Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sisältää tekstit:  Ja meille loisti valot Moskovan,  ja Professori Wolandin kabinetti.

Including texts in English: Laibach: Sympathy for the devil, and Master and Margarita chaotic and ? view..

 

Professori Wolandin kabinetti

 

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan ( kirjoitettu 1928 -1940, ja julkaistu piiiitkällä viiiveellä  kirjailijan kuoleman jälkeen vihdoinkin sensuroimattomana mana  )

        J. A. E. Curtis: Käsikirjoitukset eivät pala ( WSOY, 1994 )

 

      – Voihan Turusen pyssy, ja Vilkkilän kissat! Harvoin on lukemisen jälkeen maailmani, ja ajatukseni, ja hajatukseni näin riekaleina, eikä mistään saa kiinni. Vaikuttavaa. Suuri illuusio… Olen lukenut/katsonut/elänyt viime aikoina suuria rakkaustarinoita kuten Sinuhe egyptiläinen ja Betty Blue. Tämäkin on järisyttävä rakkaustarina, osaltaan. Eri tekniikkoja suvereenisti sämpläävä kärsivä kirjoittaja-nero tuottaa sivuille mieletöntä ja mielekästä tekstiä mm. genreistä: farssi, tragedia, film noir, splatter, goottilaisuus, slapstick, rikosromaani, poliisiraportti, uutispätkä, kyttäysraportti, ja burleskinen teos – historiallisia kirjoituksia ja patavanhoillista umpipölyistä ja tyhjää uskonnollista tekstuuraa unohtamatta. Rakastan venäläistä absurdiutta Daniil Harmsista aina Anatoli Mariengofiin, ja takaisin - Gogoliakaan go[o]glaamatta… Jätän mainitsematta venäläisen arjen absurdin, josta olen joissakin matkakirjoituksissani pyöritellyt tarpeeksi.. Ja siksi onkin helppo sanoa teosta Saatana saapuu Moskovaan fantasiakirjaksi ja satiiriksi…. Tämä romaani on siis hyvin ruokittu, hulttio ja röyhkeä ja lentokykyinen sika, ja se on myös vuohi, joka syö setelitkin käsistä odottaessasi ratsastusvuoriasi ponitallilla… Ole varuillasi..

 

 

                  Suuri humpuukimestari eli hypnotisoija tulee kaupunkiin myös Robert Wienen saksalaisen ekspressionismin klassikossa Tohtori Caligarin kabinetti (1919), ja pistää pystyyn suuren sirkuksen – tavallisen kansan uskoessa, ja hyväksyessä kaiken.. Teoksesta on kirjoitettu kiehtova tutkielma Siegfried KracauerCaligarista Hitleriin – voi kun me pienet pienet, ja epätoivoiset ihmiset tarvitsemme suurta johtajaa huonoissa oloissa! Tohtori Caligarin kabinetti liittyy myös mielisairaalaan, kuten myös Saatana saapuu Moskovaan..  Tohtori Caligarin kabinetti häiriintyneen vääristyneine kulisseineen enteili synkästi tulevan ääliönationalismin ja hitlerin diktatuuria.. Pidän oikein paljon elokuvan vesitetystä loppukohtauksesta – ei kaikki ei ole unta, vaan hullujen huoneen asukin kertomaa…. Koska näen niin, että mielisairaalaan joutunut sankari on ainoa joka näkee Caligarin todelliset kasvot.

 

                      Myös film noir komediassa Jadeskorpionin kirous tällainen humpuukimaisteri hypnotisoi skeptistä, vahvamielistä ja ennen kaikkea rehellistä, työlleen omistautunutta, ei mitenkään niin helposti huijattavaa ns. vakuutusyhtiön kuulijakuntaansa sekä rakastumaan että jalokivivarkauksiin.      

     

                       Kirja on täynnä ääripäitä: usko – epäusko, yksityinen – julkinen, yliluonnollinen – naturalismi, saatana – jumala, vapaus – vankila, tosi – valhe, rationaalinen – irrationaalinen, terveys - sairaus, intuitio – byrokratia jne…

Mikä mielisairaalassa pelottaa? Koska mielisairaala on selkeä paikka, jonne voi asettaa hankalia, ajattelevia ihmisiä. Siellä voi menettää minuutensa, ja itsenäisyytensä. Saippuaoopperassa Melrose Place mielisairaala on paikka, jonne ne hullut, riehuvat ja vaaralliset koulutetut naiset laitetaan, ja josta käsin hullut naiset vimmatusti kostavat, ja kääntävät roolit ja laskettelevat niillä pyllymäkeä - mitä tahansa voi sattua.  Kauhuromantiikassa riittää kun aviomies laittaa hullun vaimonsa ullakolle ( Kotiopettajattaren romaani ).

                           Elokuvassa Shokkikäytävä ( Shock corridor ) mielisairaala on amerikkalaisen yhteiskunnan symboli; huippujournalisti pestaa itsensä mielisairaalaan potilaaksi - mutta tuleeko Pulitzerin arvoinen jymyjuttu vai käynnistyykö kallopora? Kuinka pitkälle ihminen journalisti/taiteilija/keksijä menee into- ja kunnianhimojensa perässä?

                                 Ehkä Tohtori Caligarin kabinetti elokuvan pelottava viesti oli: tämä voi tapahtua juuri sinulle, koska vain. Hirveän usein kauhussa se pelottavinta on hulluksi tulemisen pelko; elävältä hautaaminen voi symboloida pakolla sulkemista laitokseen - ja täysin syyttä. Tätä fasismin yhtä muotoa käytetään Tohtori Caligarin Kabinetissa. Niin lukijaa kuin katsojaakin voi viedä harhaan kuin pässiä pölkylle. Sitähän kauhun nauttija haluaa, että hänet yllätetään, pelotellaan vaikka hän on kaiken kokenut. Että joku onnistuu mahdottomassa ja kenties jonkun snobin mielestä mauttomassa tehtävässä. Koska mikään ei ole pyhää...

 

 

 

                               Käsikirjoitukset eivät pala teoksessa normaalikin elämä on Bulgakoville suuren taistelun takana: sietämättömät asumisolot, sähköjen katkaisu maaliskuussa, ja rahanpuute syövät miestä, ja tekevät kirjoittamisen, ja ajattelun, mahdottomaksi. Sopeutuminen uuteen yhteiskuntajärjestykseen ei suju kivutta suurine mullistuksineen, ja virastoja lopetetaan ja työntekijöiden erotetaan.

 

                             Jos Bulgakovin kuukausipalkka oli miljoona ruplaa, sillä oli pitänyt ostaa mustan pörssin 4,5 miljoonan ruplan englantilaiset kengät, ja järjettömissä hinnoissa on myös leipä ja ruokaöljy!

      Arjen absurdiutta korostaa kuinka vaimo haluaisi mennä töihin myyjättäreksi – mutta kun kaupoissa ei ole mitään mitä myydä!

      Bulgakovin pitäisi ottaa toinen ammatti, yksityisempi. Näin hänellä olisi rahaa välttämättömiin, muttei hän voisi eikä jaksaisi kirjoittaa. Huvittava eli karmaiseva yksityiskohta oli, kun Bulgakov liittyi näyttelijäseurueeseen – aivan kuin dance macabren ja ruton aikaan – ja sai palkaksi 125 ruplaa. Bulgakov kirjoittaa vuonna 1921 valtion maksavan " nihkeästi ja jälkeenpäin, joten yhdellä viralla ei elä." Hän yrittää päästä töihin pellavayhtymään! Sekä " vielä horjuen aloittelevan teollisuuslehden toimitukseen. "  

 

      Miksi teatteri on sopiva paikka saatanalle? Koska siellä olemme tottuneet valheisiin.

         Mitä pelottavaa on raitiovaunuissa? Olen toki Frida Kahloni ja Antonio Gaudini kahlannut.. 

 

        Bulgakov ei Tulenkantajien tahi vastaavien aikalaistensa tapaan ihannoi koneromantiikkaa, ysh, kaikkea muuta! Käsikirjoitukset eivät pala elämänkerrassa Bulgakovin asunnon viereinen raitiovaunuhalli meluaa sietämättömästi…

 

 

Saatana saapuu Moskovaan ja jatkaa näin:

 

       ... Ja meille loisti valot Moskovan

 

Mutta mikä kirjassa on pahaa, pahamielistä ja saatanallista? Bulgakovilla on tarkat tiedot niin demonologiasta, pohjoisesta ja slaavilaisesta peikkoperinteestä [ tai vastaavista maan alaisista olennoista, jotka kutsuvat luoksensa loistaville illallisille, jotka paljastuvatkin kaikeksi muuksi...], noituudesta kuin uskonnostakin. Siltikin hän, tuo veijari, pukee tunnetut, nimetyt demoninsa vallan eri asuihin, kuin oppikirjoista saa lukea ja katsoa.. Sitähän se kirjailijan vappaus on! Tanssijaiskohtaus on tärkeä –  kuten myös tulevissa teoksissa tyyliin Roman Polanski: Anteeksi hampaanne ovat niskassani ( Dance of the Vampires ) and Stephen Sommers: Van Helsing. Myös Laibachin maukas musiikkivideo Sympathy for the Devil ( vuodelta 1988 ) esittää Saatanan ruhtinaallisena isäntänä, jonka luona makeita viinirypäleitä voi ahmia kuin roomalaisissa orgioissa ikään…

          Mutta mikä kirjailijalle on pahinta? Siperia, mielisairaalaa, hautuumaa vai täydellinen unhola? Persoonan rajoittaminen on pahinta, työrauhan vieminen, sekä muuta rajoitukset, nimenomaan tuona aikana Venäjällä. Miksi hän ei julkaissut teostaan toisessa maassa? Käsikirjoitukset eivät pala elämänkerrassa kerrotaan ainakin yhdestä myttyyn menneestä ulkomailla julkaistavaksi tarkoitetusta hankkeesta - koska kustantajaa alkoi pelottaa..       

           Kirjoittaja tarvitsee työrauhaa, ja ajatustensa rauhaa, ongelmat ja stressi syövät kirjailijan aikaa ja psyykeä. Kirjassa on tärkeintä, kuinka voi luotta toiseen, ja tämän puheeseensa. Uskoako rumia juoruja? Kuten Vladimir Vysotski laulaa laulussaan laa laa valheesta ja totuudesta… ( Neznaja pravda ) ihon kananlihalle… Mikä se näissä totuuden puhujissa ja laulajissa tyyliin Bulgakov ja Vysotski on niin pelottavaa, että valtakoneistoa tutisuttaa? Onko kynä ja Landola niin pelottavia aseita??  

          Kirjan hauskimmassa kohdassa kirjoittaja soittaa hädissään mielisairaalasta miliisille -  että nämä tulisivat oitis pidättämään mielisairaalan johdon, ja sitten hän kysyy mikäs tämän mielisairaalan osoite on, jotta miliisit osaavat tänne tulla..

           Komedia, tragedia, korkealentoinen korkeaakin korkeampi kirjallisuus, vulgääri huono maku ja kansatajuisuus liitelevät Bulgakovin sivuilla kuin kupliva shamppanja hengenvaarallisine korkkeineen, ja kuin liukas, vaahtoava ja mahdoton saippuapala, ja lukijan on vaikea pysyä perässä – ettei lukisi sitä kuin piru raamattua.. Olemme Danten Jumalaisessa näytelmässä, saksalaisessa romantiikassa, aikamatkalla menneeseen, ja kenties myös tulevaan, ja Kafkan ahdistukseen, palaten Gogolin absurdiuteen – minuun iskee venäläinen absurdismi [ joka on niin toista maata ja mantua italialaisen & ranskalaisen absurdismin kanssa..]  Daniil Harmsista aina, ja maukkaasti Anatoli Mariengofiin siirtyen, puhumattakaan tosi absurdista venäjän matkailusta..

                             Miltei kaikki on kudottu tähän upeaan, ylitsepursuavaan, ja niukkaan gobeliiniin maailmanlopun ratsastajineen ja vapaine naisineen, jotka tukka hulmuten ja nauraen muuttuvat noidiksi.. Totta kai Faust -teema kantaa – myös Frankenstein oli mies, joka halusi saavuttaa, seurata intuitiotaan, poltettaan, intohimoaan työnarkomaanina, ja luoda uutta, ja ennen näkemätöntä saadakseen haluamansa – jo joutui hänkin maksamaan karvaisen hinnan…

                             Miksi kirjailija / taiteilija / tiedenainen tarvitsee näitä pahoja, faustilaisia sopimuksia, joista ei voi kieltäytyä? Ovatko jokaiset sopimukset pahasta? Verellä allekirjoitettuina? Mutta kuka onkaan, lopulta, se suurin vampyyri – kirjan kirjoittaja, julkaisija vai lukija, tirkistelijä?

         Tällä lukukerralla huomasin, kuinka öljy toistuu tuhoavana, ja muutosta aiheuttavana elementtinä, se tuntuu voimakkaana ruusuöljyn hajuna, sitten auringonkukkaöljy aiheuttaa ratikkaonnettomuuden, Begemontin priimuskeitin [ primus motor?? ]  aiheuttaa tulipalon, ja olemme tietysti Öljymäellä.. Puhumattakaan noituudesta tutuksi tulleesta konstista voidella luudat niin a vot - voihan niillä lentää…

                       Ja kuka on kuka tarinassa? Ja onko sillä väliä? Onko aloitteleva, nälkäinen runoilija Ivan ( käännettynä nimenään vielä Koditon! ) tosiaan tai osittain Bulgakov itse, vai kuka tahansa viheliäisissä oloissa elävä kollega? Onko Mestari Bulgakov itse, vai kuka tahansa viheliäisissä oloissa elävä kollega? Onko Jesua parantaja, Jeesus vai Rasputin? Onko Margarita amatsoni, muusa, noita, succubus, Maria Magdalena vai Kuningatar Margot – näitähän femme fatalen arkkityyppejä riittää: vahvoja, tuhoavia ja itsenäisiä.. Sekä myös hoivaavia baabushkoja... Jotka niin tunnetusti venäläisessä kirjallisuudessa pistävät edesmenneen miehensä tuotannon kokoon, kansiin ja julkaistavaksi.... Onko Nietzschemäisestä migreenistä kärsivä Pontius Pilatus oma itsensä vai Mussolini? Ja onko Woland eroottinen, byronilainen antisankari, silmänkääntäjä, okkultismin asiantuntija, Pimeyden Prinssi, Saatana vaiko sankari kuten Robin Hood? ( Kuten Esa Adrian kirjoitti esipuheessa ).  

                         Joten persoonan hajoaminen ja anastaminen on kantava teema.. Niin mielenterveydessä kuin taiteessa. Metamorfoosit, metaforat ja harhat seuraavat toisiaan… Mihin voi uskoa? Kehen voi luottaa? Kuka on luettava kertoja??

                        Saatana saapuu Moskovaan on romaani, jonka sisällä on ainakin yksi romaani, joka alkaa elää. En nyt tiedä, tykkäsikö Bulgakov hirveästi kuoria sipuleita, mutta aikalainen maatuska tämä kirja on! Mikä siis on pahaa, joka tulee ulkopuolelta Moskovaan 30-luvulla? Kommunismi vai kapitalismi?            

               Pahaa levitetään diktaattorien propagandan, uskonnon ja hyvin voivan yhteiskuntaeliitin vallan muodossa.. Bulgakov antaa ymmärtää, ettei ole olemassa yhtä ilman toista, kuten hyvä & paha, sadisti & masokisti, syy & seuraus.. jotta tasapaino säilyisi. Bulgakov kirjoittaa suuresta kiertoliikkeestä ja paradoksista, joka on ikiliikkuja - alkaen mehevästä alkukohdasta, ja kysymyksestä, oliko Jeesus olemassa.... Ja tietystikin tästä tulee todistamaan paikalla aikoinaan ollut Saatana!! 

             Saapuiko Saatana oikeasti Moskovaan? Minulle pahuus on tympeänaamaisia diktaattoreita, joiden valtaa ei kyseenalaisteta, ja jotka tuhoavat toisin ajattelijat, ja kaikki ajattelijat ylipäätään. Myös kapitalismi on syvältä – mm. tyhjänpäiväisiä luksustuotteita, liian pieniä naisten kenkiä, jotka ovat peräti Pariisista, sekä taivaalta satava "ilmainen" raha - eikä niistä mikään tuota onnea kauaksikaan aikaan… Kaikkea muuta – ihmiset ovat entistäänkin ahneempia! Kirjoittaja tuntee tarkkaan sadut, ja legendat, kuten 10 käskyä, ja seitsemän kuoleman syntiä, ja viljelee niitä riveillään rivon tuoreesti. Kansalainen himoaa naapurin asuntoa ja puolisoa – tuon siedettävän asunnon haluaminen ei mielestä kovin suuri synti ole järjettömissä oloissa. !930-luvulla, kuten nykyäänkin.

                              Stalin – keskinkertaisena silmänkääntäjänä - taikoi ihmisiä olemattomiin! Siinä ei kylläkään ollut mitään yliluonnollista. Uhreja olivat tavalliset, viattomat ihmiset, ja myös kirjailijat, ajattelijat ja kaikki shamaanit. Kaikki haluttiin kitkeä, ja puhdistaa…

  

                  Hävisikö "hyvä" kukkotappelussa ennen Pilatuksen päivinä? Voittaako "paha" nyt??

Kuinka väkeviä sanat ovatkaan! Ei ihme, että diktaattorit sensuroivat sanoja, joita voivat vahingoittaa tai kiihottaa kunnon kansalaista. Sanoja, jotka ovat totta. Sanoja, jotka merkitsevät. Tarvitsemmeko me suurta pelastajaa, ja parantajaa suuren diktaattorin / saatanan jälkeen? Vaiko päinvastoin? Miksi kummassa turvaudumme näihin jekkujen tekijöihin ja humpuukimaistereihin tyyliin Hitler, Mussolini, Stalin – ja tarkoituksellakaan EN kirjoita nyt tämän päivän diktaattoreista – koska en halua Siperiaan tähän aikaan vuodesta. Siellä ei taatusti enää päärryytele mopoaan Ewan McGregor. Valitettavasti.

                Bulgakov kirjoittaa ihmisistä, joilta on varastettu ja viety kaikki – ihmisyys, itsenäisyys, yksilöllisyys, oman arvon tunne, ja alusvaatteetkin. Nämä epätoivoiset ihmiset tarrautuvat hädissään kaikenlaiseen tuonpuoleiseen… Tämä on tuttua, ja tästä Bulgakov kirjoittaa suoraa päiväkirjansa lehdille.

               Olemmeko me siis nenästä tai narusta vedettäviä nukkeja, vaiko kuuliaisia opetuslapsia? Mihin tarvita Mestaria – niin hyvässä kuin pahassakin? Miksi haluamme tulla vedetyksi huulesta, ja odotamme joka esityksessä kuinka kani vedetään silinteristä? Miksi kärkymme illuusion perään, vaikka tiedämme, että se hajoaa?

            

             Mitä tapahtuu sivuilla "oikeasti"? Mikä on fantasiaa, mikä harhaa? Olemmeko yhä joukkohypnoosissa? Musta kissa assosioidaan niin hyväksi kuin pahaksi – noidan seuralaisesta Egyptin jumalattareksi asti. Kirjassa tuli palaa kuten Neron Roomassa, ja monellakin tasolla näen tuon ajan, ja Venäjän samalla viivalla, samassa pisteessä. Puhumattakaan kirja- ja noitarovioista!! 471 Fahrenheitissä poltetaan kaikenlaista.

               Ratikassakaan ei voi matkustaa ilman että professori Woland tiiraa sinua suoraan erivärisillä silmillään intensiivisesti kuin kiehtova ja ironinen kameleontti David Bowie. YLE TEEMAlla näytetään venäläistä minisarjaa Master i Margarita ( 2005 ), jossa Jesua on puoleksi Rasputin, minulle. Markus Rotantappaja ruoskii armotta Jesuaa… Mikä kohtaus!!

                          Moskova näyttää kauniilta haalean seepian sävyisenä: kaikki on rauhallista Matriarkan lammella, lehmukset kuiskailevat, ja humisevat, kottaraiset visertävät, ja valtakunnassa on kaikki hyvin - paitsi aprikoosimehu on liian lämmintä… Yllättäen muukalainen kävelee keskellä kirkasta päivää – hän on utelias ja tyylikäs professori Woland – joka ei aivan vastaa mielikuvaani, ja sekä joki [ Tuonela? Rasputinin hauta? ] että raitiovaunu tuntuvat ainoilta uhkaavilta elementeiltä.

            Olen kirjoittanut tätä kuunnellen teosta Laibach: Sympathy for the Devil, joka on mainio versio Rolling Stones orkan alkuperäisestä biisistä, joka tietenkin pohjautuu Saatana saapuu Moskovaan teokseen. Olen tiiraillut tuota Laibachin videota, ja nauttinut sen tunnelmasta, joka ei ole yhtään yliluonnollinen!

              Totta kai siinä on goottilaisia ja dekadenttejä elementtejä muhkeine, raunioituvine linnoineen, synkän sinistä yötä valaisevine soihtuineen, ja takkatulineen ja kynttelikköineen ja hemmetin komeine tuoleineen, savuineen kaikkineen! Se on niin todellinen! Näin voisi todella käydä kun Saatana saapuu Itä-Eurooppaan… Bändin laulaja Milas on karismaattinen KristusPerkele - tässä musiikkivideolla hän on tietenkin miehekäs ja raamikas könsikäs joka kysyy, tai paremminkin toivoo, että arvaisimme hänen nimensä [ onhan Laibach versioinut myös teosta Jesus Christ Superstar]. Milas – kuten kuka tahansa toinen huomiota herättävä slaavilainen tyyliin Vlad Dracula tai Rasputin pistävine katseineen… Ja tottahan toki hän on ironinen laulaessaan niin mahdottoman matalalta, ja samalla ylinäytellen, mutta kovin miehekkäällä tavalla…

           Totta kai mennään provokaation ja agitaation ja muunkinlaisen kiihotuksen puolelle: Saatana on hyvä isänä, joka tarjoaa komean illallisen kovin vaaleille, arjalaisille herrasmiehille, jotka huvittavasti laulavat huulisynkassa kuten noidat lauloivat Rollareiden alkuperäisteoksessa hypnotisoivia taustoja – kilistellen komeita pikareita, joissa hehkuu punaviini kuin veri ikään… Milas on Saatanana hemaiseva epäpyhän ehtoollisen antajana - syökäätten minusta, juokaatten minusta – kuten Marilyn Mansonin – toisen antikristuksen – uusin albumi kuuluu Eat me, drink me….  Olen nähnyt parikin vaikuttavaa konsertin kohtaa, jossa Mick Jagger laulaa hehkuvan punaisessa satiinitakissa raukeana Luciferina, mutta valitettavasti Rollareiden konsertit ovat olleet mammuttitapahtumia – sanan kummassakin merkityksessä – eikä lähikosketusta saa…

                  Laibachin videosta tulee mieleen teokset  Jean Rollin: "Requiem for a Vampire" ja Pier Paolo Pasolini:  "Salò o le 120 giornate di Sodoma", joka tietysti on yhteyksissä Saatana saapuu Moskovaan kirjan kanssa.  Kummassakaan taidepläjäyksessä ihminen ei saa olla vapaa yksilö, vaan juntataan muottiin kovan ikeen alla nöyryyttäen.. Valta sanelee hengittämisen tahdin. Emmehän me nykyään saaha tehä mittään – emme saa piirtää sarjakuvaa, emmekä ostaa tanskalaista juustoa! Johan on kummaa ja poliittista! Ja me kyllä muistamme kuinka paavi kätteli pyhällä pyhällä kädellään fasistien johdon kansa hymyillen.

                     Videossa olla myös luolassa, onko se Platonin luola? Vai olemmeko vielä luolaihmisiä?? Miksi juoksemme talutusnuorassa? Siksikö että pysyisimme hengissä, ja ettei meille tehtäisi niin kuin tuolle vähemmistölle tehdään??

                           Mutta onko saatana pelkästään paha?? Vaiko vain onneton viestintuoja? Hänhän aluksi vain ennustaa pahoja… Sitten murhauttaa valehtelijoita, ja muita tyhjäpäitä..  Mutta entä sitten? Genreen kuuluvana antisankarina Saatana on tietystikin tarpeeksi paha, kuten Dracula ja Frankesteinin luoma olento – väärää polkua seuraten..

                        Rosemaryn painajainen romaanin jatko-osassa kuten myös Omen elokuvan jatkossa saatanan poika on suuri mediamoguli… Tästähän tulee välittömästi mieleen sekä Italia että Venäjä! Hassua kyllä, myös Bulgakov kirjoitti Pontius Pilatuksesta ja Moskovaan piipahtavasta Saatanasta… Vaikka oikeastaan Amerikka olisi räikeämpi paikka Saatanalle nykyään – vai hukkuuko hän verettömästi muiden Las Vegasin taikureitten, ja tv-saarnajien valtavirtaan? En yhtään ihmettelisi, että saatanalla olisi oma puheohjelma siellä - hyvin paljon mainoksilla täytettynä ja parhaaseen katseluaikaan. Vai olisiko Saatan suurin saavutus olla ns. näkymätön ja toimia internetistä käsin….. Jottei tämä ihan southparkiksi parkkiinnu, palaan maan pinnalle, tai mikäs piru minua estää lentämästä?

 

 

in English:

About Laibach: Sympathy for the Devil video

 

           Fascinating video, song, band, Bulgakov`s Master and Margarita, and how the atmosphere is not supernatural, nor too dark, but REAL, so this is the way how Prince of Darkness nowadays is coming to Eastern Europe..  Milas is charismatic KristusPerkele [ChristSatan] like other Slavic manic creatures like Vlad Dracula and Rasputin with their piercing eyes.. And of course he has an eye for black humour & satire – being such overdramatic actor, but in so manly way… And about gothic that I love so much: fabulous ruined castle, excellent banquet [ not for beggars?? ], candles, chairs and all…. 

                And of course it has provocation – why were those blond Aryan SS men celebrating the new coming of Devil… and it's funny how those blokes sing background in lip sync chants like witches in Rolling Stones's original version… Some how it relates with Jean Rollin's "Requiem for a Vampire" and, with Pier Paolo Pasolini´s  "Salò o le 120 giornate di Sodoma", too, which relates to "Master and Margarita" – in both works people can´t be individuals, and there is always some repressions and suppressions from the top of the society / class / power… Nowadays we can not even a draw cartoon nor buy some Danish cheese – that is sacrilege… Never mind Pollock…. And we do remember how pope shakes his holy holy hands smiling with fascist leaders….

                     I don't go too far as seeing this cave scene like Plato's Cave in philosophy…and how we get lost by following these wrong leaders like magicians / tricksters /  charlatans / swindlers / puppet masters…  Are we still in cave, and don't see the world how it really is??

                    Laibach´s last gig was multimedia spectacle, which is neat – earlier I am used to see behind the band only their name in huge canvas or with psychedelic colours & ornaments projected, but that was something else… How is the map of Europe ruined…  And how the floor of venue was trembling, and shaking, because all of us in combat bootz want to Tanz mit Laibach

 

 

and:  

 

Master and Margarita chaotic and ? view 21.10.2007

 

 

     Lately I have been reading/watching aka living thru´ great, tragic and furious love stories like Sinuhe Egyptian and Betty Blue. This is fascinating love story, too. But what is evil in this book? After eating and reading this Mihail Bulgakov: Master and Margarita ( in Finnish this book has name Satan arrives to Moscow )    I feel like piñata – everything is chaotic, all thoughts are flown away like witches, doves of peace or demons, and what is left? In it's many layers, and shades with black humour, and knowledge of witchcraft, demonology, northern fairytales of trolls, and Russian horrible situation for writers, free thinkers and normal people – how to work without money, or unbearable apartment on kolhoosi, and always being aware of sending to Siberia / death / mental hospital / trash bin..

        Who is who in the story? Does that matter? Is novice, starving poet Ivan with pseudo name "homeless" really or partly Bulgakov himself or any other poor, furious, starving writer?

        Is Master in the novel Bulgakov himself or any other poor, furious, starving writer? Is Jesua healer, Jesus or Rasputin? Is Margarita amazing Amazon, muse, witch, succubus, Maria Magdalena or Queen Margot - femme fatale as archetypes of powerful, destructive and independent woman? Is from Nietzschean migraine suffering Pontius Pilatus himself or Mussolini? And is professor Woland erotic, Byronic antihero, or magic, master of dark arts, Prince of Darkness, Satan, or hero like Robin Hood? ( like Esa Adrian wrote in Finnish edition's preface ). 

 

     So the splitting of personalities is main theme… both in mental health and art. And metamorphosis, too, as a creator of art / books, are in need to create new…  Master and Margarita is a novel that has inside at least one novel.. like Maatuska, this Russian wooden doll, matryoshka doll, that have smaller doll inside, that have even smaller doll inside, which…

       In Finland bohemian artist men put their bohemian artist women into mental hospitals, or a male writer had to go to mental hospital – after ecstatic creative period, and finishing his new book and new relationship with his mistress… Which is the most horrible place to a writer? Mental hospitals, Siberia, grave yard or total Oblivion??

 

        What is evil? Is it communism or capitalism?? Evil is in shown in shapes of propaganda of dictators and religion. Master and Margarita tells us that there is not one without other: good and bad, sadist and masochist, light and shadow, freedom and prison, causes and consequences – all is need because of balance.. What is evil that arrives to Moscow in the 1930´s? Is it Prince of Darkness himself?  For me it is dull faced dictators and their unquestionable power, who want to destroy all free thinkers and writers. Capitalism is bad, too. Stalin – like a mediocre magic - made people disappear, people who were innocent, and people who were writers, and shamans, too. As capitalism with its useless luxury things, too tiny shoes from Paris, and all the "free" money that is raining from the sky of a theatre does not give pleasure for long. People are too greedy, and Bulgakov knows many fairytales and mythology like 10 commandments, and 7 deadly sins… and uses them freshly. People desire neighbour's spouse and apartment, too, and that - wanting a decent place to live - is not far way from reality of Russia in the 1930´s. Or now.

 

            Is "Satan" only bad and destructive? Does he all the wrong things? Or is he just a fortune or un-fortune teller?? Woland first punishes - like a anti-hero in crime story – only the bad lying, cheating people, who needed to be punished. But being a real villain, Woland is like Dracula and Creature of Frankenstein that follows a wrong path…

 

            Both highly regarded classic writing, and vulgar, common writings, and horror, tragedy, bad taste, and comedy cruises in these fabulous pages like champagne and slippery foaming soap bar. Dante's La Divina Commedia, and Nikolai Gogol's absurd work relates here, with German romantic writing, fairy tales, folklore – almost everything is written, or knitted here in ecstatic, overwhelming gobelin of life… with apocalyptic riders on the storm, nude and laughing women becoming free witches, and "normal life" kinda Kafka byrocratic system…

       The variable stories of Faust, and Mary Shelley's Frankenstein are similar stories about creative man who wants to achieve something – and he had to pay a lot for it. The oil in it's many shapes comes every now and then from the book in the Match Points: sun flower oil makes that tram accident, rose oil smells many times, the benzene from Begemont´s primus cooker [ primus motor?? ]    starts fire, of course the is Oil Hill – the Mount of Olives, and witches uses secret lotion / ointment /cream to lubricate brooms, that they can fly… that is familiar with [ stories of ] sorcery….  Of course the great scene is dancing in the ball – like we have seen later on Roman Polanski: Dance of the Vampires aka Fearless Vampire Killers ( in Finland movie has name Excuse me, but your teeth are in my neck… ) and Stephen Sommers: Van Helsing.

 

          Did "good" fail in those legends of days of Pontius Pilatus? Does "evil" win now??

 

            How powerful words and sentences are? Why dictators are afraid of words that may "harm", or corrupt or seduce or are real? Do we people really need a big healer after a big magic?? Or vice versa… Why we needed these tricksters, conjurers like Hitler, Mussolini, Stalin – and I am not writing the fresh dictators – I do not want to go to Siberia this time of year, brrr, and I am sure there is not Ewan McGregor with his motorcycle. Unfortunately.

 

Bulgakov writes about robbed people that have anything left / loose, that they search salvation from beyond. He writes excellent with different styles and genres: satire, splatter, old fashioned biblical boring way, Gothic Writing, fantasy, slapstick, detective, burlesque, film noir, farce, police's crime reports, and like clips from the news. I love this Russian absurdity – both in writers like Daniil Harms and Anatoli Mariengof, and with really absurd travels to Russia  In Finland is said that a novel is like a pig that can be fed with everything…

 

         Are we puppets or apt pupils? Why do we need Master? Why do we need humbug master to get topsy turvy? Why do we need get fooled, again? Why we need illusions that disappear or disappoint?

         Why writer/artist/science woman need evil Faustian contracts and offers that we can't refuse..

      Are all contract evil, and signed by blood? Who is a vampire – a writer, publisher, or buyer/reader/voyeur?

 

What is happening "real"? What are fantasy, and what insanity, and delusions? Are we all in group hypnosis? The black cat is familiar in good and evil – as a witch's companion and as Goddesses from Egypt. These mysterious, independent and curious creatures.. The novel has many layers, and there is a fire burning like in Caesar Nero's Rome and Moscow that day 1930´s – and of course times of insane witch hunt. Because of the dictators - now and then??

 

            Here in Finland has just opened a new play - Master and Margarita… And the posters of that interesting play with Woland and a black cat watches straight to you – even in a tram…. You must be very careful….In Finnish digital channel YLE TEEMA shows Russian mini serial Master and Margarita ( 2005 ) where Jesua is half a Rasputin, and got whipped by Marcus Rat killer… What a scene… 

       Moscow is beautiful in opening scene with light Sepia colour, everything is peaceful in Patriarch's Ponds, linden trees are whispering, and sighing, little birds chirp chirp chirps, and all is well in kingdom – except warm soda of apricot…. but then some noisy stranger arrives - Professor Woland / Satan is not from my imagination, and both river [ realm of the dead?? ] and tram are menacing in that TV drama.

 

 

Writer needs a place and peace to write – with freedom of thoughts.. Problems and stress really eats a writer.. The most important thing in the book is how to trust others – and how to believe their words against ugly rumours and sadistic dictators that want to clean the country from "fools" that want to write about the world what is as disgusting as it really is… Funniest part of this black humorous classic is when writer calls from mental hospital to police, and asks what the address of this mental hospital is… 

 

 

         Witches and manuscripts are burned in 471 Fahrenheit – but still they fly… But does not fry ; )

 

 

 

 

 

Sivulatauksia: 2262


©2017 jeminastaalo - suntuubi.com