulaukauksia pimeään

Lepakko on perin kiehtova, poikkeuksellinen mielleyhtymä: yö, lentävä nisäkäs, jota pelätään turhaan, ja joka kakkii siemeniä, ja tälla tavoin pitää sademetsät hengissä, kiertokulussa... Kuinka lepakolta puuttuu jokin aisti, mutta toinen korvaa sen, äärimmäisen herkkänä. Vampyyritarinat, dokumentit, joissa lepakot hiipivät maata pitkin latkimaan verta maatilan eläimistä... Kuinka käsite ääniluotaus pimeään muokkautui kaiuksi... ja laukaukseksi... ja kuinka kaukaa osutaan viattomaan siviiliin, harhaan harhaan, ja laukaistaan kun silloinen diktaattori, ismi tai ylin johto niin käskee.... Ehkä myös avaruuteen kantautuvat äänet, radioaallot...

Nämä teokset julkaisen omakustanteena, kuvallisena runokirjana. Tulevan omakustanteeni, kuvallisen runokirjan nimeltä Kaikuluotauksia pimeään olen tehnyt kokonaan itse: suunnitellut, käsikirjoittanut, muokannut ja editoinut kaikki kirjassa käytetyt alkuperäiset tekstit, valokuvat ja grafiikat vuodesta 1988 lähtien, ja taittanut koko kirjan kansia ja jokaista pilkkua myöten loka-joulukuussa 2005, ja tammikuussa 2006. Lepakon aistein......

Ihmettelin, miksi Egyptissä lepakko kuvattiin sarkofagin nurkille pahana, varoituksena haudanryöstäjille. Kuinka katsojat lähettävät hauskat kotivideot televisioon, ja niissä yhdessä ulkona oleva lepakko kirjaimellisesti koputtaa kovaa siivillään ikkunaan, halutessaan sisälle.... Kuinka eläintarhassa lepakot tallentuivat vain nopeina viiltoina filmilleni... Mikä on tuo pimeä, hämärä, alkuhämärä, camera obscura, pimeän puolen kiehtovuus, onko tummuus synkkyys aina negatiivista, pelottavaa, kuinka eri maissa suru on erivärinen.

 

 

Onko musta vain pimeyttä, pahaa, synkkyyttä?

Minä matkustan erään lempiteokseni, Kasimir Malevitshin väripaletilla kohti Mustaa neliötä. Mikä on mustan, teoksen, tyylisuunnan määrittely? Musta on kaunis kostea yö, hämärä puutarha jossa tuoksuu, vain öisin aukeava kukkien kuningatar.

                     Mikä mustassa värissä kiehtoo?

Musta huumori, musta Köksä, musta laatikko, musta elokuva, mustat pantterit, musta aurinko, musta sateenkaari, musta kissa, Musta Paraati, Mustanaamio, Mustakaapu, musta dahlia, Musta Joutsen, mustapekka, mustajää, mustapaidat, mustapenkki, mustasurma, mustaleski, musta magia, mustasukkainen, mustamaalata, Musta kyy, mustamulta, Morsian pukeutuu mustaan, musta enkeli, musta virta, musta sade, Musta Ruhtinas, Sirius Musta, musta aukko, joutua mustalle listalle, mustapörssi, musta raamattu, musta messu, Kommunismin musta kirja, mustan helmen metsästys, musta hevonen... Musta väri siis yllättää, provosoi, varoittaa, alleviivaa, markkinoi, kääntää kaiken mullin mallin tai hoikentaa. Pukeutua mustaan, siinä on jotain. Uudemmassa filmatisoinnissa Stepfordin kotirouvat elokuvasta kerrotaan, että musta väri pukeutumisessa on "neuroottisten työhullujen narttujen väri". Verrattuna pastillin sävyisiin 50-luvun bimborobotteihin.             

                                     Onko musta väri ollenkaan?

Goottilainen sensibiliteetti on vahvan dualistinen: musta - valkea, hyvä - paha, yö - päivä, kaunis - ruma, leppoisa - makaaberi, piru - enkeli jne. Januksen kasvot, Doppelgänger, kaksoisolento, pimeä puoli, varjo, etiäinen, peilikuva, kloonaus - ovat kiinnostavia mielen hahmotelmia persoonan anastamisesta.

Toisaalta pimeään katsominen luo vimmaa olla elossa, vahvana, taidetta tehden, antamatta periksi. Toisaalta nojaan Dario Argenton väripalettiin, jossa on kolme perusväriä: punainen, musta ja valkea. Elokuvassaan Bird with the Crystal Plumage hän panee meidät tutkailemaan,

kuin valkea ja läpinäkyvä ovat oikeastaan pelottavampia kuin musta.

 

Kaikkien värien kuningatar on musta… Renoir

 


©2017 jeminastaalo - suntuubi.com