Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo:

ja film noirimpi oli yö  

                 

                             runokokoelman avajaiset 24.12.2007 alkaen

 

                                                                         *

                    Impromptu

 

Sinisen lumen peitossa

sinun lihasi

        kaukana koskettimista

 

                                Meri

                              sinä itsekkäin,

                                     ahnas kita  

 

Rantakallioihin tyrsk tyrskyävä

Raivolla - leskien leskien tekijä

                              Whitby

kaksinkertainen kanssasi

                          haluaisin

                                      Kerran

                                          kunnes

                                                        Tyrskyt

sylistä syliin,

          huuhtele, huuhtele

puhdista,

            anna minun lentää,

irrottaa lieka, vapauttaa juhdat,

                                     tästä

erkanee yksinäinen

kädenheilautus syvyyksiin, omiensa joukkoon,

askel metrolaiturilla, lähestyvin ääniaalloin,

 

jäähyväiset junalaiturilla kiirehtivät vihellykset, korkojen pelokas tanssi

savut kiskot harsontakaiset juovat silmissä vihaa, suolaa poskilla

 

Ovatko raiteet päiviä, pysäkit öitä

- junat, ei paluuta, ei lippua, Lublin-Majdanek, punamusta valkoinen, umpivaunut,

natsien naurettavat ranteet, pöllö kahahtaa takaisin tundralle, virkamies jatkaa töitä hyvin nukkuen, punatukkainen parantolaan, kirjurin suu ommellaan sievästi,

                                                                        perhosen teräksisin siivin

kulkee runo, hopeakoruin mustin verkoin, nainen seireeni hetaira laulaa, viereeni

Neito meren, huijarin suomuin, lihan iloihin houkutellen tivoliin hurskaat takinkääntäjät vaimoitta vaeltavat tuhlaamaan tulukset tilukset, tulkun talipallotkin

 

rakkaus -

kuinka vaikea sana

kirjoittaa kiinalaisin kirjainmerkein

 

Melkein

-

 

Afrodite napsii racineita simasta

 

lastuja lastuja viiltelen

viiltelen ihoa ohutta ja suklaata

kiiltelen työterinä konditoriassa Kuolleitten päivänä

Meksikossa ja vaikka tässä

 

Kaleidoskoopissa, kaukana meiltä; kultaiset, ruskeat leopardin sävyt, hiekkaa lämpimämmät, sfinksin alakuloinen varjo;

vilpoisa, järjetön aurinko, joka joskus laskeutuu ikimuistoisella tavalla, Ragnarök

-

 

Matkakirjassa minun puutarhani on jostain Piero di Cosimon ja Emily Dickinsonin välimaastosta

         / vaeltaa vaeltaa peikot nälkäisinä häkeissään,

on siellä pitkää nenää, ja suippoa korvaa, ikuista aavikkoa, barokin imettäjiä, murrettuja luumun sävyjä, palavia julistuksia, vain öisin kukkivia villejä runoilijoita, pahan hedelmäsatoja, kaiken tiedon puita, pastan muotoisia naisten napoja, huutavia näkinkenkiä, hautaamattomia luita, unohdettuja värttinöitä, ja hopeisia taikavöitä, ölenhän syyri nöitä, pajun oksia, loputonta narrien kilinää, piripäitten vilinää, hus hus tusinakokkeja, kuskuswokkeja, ja rääsyläinen nukahtaa juuttisäkkini alle pyhälle, kiillotetulle kalanruotokuviolle, ja pöly laskeutuu, kuten aina, karnevaalien jälkeen

 

kylmää terästä ohimollasi,

ja pimeässä puhkeava sade,

suruharso, auringonpilkut,

utuinen näky, sinä, itkua teatterissa, jossa film on hyvin noir,

                      kylmää,

mutta, houreinen näkymä kahdelle,

                      yksi katseesi,

saapikkaat kutsuvat yön huviajeluille,

solmit ristikkäin pitkää, pitkää nauhaa,

                       kuinka yksi sana, yksin, voi merkitä kaikkea, vihdoin!

Hyper Borea

Sinisen jään lävitse juokseva porovaljakko

kilisee täydellisen ympyrän muotoinen kello,

sula mahdoton pettää,

shamaanin ympärille kerääntyvät henget

valkoinen valkoinen maa,

graafisempi paljaitten oksien elegia

sarvipäänaaras ohittaa suopungin

kankaisiin kudotaan sinipunainen historia

sarvien välinen, huohottavan pituinen matka

lumet nietokset seuraavat

uniin, valtaavat valtavat tyynyt

peittävät vaeltavat pitkät harsoiset verhot

ja jokaisesta huoneesta tulee Kittilä.

 

 

Kulkee, kulkee, kovin hitaasti,

kohti kasteisia lehtiä

vieraasta

puusta,

 

Kuinka yksinäisiä

älykkäät naiset

 

narkissos valuu peilin taakse

 

 

-

 

 

Tanssiaiset mielisairaalassa,

itsemurha,

virallisen tiedon mukaan,

nouse Majakovski,

uudelleen,

nokiset koirat juoksevat,

uniin,

paperinen kuu nousee taivaalle,

kitisee kahleet vaijerit vetopasuunat

kastuu kastuu punaiset matot, huomaamattomasti

sävy sävyyn, miksi vallankumous jättäisi syömättä

 

 

 

Kuningasvallan ja tasakunnan halkoo

hopeinen, juokseva jousi

kiristyy klaanien taisto

 

 

 

 

 

Tuo heikko taiteilija

        lumimyrsky

kolkutteli ikkunoitaan

viikatteen lailla

       koskas tänne tullas saa

 

 

 

 

 

Tanssin, soitan kalypsoa yksinäisellä, ajattomalla rannalla,

jonne miehet aattuvat

 

 

  

Kaukana kaupungista pyhä villi nainen,

ylväänä, häränsarvet, nuolia viinissä,

lehdon vehreä rauha,

tuoksu, tuo tuoksu,

houraile korvaani,

amforia silmän kantamattomiin,

hylkyjä rakastajia

 

 

 

 

Rutger Hauerin vampyyrin hymy,

mausoleumin auenneet lukot,

ja runoilijat

jotka osaavat kuolla nuorina,

tai jatkavat kasvujaan, pavunversoja kirvesvartta

pelto keskellä Ukrainaa

hiljennettiin sana,

 

maisema viivoina äkkijyrkkää

metallinmakuista

kumarru

alas

ei!

 

 

Kabareen, majakan valot sammutettiin

neljä vihaista kättä

mustaa valkoista

punaista punaista

 

 

kubisti rikkoi tavernan tammipintaisen

kuunsirppejä helmoissaan tietäjä-arvuuttelija

nopat sametilla

 

ikävystyttävässä hovissa

ruutitynnyrien yllä

kerrotaan toista tarinaa

 

lohikäärmeet nousevat taivaalle

uusi laulu raikaa kaa

 

hiekasta ja vedestä kohoaa linna

keihäs kastettu myrkkyyn

toinen vereen kauniin kuultavaan

aasi hiertää iestä, hiestä siipiratas pyörii

 

  

lumesta vedetty viiva

sulaa varpaillesi

julmat säännöt

jauhavat suut koneistot

junien ovet suljetaan

laatikon muotoiset painajaiset

 

 

 

-

 

Ovi muurattiin kiinni,

pöly,

valkoisena lakanat

laskettiin

kolikot arkulle

 

  

Orgaaninen metsä

vihreine runkoineen

 

 

 

Hämäräkäytävillä

 

he syleilivät toisiaan tähtien loistaessa

tähtien romahtaessa

 

 

Vankkureissa oli yön väri,

 

ja ne rullasivat salaa laaksoon,

äänettä,

 

 

linnut,

hulluiksi luokitellut naiset joista ei voi ottaa eroa

 

Raskas on kruunu

narrin

 

Helisee helisee

kahleet kaleerissa

upeat alukset kulkevat

hikenä verenä orjuutetut

kultaupotetut -----

--

 

 

 

 

 

nämä kuvat täyttävät pääni

 

 

Suudelma helvetissä

griipit nousevat takajaloilleen

mustat siivet

nousevat

mustana hehkuu valo latinaksi

 

 

 

 

Kuinka

   Goethen jälkeen

      lutherjugend marssii

        harhaan harhaan

 

 

 

 

lauman jäsenet

eivät halua kuulua piiriin

yhdessä

 

 

 

 

musta dahlia

leikattiin

 

leikkeeksi, taululle

 

 

 

 

 

Maan alta nousi pimeässä säihkyvä

 

 

 

Kaupungilla oli puoleksi ruton nimi.

 

 

 

 

tule apuun Aragorn

 

laula Louhi, lennä

syvemmäksi

syvemmälle

aurinko nousee

kun oikeista naruista vedetään

markkinoilla

mikään ei ole muuttunut viiteen sataan vuoteen

naruista vedetään

aurinko laskee

yleisö haltioituu

teatterin magiaa

ilmestyä ja kadota

elämä

  

sinä tulit

   vaikket tiennyt kuka ajoi

tuli kyti hankien päällä

  valaisten

hurja juoksu, joku epäinhimillinen

nelisti Saanalla

 

taipuivat kylmät teräkset

 

  

Pisaroita oksilla

paljailla oksilla olkapäillä

suudelma

kimalteleva kääty

punainen viiru

kohoileva povi

vaaleiden vaaleiden hiustensa alta

katse

  

 

oih

Vanhat natsit istahtivat salonkiin, jyrkkäselkäisinä

jäät myrskysivät, pyörähtivät kutsuvasta murskasta kurkkuun

narahti äänet, protokollalle skoolattiin,

 

orkesterin ja haukkojen sidotut silmät

kutsuivat, vaativat valssiin,

lattia loppui, kostuneet kengät tipahtivat pelästyneeseen aamuun

joka kajasti murskatun perunamaan pyhyyden

ohittaen torin, niljaisten markkinoitten humua kohti,

uusi päivä, uudet määräykset,

       kolikot kiertävät ruttoa tartuttaen,

                   ahneilla paiseet paisuvat paisuvat,

ja he noudattivat voudattivat vain käskyjään

 

 

 

 

Kasvottomat sotilaat

täällä kaupunginosassa on monta

parveketta tragediaan

lyhyt loikka

 

 

En tiedä mitä särkynyttä heidän sinisissä silmissään oli

 

 

 

Heidät laitettiin pieniin laatikoihin.

 

 

 

-

 

 

 

 

Multa värähti,

rakkaani palasi.

 

Ja tuonpuoleisuuteen kutsuvine kalpeine ihoineen

puhui menneitä, tulevia, kirves nousi, ilta laski

naiseksi mainittu puki yllensä mustan puvun, uudelleen

 

 

Tämä sumu sai minut epäilemään eksistentialismia.

 

 

 

 

 

 

-         -

 

 

Korpit laskeutuivat taistelutantereelle pitkin mustin iskuin

 

 

Tulkoon kevät, tuoksukoot akasiat, hyasintit,

rapistukoon frescot,

vaihtukoot diktaattorit ja helmanpituudet,

sillä olet tuolla jossain,

       minne kaikki rikkinäiset sateenvarjot joutuvat,

joutavan Absurdiskretian rajamailla, asfaltoimattomalla muulipolulla, jossa

laittomat aseet puhuvat yhteistä kieltä virkavallan,

ruumishuoneilla, plagioiduin kalutuin nimilapuin, vähemmän visioita,

                                                      liian lyhyt vaudeville

 

tein minä Pinokkioille isän

toki vain pajupuusta soi soreasti vastuullisten valssi

 

 

 

 

 

paljon on maailmalle selitettävää, ja sekin aina kesken jää

 

 

karheita sirpaleita tulevaisuudesta,

peura nostaa katseensa

         rummunkalvosta

                      kuluu, unohtuu kuviot

                        jo kuolee kruununsaajat; hämähäkkien laihat verkot,

saatana ei enää tule saunaan, yksinäisellä kannibaalilla on nälkä,

tuuli ulvoo maastoa tasaiseksi, kataja vaipuu, taipuu, kanervat itkevät

miesten röyhelöpuseroiden ja tuuheuden perään,

karusellissä kuolomies tanssii nyyhkien, koittaa uusi kuu;

           häjyt jurot uroot  // ökytalon emännät noidat luutahännät

pysähtyy jäiseen pensselinvetoon

              jota ei enää nähdä, Andreas, Reidar, Kalervo

 

 

 

 

niin moni nuorena nuolena kirjoittaa

suuremmasta näystä

                       tästä

 

turkoosi, sinooberi, akvamariini, jäinen yö,

musta juna kolkuttaa savua ja usvaa,

höyryää höyryää, kosteaa, tukahdetut ihmiset metallimadon masuunissa

jatkavat historiaa

 

nousee vanha hirvi vuoresta

ja haastaa [arkeo]loogiseen pulmaan

 

mitä muuta metsä on kuin hirviöitä, hirviöitä,

huuda huuda vaan

pimeältä kaiulta vastauksen tutun saat

 

 

 

--

 

 

Eikö kirja olekin musta korppi,

        tuuhein hiilisivuin hyökkää, nokkii, kantaa matkoihin

 

 

 

makuuhuoneeseeni saavut

avaimenreiästä hienona hiekkana, kultana, karamellipaperina kaukomailta.

 

 

Pylvääni ympärillesi pystytän, ja tuuletan päiväpeiton

 

 

 

 

tyhjätaskuinen taikuri,

lainaan sinulle käärmeestä taotut hansikkaat

ja muut vetonaulat ja kuulalaakerit;

liian vanhaa tavaraa viedään kaniin

ja kotiin takaisin, vedä jo hatusta,

Repoman   /    odotus, toisaalta:

 

louhen tyttäret [kaa]voittavat rantatontin,

ryöstävät kirveellä pankin, lapsia kainaloissaan kantaen,

perkele, tää on Pohjoinen.

 

Hirviö avaa jokaisen suunsa,

puskee pimeää, komeaa,

äitien huudot, pelit, poltot, kaikuvat

kaikuvat,

ja tulee viimeinen pysäkki lepokotiin,

uskallatkos reestäin kotiin kulkea Kyllikki, Hilkka, tyttökettu?

                 valkoisen kehän sisällä, tahraa, harakan askelin,

kohti riitettä, talven tupa, vaunuja loputtomiin, hajoaa tomumaja

        muinainen alttari, pystymetsässä, hirviöiden punaiset valot,

kirskuvat hampaat jarrut, pimeään yksitoikkoisuuteen minua vie

                                                                    Kronoksen poika.

 

                   Polvistun,

              ja näen lemmikin silmäsi,

siniset, aatelista jäätä, vastasyntynyttä kobolttia, ullakkonaakan silmäsi,

on niin.... kylmää.

On huultes väri muuttunut,

taas,   mitä haistoit syksyn metsässä?

Mitä haastoit?

 

 

 

 

 

-         - 

 

 

Löyettiin kuun pimmeempi puali

 

 

varastetun upseerin

läpi pääsemättömälle verkakankaallesi

kreivi

lumihiutaleita

joista jokainen jokainen täydellisyyttä hipoen, lipuen

 

joko kohta kylmä nenäsi

painautuu solisluulleni

pöyristyttävää manifestia kaivertamaan

korville jotka jäätyivät merien alle

 

Ja sitten,

löytyy pyhä

lumottu kumottu jäinen järvi

kivikautta kuiskien

tuhansin tuhansin sinisin kristallein viiltävin jääkukin

 

voi olla että levität takkisi

romanttinen sankari hah

sukkelammin kuin ehdin sanoa mmmmm

 

Löyettiin kuun pimmeempi puali

              kiehuu intohimo

              sodommagomorraghonorreagrrrr, pyh

jääpalaset terävine kulmineen taittavat kuun valoa pimeimpään nurkkaan meripihkaa sormuksella klöntti sileää piilottaen muinaisen itikan joka mammuttia kuppasi, kenties.

Ja ilmassa lentävät napit

                            huohotat

                                 sormesi sukkanauhallani

korskukaa hevoset, juoskaa sudet,

kiitäkää pilvet,

en huomaa, huomaan, rekisteröin, nauran

                demonien virrasta

                riuhdo, riuhdon sylkäisen

nauran, jätän

            kampaamatta tukkani

se on rihmasto,

         tartu verkkoni sinä, kuule, oi seireenin naurua, käännä kokkasi, näytä nokkasi,

harharetket päätä jo minne katoat

                           haluat

                           tätä ja tässä

                                 missä nykysten järjestethään jo vain useat pimppeltäävlingit

 

 

 

 

 

-  -

 

 

 

 

 Hyper Borea

 

 

Kyy nimettömän ympärille kietoutuu oi täysikuu

valaisee kasvosi kalpeammat

naurista, ja kalkkia, rakkaimmat, kimppu suopursuja,

goottilaisen raamien sisällä, rikkoutuu yhteinen seepian,

lämpimän sävyinen kuva, alkaa arki, taistelut kissanhiekasta.

 

Kaleidoskooppi antautuu juoksuhiekalle

                         mitä minä näen

Miehet ruoskivat itseään pyhissä vuokrahuoneissa,

jotkut ihmiset pistäytyvät runoissa tahtomattaan tietämättään

        luvatussa kiirastulessa

maksani vaikeroi kanoopissa

 

       Naisia ketjuissa,

       loputtomiin.

 

 

 

 

Tämän suuren jätin taakse

Piiloudun / öiset kyltit, vastaväreineen,

                      oopiumiluolat,

              sodomajagomorra syntyvät uudelleen

              tulesta eheämpinä, maksukykyisille

korkeakulttuurin saavuttamattomissa,

seremonian aikana,

        mausoleumissa, runojeni merkitysten takana,

sarkofagien välissä, uneksii Hekate,

sitäkö on naiseus, viikatetta ja torkkuhuopaa,

näin meillä maalla

 

 

 

 

Kuutamosonaattia hiljenneille varjoille,

haalistuneet paljetit,

kuolleista palaava isäntä

               melankolisessa puutarhassa

 

lyhyitä sanoja maailmasta

 

jossa Helion tytär itkee meripihkaa,

ja auringon kyyneleitä solmii kaulanauhaani Kleopatra

 

 

 

 

 

 

-         - 

 

 

 

Mustepullossasi leväten käärmeet myrkyt sulkakynät

 

 

herättäkää titaanit,

kattakaa tavernan pöytä,

häränsarvista kuohutkoon ohrat,

langetkoon orjat vapauteen,

täyttyköön ruukut, kulhot, hopean kätkevät nahkapussit

          minä en hyväksy sinua, elosattuma

 

Teräksen lumo,

suutele lohikäärmettäni oi oi ritari, jahtaa sitä,

sää irokeesipäinen

             surullinen niin kuin rakastuva mies

 

 

 

 

Kukittakaa sankarit, painakaa kopioikaa filosofit

peto kaatuu, katos vaan

Tartarokseen tai punaiseen, kuivaan kuolemaan, kaukana Niilistä,

ja musta seppä takoo takoo, lisää teräspetoja,

vaikka yö on hauras puuvillainen viitta, mustepullossasi leväten käärmeet myrkyt sulkakynät pamfletit, kostealla, janoavalla ihollasi, sykkii, lähellä, rytmiä

johon kietoutua, pulahtaa, antautua, kieriä nauraen turisteja ahdetuilla dyyneillä, keskiaikaisen kirjaston lattialla, pyhäinkuvien päällä, nurmikolle maalatun veistetyn suunnattoman hedelmällisyyden symbolin päällä, korkealaatuisten luonnonvalkoisten lakanoiden Alpeilla etsien, vaikka vastaus on juuri tässä käsillä korvilla reisillä ikiaikainen,

kun olet silminesi ikivanha, ja vasta minun synnyttämäni,

kuuaurinko, tuulivirta, pohjoinenlänsi, nythetken ainiaan

      se villi, hakkaa hakkaa, yllättäen tamburiini

helähtää nimesi tragedia, ja tulee

 

tyhjyys, miksi valita puolensa ja tappaa, olemmehan vain

 

huokoisia sirpaleita ruukusta

jonne joskus laskettiin ambrosiaa, ja Sapfon neulasten teräviä säkeitä,

säikeitä ihmisyydestä, nyt kudomme indigoa, josta syntyy taivas

 

Tähdet minä muokkaan

hiekasta jota poimin maailman viimeisimmän miehen hiuksista,

suolaista hiekkaa poskipäilläni, kuivuu hiekka,

kuivun mykäksi, näen niskasi, hellän, raivoisan tuulen hiekasta muotoileman

täydellisen särkän ruuhotupsun maaston nenäsi linjan, poistuvan

 

en uskalla avata nyrkkiä,

ettei sisällä oleva hiekka leviäisi tuuleen

ja huutaisi sinun hiusvetesi nimeä

                                     - da da

 

 

  

                   Harson takana voimistui oksettava aurinko

-

 
Koneromantiikan mustat vaunut
 
  Ruskean ruton tartuttamat
 
 
kaikki surulliset kirjoituskoneeni
kuten vain kone voi, huokaisevat
voi koneromantiikkaa,
liukuhihnalle mahtuu vain kapeat sanat
hyväksytyt, soveliaaksi havaitut käytetyt vanat, suklaakielet
 
voijaa mun niukka äänteeni, merkitset niin monta: lakka metsässä, kyyhkysille ja Catherine Deneuven hiuksilla, tapettiin riippumaton luutaakka kaimaani, PYHÄ HIMOS YLLÄS!
 
sota kylmää, pilarit nousee, pilarit kaadetaan, huraa huraa uutta keisaria viittakankaassaan nakki paljaana diktaattoripatsaat tilataan sitten kaadetaan so long, adolf ceausescu kuraa kuraa heitetään hiekkalaatikolla antisemitistin puolueettomalla maaperällä
 
Suuri vaunu jytisee ohitseni
mustana, mustana
              ja juoksen, keritty lammas turhaan
 
Jo menetetty viattomuus
laitan pihkaa haavan päälle
ja nukun koko metsän ajan
 
On metsä, niin yksin, ja täynnä
unieni kirja
hiirenkorville kauhisteltu.
On tietenkin kuutamo
pukeutuneena parhaimpiinsa
unohtamatta diadeemiä, syvän syvän mustan järven pinnalla
kiiltävää, väriskaalassa sininen on sähköä, teräs polttavaa
alkumudan tahrima päivällispuku, järjettömät hatut
protokolla jatkuu, keliakiakakut, sulkekaa luukut, sitokaa Jackit,
murskatkaa ukonhatut huhmareessa,
hän on karannut!
 
 
Merenrannat, autiomaat, aivan sama,
täynnä vain jyviä, jyviä
joihin jokaiseen on kaiverrettu William Blaken uni
 
 
-        
 
 
 
 
Alkemisti
 
pelkojen varjoissa hurvittele en, Paracelsus tarjoaa lasillisen,
mikä ettei - kumoan veden ja suhteellisuuden,
 
siitäkö ontumisenne johtuu, että toinen jaloista on komea pukinsorkka, oi lordi B?
 
Olen löytänyt sen, kirjastostasi itseni, luonnonlapsen, seinämien salaovien, simpukan sisimpään kietoutuvien, hiilen lämpimien portaiden, öljyvärin peittämien nälkäisien sukulaisien mantelisilmien, satojen vuosien matkojen, kryptaan takaisin, ja nääntyen,
 
ja runoilijoita varten on järkyttävä talo tyhjillään, kuolevainen
      
        kuolematon, pikarisi myyn
houkka
        hiilihankosi kavallan, näyttelijöistä parhain
pyh
        tomuisen vuoteesi anastan
unohdan liikkuvaiset haarniskat
 
saharaitaiset kysymysmerkit kehollani,
myrkyn tihkuessa hampaistani shamaanin, verkon kudon, levitän, siitä pulahdan vasta virtaan:
Ammu peilikuvaasi kaunis poika, särö
juovaan maailmaan Narkissos, Dorian, Percy, Gaston Leroux, William S. // tärviölle, juokseva vesi kartalle, jonne kadotettu vapaus ja sisaruus kudotaan takaisin - lupaa lupaava kirjailija, huorien ja susien roomalaista sukua, ammateista ahkerin, paradoksit ha haa,
skandaalit myy, parempi kyy povella kuin Octavianus ovella
- kaksintaistelee vain turhamaisuus hänen ylhäisyytensä kanssa,
Byron, hymyillen, vampyyri, tulethan // salama välähtää hetkittäin leikkinne liekkinne ikuistaen, elohopeaa tihkuva lieka injektioille, projektorin luoma auringonnousu, iilimatojen kattama pöytä, hännystelijöiden kumarat siivet, palkkapussit, irvistys mesenaateille aaseille porkkanoille, äkkimakea jälkitilattu menestys taputapu Peräselle ja Selälle riittää, kumartaa pyllistää Mozart lammaskarsinassa taktisesti tiktak, lyön oven teeskentelijöitten sormille huomaamattomille / jo unohdun; hävittäjät lentävät järjetöntä ympyrää kristallit sukukuvat täristen, surutta luontoa tuhoten aamun voittoon; Hitchcockin luomet lurpsahtavat perälunkat uppoavat kaihtimet autonvalot mustan elokuvan surunauhat yllä ja alla; Psyko - läpileikkaus yöhön joka on sielu, ja ihminen kuun pinnalla sen //                                Raivoisasti jyskyttää
                              pieni pieni punainen // jaksa vielä;
valkoisten kankaiden hiljentämät huonekalut
nukkuu, nukkuugroteskein elkein, pikkuruisin luurangoin
luonto muistuttaa, kylmää
Suruvaippa laskeutuu alabasterille neulaa odottaen.
 
 
 
 
-         -
 
 
chanson egocentrique vallan aivan
 
Eurooppa sulki silmänsä, lukitsi ovensa
Matkustan junassa
Keskitysleireistä lukien
 
siimekseen muodostuu linna
lumesta
enkelinsiipiin piirtyy, morautuu kiven pinta,
auringon erämaan katoavaa kuviota, hetkeksi
 
jotta talvipuutarhojen jäiset sirpaleet, muodostuisivat lauseiksi,
joita emmit nyt lukea; on ohitse / kaikki syylliset ruton kartuttamat kirjoituskoneeni soivat,
jatkavat, tilastot / kirjallisuus - tuo monituhatvuotinen kyykkäottelu tulevaisuuden kirjailijoiden, ja väärinymmärrettyjen lukijoiden välillä,
ei pelkkää monologia, megalomaanista chanson egocentriqueta, meillä neroilla, toisillemme.
 
Poimin kirsikoita suoraan puusta kurkottaen, paljain jaloin, korkokengin, näinä päivinä, aah,
kotimatkan varrella kylässä joka nukkuu keskiaikaa, ja haitekin anamorfiaa.
Viileä marmori nojaa viiruisille kasvoilleni
                              pilviä muodostuu verilammikoista,
tikarit toogan alla, punainen on kuu maaliksen verestä, tietäjät tietävät, valitettavasti, 
käytettyjä lauseita ei koskaan sanottu, isket, kirjoitat papyrukselle,
öljylampun valossa vuodenajat kulkevat liekkinä,
mustina nielauksina kitkerää on unohdus,
pimeys, veljeni mittainen, kiteytyy,
kaivertaa vuodenajat kaunista kehää,
sinun viittasi purppuraa, julistaa, pilkkaa, oi, kutsuvaa,
pöytäsi, kestien ylenpalttisuutta notkuu notkuu, kanna minut kynnyksen yli, jumalaton,
kuolematon, sotien syyt ja myrkyn maistajat kirjoitetaan marginaaliin;
sadonkorjuun jälkeen miehet pitkästyivät ja alkoivat sotia, eikö niin, Claude?
 
Punainen veri valuu valuu, labyrintin koloihin, lankakeriin, muistutat minua, Lumikki,
olet taidetta, päivää, kirvesvartta ja varteenotettava uutinen, oi sinä, kiiltävä lakkapinta,
mikä on vallankumousta, mikä taidetta, loistavaa, alleviivaus: antakaa tyttärien olla ja hengittää, perkele! Vahvin väreistä kiehuu Ariadnen kudottavaksi, helman kahahdus talvipuutarhassa, hullun kiihko joka täyttää liitutaulut binäärisin monologein, minä keksin sen!
Palaan ajatukseeni ylittää pyykkinarut, peilikuvani, häilyvä Lumikki, kuohuu, kuohuu, hunajaa, maitoa, uhraus, viettely, verirahat, natsien orjat, kasvihuoneet dokumentoitu valokuviin, jossa pikku pirpanat muuttuvat ulrikemeinhofeiksi, was ist Lost?
Kyssyy ja vastaa, eikä maailmaa paremmaksi saa, yhdellä kiinalaisella airolla, eikä keinun narulla, siksi me kaikki kuljemme pitkää pitkää jokea, jäisellä, sileällä matolla, ohitse lavean maalausproosaan, kaivoskuilussa työttöminä ulvovien susien;
Oi oi uudistu hardcore -runoni ikuinen, kardemummalta maistuen, ota paikkasi, takaisin,
pyhä joiku, lennä [si]näkin ahkiossa nauraen!
 
 
--
 
                               Ihosi herkän luostarin
             egyptiläisin anturoin valloitan
 
 
 
Tulevassa pyramidit nukahtavat hiekkaan, asetan hiuksilleni silinterin,
menen moneksi,
 
mosaiikista me muodostumme;
ruhtinattaret, lapsenpäästäjät, tinasepät ja kattiloiden korjaajat,
 
Sinussa on särö, sormeni tihkuu, uteliaisuutta,
äitipuolen raivoa totuuden edessä, turhamaista, mokomat kuvastimet!
 
Minä menen sinuun,
likainen kynnys kiellettyyn tyrmään,
värttinä, lukittu huone, punaisen punainen makea makea, josta riittää kahdelle,
             ethän rakkaani pelkää,
 
niin metsä vastaa, sytytät helmani, palttina tärviöllä, ja varpaiden lakka helposti syttyvää,
kuten minäkin, hän oli harvinainen lajissaan, tulen rakas nainen 1600-luvun, jolloin
Pohjoiset harjut humisivat kurjuutta, ja täilläkin oli nälkä,
alakuloinen, pitkä ulina -
 
                   joutsenet ovat saapuneet joelle
                                  Tuonelan
rumaääninen, täydellinen kaari, uskollinen, todella ikuinen
 
tämä maa, tilkku, suuren, vetoisan sängyn päällä,
                                      kyltit Hölmölään murenevat
 
Suutele minua, savimies,
vai tuleeko sinusta uunissa lohikäärme?
Unissa, minä ehdin, muovata huulesi, kielesi korvasi,
poimia kolikot, avata silmäsi, oi olet Pöljän keramiikkaa, uusimman sinetin rikkoja
 
heliotroopilta, vaniljalta, hunajalta ja maidolta, tuoksuen tuoksuen autuaasti,
valkoista pellavaa kuultaa läpi lupauksia, polttaville olkapäille, terälehtiä muistuttaen,
maista edes pieni punainen palanen uutta satoa, oi sinä kultainen Adam Golem
 
hiljaa virtaa Metadon, suoniin, laaksoihin, idässä nukkeja kumartaviin;
nivoo yhteen kankaan, sahalaitaisen migreeniä sykkivän Lapinmaan, liian kaukaisten harjujen sineä, puolukan kimmoisaa punapintaa ja rikin, sapenkeltaista, myrskyn tuomaa. Utuinen, kostean uneton maisema, vinoutuneet kirjoittamattomat ladot, naaraat sarvineen, alitajunnan vuorosanat kirjoittamatta, kuovin rikkoma hiljaisuus -kyltti; ikkuna,
ikuinen pyörre iiriksissäsi, huumaannun, tuoko absintti sinut takaisin, rakkain houreeni??
 
 
 
--     
 Hehkun kesto
 
 
 
Huutava madonna,
 
härän silmä napakymppi,
partahöylä pimennysverhot,
arkistokaappi kaitafilmi,
poliisiauto salamavalo,
aamukahvi paperinkeräys
 
--
 
Nainen kadotti nimensä
 
Maailmanlopun edellä
kierreportaiden kohina meri
 
Hyinen on hautansa,
kosteaa vielä kehtonsa maalipinta
 
Eva Braun ottaa käteensä metalliputkilon, Eva Braun on nainen
Se lähestyy
 
    saappaat, saappaat, miehen viikset, lakupala, bunkkerista nukkekoti, porsliini   
    särkyy, päiväkirjaa kirjoitetaan, ruusunpunaista protokollaa,
       gramofoni jatkaa, romantiikkaa,
 
suuta,
oi syanidinäkö?
 
Ei, vaan aseista ja valheista vaarallisinta,
rumaa huulipunaa
 
Helmien himmeä, täyttävä hehku
 
Nainen menetti nimensä
 
 
-- 
 
Kuningas kampurajalka
 
 
Yleisö taputtaa innoissaan
hengestään kiittäen
 
Livut pois luotani
Ja olen
Hovi ilman juonitteluja
kylä ilman hulluaan
 
Naisen puutarhaan minut johdattaa
käärme, Homssantuu Carmen Esmeraldat tamburiiniin tarttukaa, Tura Satana katosi mekkooni, silmä on lumetta, kili kili kassaan, vain narreilla on kulkuset, helppo tunnistaa, siirtää viisareita, poimia taskunauriita, riihikuivat kabinettiin,
 
Kuinka äkkiä
nämä päivät
menevät
hukkaan
 
rekonstruoitu mosaiikki, laulusta alkaa runo, sota on alkanut ruudulla taas taas, sotilaita siirretään, hevosia syödään, niin mustavalkoista,
 
Kuinka lämmin on karhun pesä / ainoa sulhaseni luonto on
Kuolleen rakastajan viitalla, murretun sävyisellä; vaahteran, kantarellin tuoksuisella
 
on yö ohitse
tuhotkaa kirjapainot
murskatkaa nämä kirjoittavat sormet
se koittaa
 
Ennen kuolemaansa hän halusi tiedon siitä mistä ei voi kirjoittaa on
maalattava taulu liha on pyhää, siinä se tarkoitus, Lady Godiva ylpeänä
ratsasti ultrabraatta Afganistaniin, ja hänet siellä kivitettiin niin,
 
kaadettiin
kadettiin
fallerii falleraa
 
Oliko ensimmäinen oppimani mani sana dada vai surrur?
pelkkää lommoista luurankoa, ja kristallikyyneleitä [crimson lacromosa ]
harmaata turkkiasi pesen, Hessesein, Mein Wolf, Gang mit mir, Doch..
Vierähti ja kieri sirkuspelle paikoilleen
virastoaikaan ja mitäs saikaan aikaan kun aina vain työtä teki ja kivistä rekeä nauraen veti?
 
 
Olipa kerran rasiallinen tinaisia totaalikieltäytyjiä.
 
 
 
-- 
 
Kalvakkaan irvokas naamio sääriluiden yllä
 
 
ärtyneen yön sininen talo
keskiyö keskiyö
huvimaja joka huokaisee valkoista pitsiä kappakaupalla
 
ovet kiinni, ikkunat auki
jotta adjektiivit karkaisivat turhuuteen,
ja abstrakti on klöntti keltaisen keltaista maalia perityllä paletilla.
 
kreivitär Syfilis rikkoi omakätisesti linnastaan jokaisen pelinappulan,
ettei kuolema kutsuisi itseään shakkiotteluun, mutta unohti kuinka kuningatar voi liikkua,
sattumanvaraisesti, elämä.
 
Hirviö tulee ja iskettää hampaansa parkaisevaan seinään,
lepakko, berliini
 
nuolaisen nesteen giljotiinin terästä
valmiina
kuolinnaamiot
 
lehahtamaan
vallankumousten lasten niskaan
hengittämään huurua, lunta,
kristallikruunua plagiaation illallisille
joille vielä osataan pukeutua kunnon ihmisten lailla
sotisopaan ja svastikaan.
 
Hienompaa myrkkyä, kuninkaat ja ambrosiaruukut!
Ja kutsusalin lattia oli pelkkää graafista sokeripalaa ja lakritsineliötä,
ulkona, salpietarin ja santarmien takana,
mies yksin muurin edessä shhhh
vastassa tasapaksun joukon hiotut hinkatut kiväärit,
yksinkertaisine aukkoineen,
mitäpä ymmärtäisin, elämästä, diktatuurista, ennen lopputekstejä.
 
surullinen sarvipää, ja peilin hiomaton pinta,
nälkä kullakin,
 
kosketan pintaa kielellä, olen sidottu
punaiseen aamutakkiin joka kiiltää verestä niin
 
Äiti, Kaikkivaltias, Pelon, pellon tytär,
puraisin metsässä marjaa.
 
 
--
 
Kuu lipuu kuoleman ylle, toisinaan
 
 
Köyhä mies pakkaa järjestelmällisesti matkalaukkuaan,
kuten elokuvallisessa pätkässä, tirkistelen, tahtomattani,
kävelen hotellihuoneiden ohitse, yksinkertainen tuoli sijaitsee vankan kattokruunun alla, kädessään karhea, kenties hevosen jouhista palmikoitu välttämättömyys,
kurkottamisetäisyydellä inhimillisyys, se, unohdus, yksi askel, sinne toiseen.
 
en voi sille mitään
että näen
 
suuri nukkekoti, hotelli, elämä.
uutiskuvan katastrofi maalta, mereltä, ilmasta, sielusta,
 
silmäni survokaa
 
yksinkertainen näkyvä liike
jossa nainen ja mies ovat hetken
        yhtä, juna, tunneli, saluunanovet, lumisadetta,
 
Ja kas sirpin muotoinen pilvi lipuu kuutamon lävitse
Ruokasalissa pyörii vampyyrielokuva jota alan seurata innokkaana,
mutta typerä mies laittaa tilalle talousuutiset,
jotka ihmeellisine hieroglyfeineen aukeavat voittajille.
Toistuvissa kuvissa aamiaista ahmiessa hajamielisesti pommin repimästä talosta tullee
nukkekoti, yksi seinä on poissa, ja kaikki näkyy meille, sopivan ikäisille kuluttajille.
 
Öistä kahvilaa, bensa-asemaa ja monenlaista kulkijaa
pysähtynyttä maalausta tai valokuvaa poliisin työpöydällä
rivissä niiskuttavat
niin kuin harakat jotka hiipien palaavat auki saadulle roskasangolle
ja se surullisuus joka liittyy [ riipaisee ] sirkuksiin
sillä voisi lakaista lattioita
 
ydinsota kylmää, lässyttivätköhän ihmiset keskiajalla?
 
Virkeät siat leikkivät paljain persein, yhtä lailla lasten kanssa, mönkivät pihaa,
terveinä, milteipä ikuisesti, ja ruton tuova laiva on kaukana banaanisaarilla, ei,
vaan Euroopassa, kierto, sadonkorjuu, teroita viikate, nosta naulasta sirppi,
keksi vasara vasta myöhemmin
työmaalla, joku soittaa huilua, huvittavaa, väärä kanava,
kuuluuko ääni parantolasta? Olisinko hullu ja heittäisin mapit kaakkoon?
En ilmestyisi täsmällisesti olanyliheittimen eteen kalvoineni ja Sartreineni?
 
Vaan alkaisin seurata ääntäni, kuin pillipiiparia?
 
 
 
 
--
 
 
Valkeapäinen särki uiskenteli tiuhaan rannallani,
kuinka vaikeaa, on suhde metamorfosoituneen miehen kanssa,
liekö mies ollenkaan, vaiko Kärpänen, elokuvan hullun tutun tiedemiehen,
vikisten,
turhaan,
hämähäkinverkossa.
 
Valkeapäinen särki uiskenteli tiuhaan
rannallani,
muistan, että se palaa luokseni joskus.
 
Oletko se sinä, mitä?
 
 
 
Miksi viettää aikaansa aaveiden kanssa?
 
 
 
minusta tuntuu
ettei poro yhtään välitä ihmisestä
 
 
luurangot aloittavat
 
jatkuvan puurtamisen parakkien hylättyä heidät
 
se se vasta on historiaa
 
 
Kyyneleet valuvat maalilastuina jäykistyneille nilkoilleni,
siitä on aikaa kun viimeksi konfetit tipahtivat kuumille paljaille olkapäilleni,
kuka niitä kaipaa, eilisiä juhlia, juhlia, Niko.
 
Huonosti kyhätyltä hautausmaalta
johti polku mustavalkoiseen kuuluisuuteen.
 
 
--
 
 
Kuolleiden rakastettujen unohdusmaa,
täydellisessä yössä jonne mustepullo on karannut,
välillä verhoamaan täyden kuun,
 
täällä, harsojen takana, versojen alla,
kosteaa on lumpeenlehdillä kävellä
 
liukas
vaarna vaaraan
vampyyri
- öinen miesvieras johnny rottenführer -
vaaksiainen vapauteen
lentää karkaa sanalaskut
kaskut, lastut ja sananjalat joidenka sormien koukistus houkuttaa
keskiajan ikimetsään
jossa unohtuu saaste,
mutta täyttyy ennakkoluulottoman sienikori
kävellä ympyrää ikuista ikuista palata varpaanjäljilleen
kierros välittämättä painovoimasta, muuttua metsän pieneksi ihmiseksi
 
kuin kutsu
kuin lupaus
joka aukeaa kuin lootuksenkukka,
näin
 
torille, markkinahumuun, kävellään
 
Öisin purjehdin autiosaarille,
vakuutukset rokotukset kunnossa.
Ajaksi, sovitukseksi,
hiljentymään kohisevan yön alle,
jossa taivasta ei erota merestä
eikä sinisen sinisestä satiinista
joka kutsuu, huokaus, 
matkalle,
hukkumaan,
liekö väliäkään
millä musteella kirjoitan,
 
liu´un sinun indigon sinen pulloosi.
 
Sulkakynää pitkin. Sulkakynää pitkin.
 
Kuin täi
irrallaan
verenhimoisena
lapsuus
 
 
mutta öisin sinä elät, rakkaani,
 
 
Vasta sen jälkeen, kun olin kuollut, ymmärsin,
miksi on makuuhuoneita joissa etsauksia pidetään ja suuri komeroita suuren suurine lukkoineen. Gore.
 
 
 
 
tervetuloa,
nokat raatelevat,
yö on tumma, kestää kestää
siiven kärkiin asti
 
tumma yö, kestäkää
siivet
 
 
onko yö aina valkoinen, ja päivä vain unta,
lakritsi mustaa, salmiakki valkoista,
spick et span - kuolo heittää tauolla noppaa
lattia kiiltää kellariin
 
huoneitten kuolleet linnut
linnan määritelmä
sinetin polttavassa vahassa
 
sateenkaari öljylätäkössä
lähtemisen tuoksu
 
särki tabuja kämmenellään
outo akka
 
koska yön lapset kasvavat aikuisiksi?
 
Minä kirjoitin teini-ikäisenä romaanin Auschwitzin peltitölkit.
Vai oliko se runokokoelma?
 
 
Sanapari maailma+tuska on yhä liitossaan, Wolfgangpäng.
Kulje kanssani, koko klaani,
tai vain susien susi, harmaa palttoo, kekälekuono.
 
nouse takaisin, puoliskoni norsunluuta ja hunajaa,
suljen jo silmäni, kohta kohdataan,
velat maksetaan, ja asekädet puristavat toisiaan, kun
 
sammuu kekäleet, ja pöytäliinat viikataan komeroon,
lakanat vielä kerran alkavat leikkiä vuoristoa,
sitten kiehuvaan pataan tikunnokassa viskataan,
kalkilla kadutkin pestään,
 
uusi, onneton tulija majataloon saapukoon,
provinssien hyljeksimä punainen hurma.
 
 
koiranputkia, koiruohoa ja hullujuurta puutarha pullollaan,
ja aina on pääsiäinen ja kekri,
kun nokkoinen on vuode kutsuva ja tuokkonen toverillisuutta.
 
 
Ja sitten,
runoilijat löytävät alkemian
 
 
-
 
Minä olen täällä,
sanoi kuvani,
paikallaan
 
Kyllä, tässä on identiteettini
vesikannu, pala ruisleipää
luonnonvalkoinen karhea arkki ja sulan mittainen kynä
 
ekstaattisesti kahisevat tuomen lehdet ylöspäin
minä aistin minä nousen
valkoisten kukkivien joukossa
 
 
Niin kuin absintti vaihtaa väriä
mertakin puhtaammasta hävyttömän vihreän kuultavuudesta
minun maitoni kaltaiseksi
juoksu sokeripalan lävitse
aistillinen hiljaisuus katsoa
siihen haaksirikkoon joka epäilemättä lasin pohjalla tapahtuu
 
 
kajalin koristamat silmäsi tummat
jadessa on musta viiru
hypähtää intensiivisen leveänä  
                                     sinä
keskipäivän varjoille avoimen
                                  päivälehteni päälle puiselle
                    lattialle
kuinka typerää on lukea nakkimainoksia ja biosotaa, ajattelet
 
kehräten
 
Naisen puutarhaan minut johdattaa käärme
 
 
Ylläni punainen markiisi
Veistelin isät Pinokkioille
Jouduin nikkarien pajaan
Hoppadehei
Ennen puhu miehet puutaheinää
Hiiohoi
 
Tässäkin runossa kannibaali istahti vaivatta pariisilaiseen kahvilan terassille 
Ruokalistaa tutkimaan
Ihmiset kuhisivat ympärillä
Tuoreen lailla
 
 
 
--
 
 
Narkissos astui peilisaliin, ja tervehti kumarassa klaanin jäseniä.
Lyö rumpua, saavu katsomaan,
suuri illuusio alkaa.
 
 
 
 
 
Hylätty kaivos kuolleen kaupungin sisäelimissä missä
 
 
käytettyjen kuvien hierarkia,
seitin piilottama / peittämä vankiselli,
loputtomat ovien sulkemiset,
laatikot sisäkkäin,
raivo
 
rivo
 
Minä olen viha,
sen houreinen nyrkki
joka nousee
turhaan tiuhaan
 
 
--
 
 
Kun Muumipappa ottaa käteensä haulikon minä herään.
 
 
 
beslanilaiseen koulun jumppasaliin sataa lunta,
osa seinistä on rei´itetty luodein.
Kuin vieressä huoneessa Palsan kittiläläinen hiihtäisi
ohi.
 
Unohdus,
lumen sinisen peitossa.
 
 
 
helvetti, en kuollutkaan
siellä missä kuljen
lootuksen terälehdet
lehahtavat valkeaksi, puhkeavat
kukkaan nuppineulan alle
 
ja Attila viljelee ruohoa,
tavallaan.
 
vihasta minä kuljen
poljen perunat kuorin
 
ja tunnissa kehitän turistien kuvat
 
 
 
 
--
 
 
 
Makaa jo suorana sulhanen vainen
 
mutta minä maadun surusta,
kyynelistäni muodostuu uudenlainen nestekidenäyttö kannettavaan sampooni,
 
kuinka
haluaisin
kääntää kelloa
että sinä
olisit
 
olisit
 
 
--
 
 
Olin liian väsynyt ajatellakseni,
matkustaessani, siirtyväni pisteeseen b,
kuin uninen hyönteinen,
suojaava kilpi
ulkopuolella.
 
 
 
 
Luotettavat, väsyneet kasvot,
aika hummata,
takana,
varjo joka jatkuu pitkään,
kidutus,
kaariporttien alta
 
riemuvoitto,
kenelle
                                                       *

Hysssh - kuulen kellojen kilinää

                         uneen

Simbergin puutarhassa
     samperi
kuolo kuolemalle nauraa raa raa
     kuoppaa kaivaa
kun tämä tarina / elämä alkaa
varikset laulaa kuorossa
 
kun vuosi on yksi
ja pedot puhuvat
siansaksaa
 
Ihmemaa Ozista
Nürnbergin tuomioon
     verisesti muuttunut on Colosseumin pidot
                                  luullaan, toisaalta
 
oppitunti on päättynyt, suuri Zarathustra
huokaisi nähdessään opettajainhuoneen ikäloput korput
 
sanoma joka vääristyy
     vääjäämättä
 
matkalla
     kuiskauksia
matkalla matkalla
                  kuolemankukkia morsiusseppeleessä ikuinen valkoinen valo
 
          joka on lumisokealle toisenlainen
 
 
-
 
OSA I        KAMM[I]OSSA
 
Onks François Villonia näkyny?
runoilijarosvo on parempi mana sana kuin rosvorunoilija
 
päästäkää minut irti
                                  sveitsiläisessä alppiparantolassa
 
kirjallisuudessa keskustellaan
valkoisissa uniformuissa
 
Vie hiljainen harmaja ajomies meitä kohti ilosta lukua
                      toivo epätoivo toivo
 
seuraavia asemia
      Nietzsche on kuollut!
eksistentialistien päivälehdessä,
                              enemmän kuin sartreeksi olisi.
 
Turhaa on silloin Getsemanen ovia kolkuttaa,
Kalervo ei asu enää täällä,
Liisan/Alicen metafiktion Poen, Sidin & Nancyn metadonin ihmemaassa,
jossa jäässä on kaivot ja äidit huutavat apua, kirkuen särkyy jääpuikkojen Sibelius-monumentti,
yöltä ja sosiaalilta
turhaan kaikki turhaa
turhaa turhaa on sanoa turhaa
täysin turhaa siinä vain tuhraa arkkia ja aikaa
tässäkin
 
Teloittakaa eläintenhoitaja
vasta sitten kun kaikki tiikerit ovat häkissään.
 
 
-
 
 
Yöllä laskeutui täydellinen kehrääjä
suuren taiteilijan sormille
salaisen mielisairaalan puutarhaan
 
 
ja puhkesi
                 Yön kuningatar
täyteen huutoonsa, humahtaen tropiikin kutsuva punaisen punainen suu,
kärpäsloukut ja miestennielijät,
Afroditen koko alaston kirjo metaforia
alkukohdusta merenvaahdoista talviseen munatotiin
 
 
kuinka sinut kesytettiin jalovillipeto
vapaus, Vincent van Gogh
 
kaleeriorjien gallerioihin
kangastus,
fata morgana josta tulikin Morgan le Fay
 
liekö unta
kansojen sirkushuvit
häpeäpaalussa julkinen eläin
syö maksusta ulostettaan
kirjoittakaa raporttiin, sulkekaa ovet,
minä on lähtenyt.
 
 
Ja kuutamo / kuin ensikertaa
ikuistamisen arvoinen
 
vihreät revontulet hehkuvat,
muodostuu suuren peuran kuva,
valkoinen varjo
musta liekki
yhdessä
 
kaunis kuin sienihrihmasto
joka leviää surutta pitsinä
laholle pinnalle,
alkaa bakkanaalit,
minä alan muuttua
 
Lumesta kitiseville talonmiehille annan
menolipun Brasiliaan
 
Jää kestää
moottorikelkan, ihmisen painon
historia
 
Madot hirven raadosta
maljat joka kaadosta
juovat, juodaan suoraan
vihollisen kallosta,
tarvitseeko Tellervo alttaria?
 
Ahma nostaa jalkaa kannon kohdalla
dokumentin arvoisesti
pissss
vasten kasvoja
elämä
 
 
Kaupunki täynnä Kullervoja
jotka puhuvat vain miekalleen,
 
 
menen siellä missä taajama loppuu,
yhdeksästä tuonelasta sua hain vain
Meksikosta
 
 
Astun junasta ja olen jumala
 
julma Pohjoinen.
 
Siellä, maalla,
missä dolby ei ole kovin surround
 
puen hänen sinisen siniseen samettiin
ja kolikot rauhallisiin silmiin
 
olen kevyt
hopeapoppeli tuulessa
 
-
 
plagiaation haikea valssi
sahaa silmään tirehtööriä
ampiasivyötäröinen nainen menee kahtia
asiakas heittää kolikkonsa helmoihin
 
alkaa taputus, seuraava näytös nakkikioskilla
 
lepakot kun näkevät kaiken mustavalkoisena
 
 
Niin,       anna Goyan ikuistaa
            kuunvalossa
                    kuurona synnille
    
                   loistaa loistaa
 
niin kuin lepakko on kehittynyt itsekseen ilman ihmisen veistä ja mittatikkua
myös orkidea meidän ohitsemme täydelliseksi täydelliseksi
sopeutunut
 
-
 
Kerää jo kamppeesi, Kamelianainen
tynnöröllinen hajusuolaa jos vaikkapa alkaa pyörryttää
tämä hurja maailma ja autot ja kiskot ja koneet ja
romantiikka hurjaa hurjaa jospa se on väärinkäännetty Hugon romaani?
 
Mitä vielä kaikkea tätä ahmin ja sitten tahdon uudelleen
 
valkoinen kohina, musta hiljaisuus
 
korvayökköjen liekkienmuotoiset kauniit, kauniit korvat
pakenevat yöperhoset
 
minun akkunalaudalleni
erehtyen
 
-
 
Alkuhämärä, huterajalkaiset uuhet, pohjoisen ja idän tuulet,
miehet sinisin huulin metsästävät, oveni taakse eksyvät,
lumisokeana, ja valmiina, päästän irti,
savu nousee
kodikkaasti
liha palaa
 
nuotio joka paukahtelee omaan tahtiinsa
se on silmät auki nukkuva renki
jolla on nälkä,
punaiset, punaiset tahmeat pisarat valuvat
ihan pelottaa 
ikivanha phantasmagoria, helvetin kone,
rakkaus ja viiltävä pakkanen, ikkunat rikki
rikkiä ja elohopeaa ja monta purnukkaa, helisee, tärisee,
alkemistin työhuoneessa joka on myös kammio
pelkojen verinen, tuttu kammio
se hengittää, minun tahtiini, tuletko yöksi, jäätkö työksi,
ylitse palelevin jaloin
< tammioven lävitse kuin helmiverhojen>
jospa puuteri olisi lunta
paksun, puhtaana pysyvän hangen, yli kiivaan hengityksen huuruisan pilven,
yli toukkien järsimän kirjoituspöydän kaaoksen,
minä muistan Lumikit,
kun
punaiseen sinettiin muodostuu järkähtämätön linnani
on kotini
voisin joskus sanoa näkeväni --
 
 
ja asiakirja on säilötty
sinetöity kohtalo odottaa haudanhäpäisijää
suvun musta verso puolestaan uhrausta, kirousta, jotain kas kummaa,
sinetin voi vain kerran, kuten mustan sydämenkin
kynttilästä, jota yhäti tarvitaan
suunnitelma jonka yllä he kuiskivat rakkautta salaista ja rahan perässä
jatkavat suvun mainetta
kirottua
 
muuttuu moni lause ja merkitys, lohdutonta, tuska ja häpeä
 
_
 
 
me olimme yöeläimiä
ja pimeässä kuivin suin
kuuntelimme suurin korvin,
paremmin
kaiken
 
sitten me aloimme viettää kekriä, sadonkorjuuta,
ei se ei ole uhrijuhlaa
paljoakaan, kerettiläinen
 
uskot kaiken ja silmäsi pyörii
älä tuhraa juhlaa turhaan
 
koiraeläimet ulvovat silmät valkoisina kipua,
kun saavumme,
eikä varjoakaan kuulu eikä näy
kimaltelevalle lumipuuterille päättyy vaellus, miksi,
loppuu kierto, pysähtyy perimä;
viimeinen vilkaisu täyteen ahdettuun hopeisen kuun
ladattuihin myytteihin ja kiiltävään revolverin piippuun, helpotus
kuiskaa ei enää tuskaa,
ei enää, helpotus
kun muutumme yhdeksi, sairaus
ei enää kolota keripukki,
 
ristiriitaiset nerot näkevät epitafinsa, kätkevät katkeruuden,
on katsottava kauemmas tulevaan, ohi kultaisten maljojen,
joita koskaan ei elävälle tarjota
 
olisihan se jo kummaa jos tarjottaisiin
 
aivan kummaa
 
eläville kuolleille
jotka valssia tanssivat, ja sitten jenkkaa
letkassa hei
luurankosormet vihdoinkin kapealla uumalla
kun pois on liha ja himo - hip hurraa
kuolemanpolkkaa näin kantapäillä jantataan
 
on kieleni vihdoin vapaa
 
mutta maatunut jo silloin
 
 
-
 
Kansakunta tyrkkää hymyillen lapsensa
uuden diktaattorin suudeltavaksi
jyrkänteeltä alas.
 
annosteluohje:
ad libitum (lat.). Lyh. ad lib. > Lääkemääräyksessä: halutun mukaisesti, tarpeeksi.
tahi kroonikoille ab fab (nyky-englantia > ilman lääkemääräyksiä ja hillittömästi. Loitsu on väkevä riitti, runossa on sana, se hallitsee.
 
Niin kuin Milon veistämä
Venus ha haa maaperä muokkaa torsoksi tosta vaan 
 
itkemme poskemme kipeiksi
jodipulloa kun tarvitaan
suola puhdistaa kaikki haavat
aika kirvelee
 
_
 
 
Kuu tule esiin
varjoista, loista!
hehkuvana, ikuisena
kuu tulee esiin varjoista
laikukas kuin ruton kasvot
minä, minä en
 
uuteen lumeen virtsattu kokonainen ympyrä
magian oppipoika haparoi, tutkii
alkemistin huoneessa, läiveto, levottomat kyntteliköt
kaiken uuden keksijä, tuppisuun akateemian alma materin hylkijä
tanssivat hetken tärkeiksi,
 avaimen sinne kauas heitän
tulevaan, vauhtia, vauhtia lissää
 
Minä löysin jäistä pullopostia
 
 
-
 
"Oikeat alkemistit tietävät, että alkemian merkki on samanlainen kuin teatterin."
Antonin Artaud: Kohti kriittistä teatteria, Otava 1983
 
-
 
olipa kerran liian paksu nainen jota ei voitu laittaa laatikkoon sahattavaksi
sen pituinen se ja kolme schillinkiä lissää ja luukut avaututuvat peepshowhun
jota runoksi kutsutaan, jatka siis matkaa oi ihminen, muuttuvainen
kauas, missä
 
jännittävät
Astuvansalmen amatsoonit
jännittävät
 
 
                               Tristan Tzaran runontekokeittokirja
 
jännittävät nuolensa
 
kertovat minulle huolensa
 
näyttävät pimeän puolensa oi kiitos
 
Trance dance
kas tässä tranche de vie vie slaissi eloa
naturalistien illallisille
kumma mihin kaikki sukupolvet kadotetaan
alma mater alkukohtu pyhä äiti alkuhämärä
St Vitus Dance Macabre
miks oi miks kuoloon elämä loppuisi?
 
---
 
 
1 lahoavasta lainapuusta
 
se haalii käsiinsä yhä lisää tehtäviä, sen ääni sanoo odota, minä teen vielä tämän
 
se hieroo kätensä vereen, sen jalat kulkevat rantaan, aaltojen alle, ahvenvidan valtakuntaan, ilman kiviä taskussa, ilman punaväriä, multaa
 
se on pitkäkyntinen, hermoheikko, sinisilmäinen,
pelkkää lihaa ja luuta ja laardia ja hiuksia ja kynsiä ja
mikä se on                                                                mä oon mikä oon
se on ruumis
 
 
          sielun arkku,
            lahoavasta lainapuusta,
 
 
se tuntee kipua lyönnistä, hammassärystä, se on suopea hyväilyille, penseä pälyilylle,
ja tuntee vilua ja kylmää, se hikoilee, se matkustaa, se lepää, se nukkuu,
 
se kaipaa lepoa ja torkkuhuopaa, nailonsukkia, satiinia ja nyörikenkiä
karvanpoistoaineita, tatuointeja, lävistyksiä, kultahileitä ja hopeakoruja,
 
se kantaa, se synnyttää lapsen, hylkii implantteja,
ruumis on esteenä astinlautana kulhona temppelinä savena muottina taikinanana nana nana ihanana                   seipäänä ponnahduslautana
identiteetille balettitanssija, lentäjä, ja moni muu,
 
ruumis tarvitsee pyörätuolia, silmälaseja, rollaattoria, harrikkaa ja vespaa, kainalasauvoja, haarniskaa,
se hengittää, se lakkaa hengittämästä, se näyttelee kuollutta, se lopettaa näyttelemisen,
sen sisältä löydetään syöpä, - ei huuda kukaan huraa,
                ruumis hengästyy, saa orgasmin, ilmoittaa nälästä,
ja tunteesta kun on kylläinen,
sillä on huoneensa, multansa ja kulttuurinsa,
pesijänsä ja surijansa
 
se nauttii, se suree, kaipaa ja haluaa,
se ilmoittaa, se paljastaa vihaa itkua himoa epätoivoa, ihmisen tunnetta
ruumis on pelkkää valkoisia rystysiä ja punaisen punaisia verisuonia,
se on allerginen, innoissaan, raivona
pitäessään kohtalon lankoja työtä tehneissä käsissään,
kohdatessaan värttinän, heroiinin, tai kirurginterän
 
uurteissaan, aarteissaan, itkuissaan se kertoo,
milloin saa riittää.
 
 
Saa riittää.
 
-
 
 
Nora Nora Nora puhuu ja Ida Ida Ida kirjoittaa
eikä pilkkuakaan muuttaa saa
 
eikä Noralla niitä oliskaan
 
                                                           oles hyvä Home[r]-boy Joycen James
 
 
jos sanarimpsu on kuin virkkuutyö, joka purkautuu, ja sanat menee sekas ja irtoo ja haihtuu vaan
 
 
Baden Baden    Ich bin laden     mutta näläkä jäi
 
 
                                   Liebesgarten
 
 
Minä rakastan sinua kuten lehtien kulttuurisivuja
 
mutta kun sinua ei ole
 
mikä minulle jää käteen?
Mainos kissanpieruista.
 
Mukavaa. Uusi vuosi.
 
_
 
2
<divina satira>
 
 
      Suohon haudatut lapset nousevat
      vahvoina vinhoina henkäyksinä
 
ylös, ihmisten ilmoille siitä
ja puhuvat meän kieltä,
                         sitä vihreää, kolmihaaraista, haa.
 
Roikkuvat ruumiit ikkunoissa
Minä katson nyt ilmestyskirjaa
                                    - Natsien ihana estetiikka uusimpana trendinä!
                                    - Kinkyä! 
 
Mielipuolet purjehtivat pois päiväjärjestyksestä
                                              saarelle jolta ei ole paluuta
Kuolleet hevoset ovat nukahtaneet joka puolelle
                  odottaen nälkäisiä kaupunkilaisia ja haarukoita
 
Lilith ratsastaa Adamilla on hänen vuoronsa antaa kyytiä kammiossa
 
<divina satira>
Minä astunut olen kaupungin muurien yli kolossaalisesti   thömps thömps oi Rhodos Rhodos
palannenko milloinkaan?
          huhupuhetta
miehet reidet petäjät oooooooh yksityisnäytös
odysseija jatkuu sinun reisiesi välistä maailmankuva
minä poltan Rooman ja Tornion, ihan yhdessä päivässä,
koska en tykkää tillilihasta ja maanantaista ei lainkaan, Bob
 
<divina satira> Tinkimätön raportti Portosta, siis satamasta.
Tämäkin laiva on lastattu hulluilla, narreilla ja puolisoikoilla. Ruksi ruutuun.
Seuraavaksi pysähdymme Demokratian aukiolle joka tunnetaan myös Taivaalisen rauhan aukiona, dadi diti dalla, Volgan mutkan takkaa, cocaine heroine, hengitys hakkaa hakkaa, sydän, esisuomalaiset ovat tulleet joka puolelta, ja sitten: se mitä tapahtuu kahvi- ja kaakaoplantaaseilla - kaukana naminami, ganja, unikonkukat ja syvä uni,
kellon raksutus eteenpäin. Tämä aika, ja limittäin nimittäin. Kaikki mahdollisuus ja puhallus pölyä Wernen kapistuksen päältä.
<divina satira> epäreilun kaupan tuottama mielihyvä se on paha. Paha paha.
Jules Jules on tulevaisuus pelkkä dystopiaa
 
ei bushin eikä jumalan tarkoitusperät ole selvillä
läpinäkyviä ne kuitenkin ovat lässyn lässyn ja lällyn lää tajunnanvirran pidätysvaikeuksista kärsivä beat-nilkki ei saanutkaan sopimusta Paholaisen kanssa <divina satira> kun heitä meitä on liian paljon kerjäämässä
niin lehdissä luki. Totta. Mutta oliko se Mad vai Times?
 
Miksi nuoret miehet
mustat baskerit päässä
kaatuvat vappukokkoon
runo (sapen) katkerona
<divina satira>
huulillaan oksennus niin harvoin?
 
Mitä tapahtui metaforille? Nimittäin.
 
Tyhjät kristallivaasit senkin päällä, tärisevät. Ei enää tuoksuja, vain haju. Hiljaisuus.
      On hiljainen yö.
                         kristalliyö???
 
      On uudenlainen kristalliyö.
nyt lehtiöt esille toimittajat, ladatkaa ja laukaiskaa ensimmäisnä, nukkukaa sitten makeasti,
hotellissa, viiden tähden alla. HOTEL LUX. Kello löi jo kuus, Oi Osiris, herää, nouse - kerää jo luus.
 
teatterissa avantgardea, se puhuttelee, no mutta hyvä madame, videokasetti nauhurissa, sen ei tarvitse puhutella, vain puolitoista tuntia lintoemon ysköstä, valmiiksi pureskeltua:
otanko minä laskiämpärin johon tippuu, tippuu kaikki SÄRMÄt, ja teen niistä tilaa, ja teen taidetta: ja annan moottorisahan puhua ja veren roiskua:
 
    ZombieChicks
             in
     Choppertown,
 
 
let`s pannaan haisemaan, uuu, I like it, pysy paikallasi Dennis Hopper, jotta voin istua naamallesi, pannaan pannaan julistetaan, manifestai, kyberfeminististä maternaalista post-avantgardea, nykyajan värisokeaa kommunismia, laa laa, pannaan julistetaan ja pannaan manalaan roikkumaan, oi joi, päitä lentää, vanhan ajan viihdettä, SPLATTERslahDOMIMATRIX,Lucrezia Borgian ja Messalinen perilliset, Lizzie Borden pillkakirves selän takana perhekuvassa, aina ahtaassa roolissa on, maista naista, haista pimeyttä -- GORE GORE HARDLYCORE GO GO G I R L S   GO GO heidän suita ei ole suinkaan ommeltu kiinni, kauhu kauhusaaga kertoo, matka jatkuu, kaamoksista, lakeuksilta, latteuksilta, keula kohti lantalaa, etelää:                tukehru bullaasi paavi,                              tai              käy viälä niinku Käläviälä!ja päät ovat ärränmuotoisia, ja narrit nousevat, pidot paranoo, SUOMI UGRI SUOMI UGRI go go go,hou hou hou, näin ne varastaa meiltä joulupukinkin.
 
Kunnes moottorisaha soi, ja se soi, zzzzzzzzzzZZZZZZZZZzzZ, nukutteko te vielä, ja Lallit revitään haudoistaan, ja komeasti pannaan haisemaan. Jenkkaamaan. Polkkaamaan; oi kaunis tämä juhannus, valkoiset koivet, tervan tuoksu, hiekalle uskaltavat laineet. Leppoista on asua veneen alla. Vaeltavat rauhattomat aaveet, sulhasten kuvat ja laittomat kulkuluvat, väärennetyt passit ja tuhruiset piippurassit. Verisellä puukolla, kairalla, moralla, tuuralla on kirjoitettu riimuihin riemuihin Pohjoisen saagat. Aina. Ja toisinaan. Halitulijallaa. Pamfletti kertoo: Rappeutuneet ritarit, henkipatot, Talonpojat toisiaan vastaan, vastaan miksi, hurmahenget, Täbrizin suurvisiiri, ei enää maaorjuutta, ketkä pääsevät säätyjen puuhun, oksat notkuu, ryskää, hengenmiesten aatelisten, kupla puhkeaa:Winona saks niks naks ihan yks kaks, raks raks Dolce+Gabbana whatever $ 525 ja palajon muuta saksi fiskarsit, saksi saksi saksi saksi, ihan yksi kaksi kaksikaksikaksikaksi.         ChopperTown
 
Eros-saaren pyörremyrsky. Ei ole helppoa olla 14 demonin yksinhuoltajaäiti Malmilla.
Orfeuksen hiljainen laulu whatever -repliikkisille seireeneille
siispä matka jatkuu
 
 
-
 
Kaksi yksikielistä mustaa kyytä eroavat toisistaan
mutta heidän kielensä kohtaavat keskiyöllä
                                                        kello lyö
                                                        sydän yö
 
-
 
 
"Tekstin runouden alla piilee puhdas runous, vailla muotoa ja tekstiä."
Antonin Artaud: Kohti kriittistä teatteria, Otava 1983
 
 
3
ilmansuunnassa, osassa kaupunkia,
jossa havupuutkin kasvavat kieroon,
8 istuu mies nurmikolla käsiraudoissa 8
rykelmä polliiseja ympärillään
Komeasti nousee monsuunein jälkeiset tatit,
terhakkaina, siinä vieressä, Helsinki.
 
Hakaniemen torilla
sukulaisinaan apina ja gorilla
pahanhajuinen ottaa menuetin
                       askeleita,
ei osu kohdalleen, ei
ratikka sulkee ovensa uusi kyborginen vaunu,
Hygienia.
 
Revitty auki
apokalyptinen
näky tilanne tämä tässä
aina kuin Godzillan jäljiltä, Helsinki.
 
On maailma tuskaa oi rakas Byronini
täynnä, kun vei tuulonen taas aironi
olen kyllästynyt jo Elinoiden surmavirsiin
                                        surmavirsiin
                                      surmavirsiin
                            surmavirsiin
 
kirjastojen suljettuna sunnuntaipnä
juottoiloissa laulaa paikallinen hampaaton harmaavarpunen
                            ettei kadu mitään
lasit särkyvät kuin itsestään
 
hesarilla soi jazz vanhanajan levysoittimesta joka lentää ruumishuoneen päältä kohti eiraa
 
ruttopuistoon on koittanut syys
masennus valtaa katuja.
Kevään allegoria on kielen päällä
Sitten
 
                          on aika kohdata demonit.
 
Keikuttelevat pikkulinnut pyrstöjä
tualetistä ei löydy uutta filosofiaa, pelastajaa
Tirskun
 
Yksinäisissä kaksioissa
vilkkuvat valot
samaa tv-ohjelmaa
 
Kädet avaavat ullakkokomeron ovia
ottaakseen ilmoille joulukoristeet, ihmisten
 
Yks´toikkoinen lehti parven kaiteella
lojuu kuin Dalin taskunauris, muistuttaen
 
Jäätelöauton melodiaa kuin varkain
huonosti ryöstettävä kohde, Magnum tai henki
kaikki koirat kyykyllään
soihdut sammuu, lampun henki ei ilmesty
 
Kun lähtee, laittaa oven kiinni. Automaattisesti
katsoo nimikylttiin, että mistä Buchenwaldista on herännyt.
Milloinkin.
 
Marraskuisessa suomessa on liian kolhoa
enää nukkua ulkona.
 
unhappy meal
 
 
Ekologisinta on tehdä matka omassa nojatuloissa.
Nojatuolissa.
 
-
 
suuruudenhulluuden peilisalissa kaikuu
kaikuu turhaan HAIL CAESAR!, tuuli puhaltaa,
                                        kylmää
En jokseenkaan kestä lainkaan poroporvarillisuutta.
Katson tulevaisuuteen Marcus Aureliuksen reisien välistä
liha tahto tanko halu heikko, sinäkin oi mun Brutus
tule mukaan
 
 
Druidit kiroavat roomalaiset,
sanoivat että taivas tippuu heidän niskaansa.
Sanan hirvittävä voima.
sana sana
mana mana
manan majoille sana ei koskaan sammaloidu, mammaloidu
 
Naisen hiukset, Bereniken hiukset taivahalla,
     Sim[p]soni[e]n hiukset, Meduusan verkko
Miten niin naisen kruunu? Kruununhan voi jokayö, vaikka, ottaa päästä tai paremminkin: antaa palvelijan ottaa sen päästä. Kun astuu queen size -petiin levolle ja/tai rakastajan oi-kullisuuden armoille. Mutta oikean naisen on pestävä kruununsa, joillakin vähintään kerran päivässä, huokaus. Ihan vain hygienian vuoksi.
 
Ajele hiuksesi hirviö.
 
ÖISTÄ ÖISTÄ, HIRVIÖISTÄ,
MESSINKIVÖISTÄ
Noita Parasomnia tule rinnalleni istumaan
on yö.
 
ÖISTÄ ÖISTÄ, HIRVIÖISTÄ,
HIRVIÖ Parasomnoita tulee rinnalleni istumaan
tule jo yö.
 
-
 
 
Dikter
 
seison tummalla jyrkänteellä johon piirtyy miehen kasvot
yhdistyy, yhdistyy valtaa, lyhistyy maa
 
 
lastenvaunut pomppii
             vauhkona
                     alaspäin
                      korkeita
                             korkeita
                             kliseisiä
                                      portaita
 
Potemkinin kulissit
seisovat ryhdikkäinä kuten ei vielä korruptoituneiden poliisien pahvifiguurit
Potemkinin kulissit, italialainen oikeuskäytäntö
äää äää
 
    hidastettuna
           itkua
 Emmaljungenista, 
              vai mikä niitten nimi
           olikaan,
         pelastaisitko
           vauvan, jos tietäisit, että hänen nimensä on
               A. Hitler?
 
himmeljugend himmeljugend himmeljugend himmeljugend
jaa jaa
 
 
ruotsiksi runot ovat komeasti
                              dikter
diktaattori,
                              valtaa pitävä,
                                       pistoolin perällä, murskautuvat nivelet, luut,
 
                                       ryhdikkäänä,
                                       verellä kirjoitettu hiljaisuus.
 
 
                                                                                                                        turbojugend
 
 
-
 
 
 
osa vi
antiikkia antiikkia:
 
Miksi sinä olet niin hiljaa, Polyfemos? Vaivaako sinua jokin?
- EI KUKAAN. Ei kukaan *huokaus*
Mutta oppisiko Kyklooppi chattailun? Kukapa tietää?
 
toisaalla
 
Hyönteisiksi muuttuneet naiset kirkuivat peilikuvansa nähdessään.
Kahdeksan meikattavaa silmää!
Blahnikin remmikengät ostettava kuudelle sääriparille!
Lattialle osuvat viiksikarvat!
Kviik! Kviik!
 
 
Poika nimeltä NIKITA
ei tahdo enää istua.
 
 
Vaan ihoon piirtää ornamentin ja kartan onnelaan piilottaa
 
                          Pakosarja ideani varastaa..
 
--
 
 
art brut
laiva on lastattu mielipuolilla ja puoli-soikoilla
 
Hullujen laivaan nousevat
                         bakkantit juovat viimeisen maljan
obscura
pimeään huoneeseen muodostuu nurinkurinen kuva
jossa neulanreiät ovat taidetta
 
tietysti olen da da
                     cogito ergo bon bon pum pum
                     spontaania spontaania kiikikiii krokii nykytaide köhii, kräkii ja yskii
 
mistä erottaa kloonatun Malevitsin mustan neliön kyökin shakkiruutulattialla?
 
Minä muutan maailman
hallitun levein siveltimien vedoin
             vallankumouksen veressä on paljon punaista pigmenttiä
minä rikon kielen   ki el en
 
 
Nukkua pois
Ihmiset, niin naiset ja miehet, vanhan ajan pyhäpuvuissaan, silmät kiinni, jäykkinä, kädet vartaloa vasten, liikkuvat, liukuvat, juhlallisesti, kuin puutukit vedessä, mutta ilman vettä, kohti jotain mitä lukija ei näe, ei erota, ilmaa. Vinhaa vauhtia, hur hur hurjaa. Kai sitä tarkoittaa, että nukkuu kuin tukki. Ikuisesti matkalla.
 
 
mieli kuvittaa mitä huvittaa
siinä on varsin oikein terävä parsin
neula, ja unissa varsinkin,
halu.
 
 
ai jai jai norsu kävelee
jahdissa minä
tiikeri istuu vieressäni
kuinka monta metriä pitkä ja lämmin
 
metsästän maharadjoja
nami nami
pulleita
 
olet mitä syöt,
ihminen
 
On tärkeää varoa vanhoja noita-raukkoja ja tarjota näille särvintä, joka ei ole tehty ilkeistä sikiöistä.
Hah hah.
 
Kolmetoista pahaa tommoista naista
alkoivat kerran yhdessä haista
vastalauseita kun päästivät ilmaan
 
-
sitten, lisää uutisia
 
 
syrjäseutujen miinan silpomat lapset
voivoi voivoi voivoivoivoi sano perässäni voivoi voivoi voivoi,
itkijänaiset
 
missä olet mieheni Voivod?
 
 
pyövelin lasten korea pöytä
 
sylilasten hiiltyneet unohdetut luut suklaakaupungissa
 
 
Vade retro! Se kiusaaja!
 
Minun verestäni nousee nousee runo
valkoisin siivin, mustin siivin minä muutun, punehdun
   minä hiivin syön kiivin irvistän ja heitän loppusoinnut kompostihin.
hei vahtimestari, tule täytä verinen maljani.
 
 
Auringonkehrä
                      on kauniimpi
                                          sana
 
minä ripustan puuron koivuun
auringon syötäväksi.
Jos sille tulisi nälkä.
Riitti.
 
-
Ristiretkien mukana Eurooppan kulkeutui lepra.
Soita kelloja, spitaalinen, jotta yhteiskunta kuulee.
Kuulee, ja väistää arvokkaasti. Kuolema.
 
 
pahoista hengistä, pienistä kengistä
kertovat nämä laulut
 
-
osa i
pääkallot kiitävät
tabut
ompelevat suut kiinni
laittakaa minut myrkkykaappiin
pistäkää minut rangaistusverolle
 
SOVJETUNION PALAA!
 
roihuaa salainen painos, Justine
 
Auringon tytär
               korppikotkankasvoinen
                                    sisar
                         lehmänkorvainen
                                         nainen                             
                          krokotiilinhäntäinen
                          ikiaikainen nousee öljyttynä
palttinakääreistään ja kerää hiuksensa ja ruumiinsa jäsenet kuin viikunat ja
skarabeet karkaavat kultaupotuksistaan kipin kopin
 
                                minä
kissansilmin jumalansilminkissanjumalankynsin
                              paljaana
                               katson
                         kobrajumalatar
                         ruukun kyljessä
                          on lohkareena
                              minä hän
                                  olen kaikkialla
 
kädessäni luetut kirjat
KAIKKI NE PALAA PALAA VAAN
 
sivut pehmeät kuin sekarotuisen koiran korvat
narttu matkalla tähtiin
lööppi
 
Laika. Laika.
 
kädessäsi poltettu kirja
uunituore
parjatun ihmisen selkänahka
selkäydinnestekuuri
surkeiden lehtien painomuste sormilla
 
                      ja sitten
                      lyö viimeisen iskun
malleus maleficarum
                      valta on vaihtunut
ja nyt koittaa vihdoin pakanain aika
toimii silloin valkoinen magia ja taika.
 
-
 
MAAGIKON PITOPÖYDÄSTÄ ss
                                                          sshhhhh
oi kuuletko kun käärmeet kuiskaavat tietoa lisännyttä käsigranaattia maistamaan?    
 
a b r a d a c a b r a r c a n a b
Edessäni arcana,
tarokin salat, kymmenen kortin muodossa vastaus
elämää              muutos käsillä,
ei,
en ole arcana, en piika parcana,
                                                         hömppää, hömppää,
hiiren korvista, vanhasta kortista nousee käteeni terä
viikate, gööttien pronssimorsiamen tiara jolla sadonkorjuuta leikataan 
välähdys
ja kynteni tummuvat,
häipyy poskiltani nuoruus, riutuu
käärmeet kuoriutuvat nahastani
suuri muutos
leikkaa, saneeraa,
tunnen kuolon henkäyksen
omasta, vanhasta suustani
luurangon kosketus,
tiimalasissa ei tapahdu enää liikettä,
nostan viikatteen ja alan heinätöihin,
kekrin aika, ja nukahdan routaan
 
kun minun vuoteeni käärmeitä täynnä
sinä epäröit, oi korskea hääyö
 
kun minun vuoteeni omenakotia täynnä
sinä epäröit, oi korskea arkkuni naulaaja
 
kaunis veljeni aistii
           kuonollaan
 
liikkumaton lakana kasvoillaan
 
kuolleet hiiret piirongin laatikossa
 
liikkumaton lakana kasvoillaan
 
vuokrakohduissa pakastealkio lämpenee
afrikkalainen villikissa ei kuole
sukupuuttoon
kotikissan kohdussa
 
(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((( )))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
      ulkomailta ulkomailta ulkomailta ulkomailta ulkomailta
(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((( )))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
 
saavutettu
12 tuntia rigor mortis
vähän narua ja pikku lappu
isovarpaan ympärille.
Hiiop!
Kehto, sinkkuheteka, häävuode, arkku.
Sen käyvät jokainen Liisa sekä Markku.
 
 
Kosmisten kuvat juuri tässä, minä näen, todellisuus.
Laitan irvokkaan naamion. Matka valon läpi. Luolan seinällä nuoli biisonin läpi,
paratiisissa kasvaa nykyään peyote
 
 
)))))))))))))))             ))))))))))))))))))))))))))))))             ))))))))))))))) ))))))))))))))          ))))))))))))))     )))) 
hetkinen hetkinen hetkinen hetkinen hetkinenhetkinen hetkinen hetkinen
)))))))))))))))             ))))))))))))))))))))))))))))))             ))))))))))))))))       ))))))))))))))             ))))))))))))))        
 
               
     Prinsessa Ruusunen tykittää suoraan suoneen
 
hihastani tippuu timantteja, mustakylkisiä patoja
yksi verinen sydän mätkähtää maahan, hurmeinen aika hiljenee, kauhun huuto
                                        pysähtyy jossain
 
ja noidalla yhdeksän henkeä
aina hän tippuu jaloilleen
(ja lappaa hiekkaa kakkakasoilleen)
 
deus ex machina, internet, mikrosiru, rihmankeirtämä DNA:ta, ja
härkäpäiset pojat syntyvät syömään ihmisenlihaa,
 
 
 
Hiilenkärki osuu luolan seinämään,
muodostaa villin härän kuvan
 
 
3,5 miljardia vuotta sitten elämä syntyi maapallolle,
yksinkertainen elämä, arvellaan,
sai alkunsa merestä,
(alkumeri, kohtu)
 
Korjauslakkaa insestiraportin päälle
 
Martti Luther näyttää demonille paljasta persettään:
Vade retro Satana!
Timantinkova actionia.
 
Crapula mundi.
Mikä piru minuun on mennyt?
En minä ole mikään Pandora, te vaaralliset sepät, tabunrikkojat, kykloopit.
 
Muistan, naurua salongissa, auki kolmen pennyn saappaat,
seepian sävyttämiä valokuvia ja luonnoksia, hiilipiirroksia,
dagerrotypian haihtuva kauneus:
 
laudaniumia Byronin kristallipikarista,
   absinttiä pikku kabinetissa böömiläisen prinssin kanssa,
      olen ollut monessa,
            varjo Baudelairen kasvoilla tekee hitlerin viikset
 
 
jossa käärinliinat ovat saaneet kuosikseen käärmeennahan
minä vaellan pukeutuneena kerran valkoisiin
 
Muistokirjaan on präntätty tähdellisesti:
lakmuspaperi. ametisti. kosmoskynä.
syreeni. lavendeli. orvokki.
keskikesän valonsyttyminen. uhraaminen. poronhoito.
 
Jossakin kaukana ja hyvin lähellä idässä lastenkodin nimellä kulkevan laitoksen lapset ovat sidottu pikku pikku tuoliin ja pottaan ja he keikuttavat tuolia oikealta vasemmalle, ees kahtaale,
rytmikkäästi häkkikettujen lailla sama liike toistuu. Sama liike toistuu. Sama liike toistuu. Katson sitä hypnotisoituna.
 
Kevätuhri.
Baalin lapset huutavat.
Veri.
 
Kuulut vain nyrkkeilyyn ja vallankumoukselle, oi pyhä veri. Skoolaan,
juovun keltin, gootin ja viikingin pääkallosta,
voima siirtyy minuun, seitsemän pulloa Karhua, I want your skull.
 
     Kelttien pyhä voima, kallo, Skridthfinnien sisu,
     suomalaisten karhupeijaiset, salakaato,
 
karhu luovuttaa metsästäjälle näön, kuulon, paremman hajuaistin.
 
Silti. Toisaalla.
Sandaalinnauha on elämä, sen symboli, sen merkitys, kaikki tässä, juuri.
 
kuparisandaaleissa kuljen, alan jo tuntea kylmää luissani,
Kuun jumalatar, näytä tietä, valaise.
 
Kuilu, onkalo, lovi,
                      sukellan
                      pohjaan, meren haltijoitten reiästä onnelliseen elämään, loveen, holeen,
                      peilimaailman äärimmäinen Pohjola, ultima thule,
                           vahvana takaisin.
 
Indomiehet, intohimoissaan tietäjät, myrrysmiehet parantavat suden suudelman, manaajat,
Kittilässä laulaa myrryttävät,
                                                 Orfeuksen laulu,
haistan pimeyttä. On aika
 
Kielestä, äänijänteistä, sieltä luolasta,
nielurisojen ja unenmakuisen mustikkajäätelön takaa
tulevat suomalaisten runot,
ne gootin <hyperlinkki>, muinaisiirin, saamen sukuiset,
mukavalle maistuvat sanat.
 
astu taikapiiriin, rutolta suojaan,
vyössä roikkuvat ohranjyvät, suolaamattomat käärmeenpäät
 
 
Me polveudumme susista, sanottakoon se
 
              Kaikki olevainen
               on simpukassa,
                 frutti di mare,
        hävytön alkulähde,   
     regressus ad uterum,
          turvallinen kehto,
                      Nirvana,
                Kurt Cobain,
                     in utero.
                  Palautua jälleen.
 
 
vitriinissä kelluva kaksipäinen vauva
          hymyilee, hymyilevät, he kummatkin
 
 
seitsemän paksua täitä
arjalaisen eloveenatytön voinkeltasilla rastoilla
symboloi hyvinvointia, vaurautta
 
me haluamme niin paljon me sokeat me haluamme niin paljon
me me
 
 
kapinallisista ja helvetin kätyreistä,
pärttylin öistä,
naisista, joilla oli polte ja tehtävä
ristipisto tai vallankumous - kaikki aikanaan
 
          Nyt saduissa soi gore, splatter ja punk
 
                                                                    *
                Ode to Erzsébet
 
Torniin muurattu syrjäytetty kreivitär
Katsoo pienen pienestä ikkunasta
Kun - joskus –
Lehdet muuttuvat punertaviksi kuin ennen –
 
Ei, ei minua murhattu,
 
Okaiset, pIIkIkkäät, mustat, laihat,
oksat
riipivät niin läheltä pienen pientä ikkunaa
elävät olennot, vapaana,
vapaana
 
kun ikkunaa katsoo tarpeeksi kauan
se saa kivipiirteisin vihaisen miehen suun muodon
 
Se mies huutaa
 
näkee kaiken
 
ja nyt on jäljellä
vain kauniit rauniot
 
se huutaa yhä
 
Kiven kalkkinen pinta
   Kuin puuteria jota en enää saa käyttää
 
Ja tuolla alhaalla
On kaupunkini joka ennen oli minun
 
inspirated by Erzsébet <hyperlinkki> kreivitär Elisabeth bathory, verikylpy, sadismi, vampirismi
and pictures of Dennis Báthory-Kitsz.
 
 
                                               Part d`ARC
 
noitavasara
iskee kymmentuumaisia galvanoituja
halpaan arkkuuni ÄLÄ LYÖ
                            minuun sattuu minun lihaani
iskee
viha, se yksinkertainen
yhtä ainoaa naista
näkijää, kätilöä, parantajaa
joukolla
pelkäävät
                                           näen taakse:
liperien ja muun läpinäkyvän paperin taakse piiloutuvat
"oikeuden" pöytäkirjojen ja rykimisen taakse, köh köh,
se on punaiseen satiinin pukeutuneen kirkonrotan katse kun kokko sytytetään palamaan,
katsotko, Jeanne, silloin jalkojasi? Oliko se sen arvoista?
 
herrat, narrit, notaarit, talonpojat, pyövelit, rälssimiehet, papit ja voudit
syytetyn, ajellun naisen tuovat oikeudenkäynteihin takaperin, ties miksi.
he kaikki – me - ovat vastuussa, ilmiantajat, heikot, hullut, valehtelijat.
Ottavat esille krusifiksit, kiristysruuvit ja piinapenkin.
Väkipyörät ja peukaloruuvit.
Suonenpuristimet ja ruuvipihdit. <divina satira>
Kynnet revitään irti hohtimilla, kas noin, Ja sieraimet täyteen kalkilla,
taikauskoinen raukka taikauskoinen raukka taikauskoinen raukka taikauskoinen raukka
jonkun tyttären, sisaren, vaimon, silmät revitään hetpois kuopistaan pois, loiskis ploiskis,
ei tämä ole hard core splatter genreä, tämä on historiaa kolmen sadan vuoden takaa, seikkaperäinen
kidutus toistetaan siististi pergamentilla, paperilla.
ja naiset nauravat, eivät ulvo, eivät, kerettiläiset, edes itke!
Pois heisdä caiki pahus citke!
 
Oikeudenkäyntejä 110 000 kpl.
kuolemantuomioita 60 000 kpl (elävältä polttaminen) voi voi, pyövelin stressiä, ylitöissä.
 
Ja nainen vastaa papille: - Mutta sinulle, rakki, ei enää koita syys!
 
ja he kaikki kaatuvat mustissa kaavuissa valkoisissa kauhistuneissa kauhtanoissaan naamoissaan kumoon, kuin naurettavat dominolaatat. Oooo, suut auki ymmyrkäsinä, peli on pelattu, arpa on lyöty.
nyt koittaa arki.                      ja sitten lyö viimeisen iskun malleus maleficarum
Joko koittaa pakanain aika? Toimiiks silloin valkoinen magia ja taika?
 
noita palaa, ilmassa haisee heroiini ja naftaliini, sanavapaus, vai oliko se poikkeustapaus?
noita palaa, noita palaa, noita palaa, noita palaa, noita palaa, noita palaa, noita palaa, heh heh
 
kristityn muistilista:
- Hävitä kerettilaulut, hävitä hävitä
- Ruoski itseäsi, ruoski ruoski
- Muista avainsanat: danse macabre, danse danse,
maailmanloppu tulee, rutto, nälänhätä, te syntiset,
hätä, hätä
- Älä unohda sytyttää kiirastulia
- Huom! Ne tän viikon aneet !!
- Baudelaire mainostaa kissanruokaa
 
noita palaa, ilmassa haisee heroiini ja naftaliini
sanavapaus, vai oliko se poikkeustapaus?
 
teleportaatio onneen
mission impossible
Tjuokaa minulle Grigori Rasputinin phiallos
ulkomailta
 
ihmiset ikuista elämää
runojenkirjoittajat teoksen kliseettömän päivävalon
puhtaan, puhtaan alun, elämän
 
     neverneveroblivionnefernefer
vampyyrit nähdä auringonnousun.
 
Meduusa
      - a sort of
 
anarkistimakkara
astuu ulos kaapista, liukastusvoiteiden alta,    
torakoitten jalanjäljistä, kipi, kipi, kapi, kapi, raps, raps,
toukkien urista, viuuuh kuin liukumäestä, ja näkee syntymän:
 
pöytälaatikon hampaattomashta suushta
                                                               
.............r u n o u s.........
 
rujo vedenpaisumus,
neliapilaan pudonnut kirkas vesipisara paljastaa koko maailmakaikkeuden
ja minä lennän, Erica
 
ryöpsähtävä, rivo veisu laulajan suusta, enemmistön kustantama pato murtuu.
 
anarkistinen runous >hyperlinkki<: merkitys = viivakoodilla merkitty on siisti paketti lauantaimakkaraa. miksi siis kirjoittaa? miksi lukea?
 
Astun kaupungin rajan yli, punaisin saappain, peninkulmin, thömps thömps oi rohdos Rhodos, palannenko konsanaan?
Huhupuhetta, reidet petäjät oooooooh yksityisnäytös,purjehdin turkoosiin, kultaiseen satamaan Markus Antoniuksen kolossaalisten reisien välistä,
pylväiden huipulla vilpoisasti, kuumeisesti odysseija jatkuu,
ja meri vaahtoaa, vaahtoaa, poltan Rooman ja Tornion, koska en tykkää tillilihastaenkä maanantaista
 
Tinkimätön raportti Portosta, satamasta. Tämäkin laiva on lastattu hulluilla, narreilla ja puolisoikoilla. Ruksi ruutuun. Seuraavaksi pysähdymme Demokratian aukiolle joka tunnetaan myös Taivaalisen rauhan aukiona, dadi diti dalla, Volgan mutkan takkaa, cocaine heroine, hengitys hakkaa hakkaa, sydän, esisuomalaiset ovat tulleet joka puolelta, ja sitten: se mitä tapahtuu kahvi- ja kaakaoplantaaseilla - kaukana naminami, ganja, unikonkukat, ja syvä uni, kellon raksutus eteenpäin. Tämä aika, ja limittäin, nimittäin. Kaikki mahdollisuus puhallus pölyä Wernen kapistuksen päältä, epäreilun kaupan tuottama mielihyvä se on paha. Paha paha. Jules Jules on tulevaisuus pelkkä dystopiaa, ei bushin eikä rottajumalan tarkoitusperät ole selvillä, läpinäkyviä ne kuitenkin ovat lässyn lässyn ja lällyn lää tajunnanvirran pidätysvaikeuksista kärsivä beat-nilkki ei saanutkaan sopimusta Paholaisen kanssa kun heitä meitä on liian paljon kerjäämässä niin lehdissä luki. Oliko se Mad vai Times? <divina satira>     Miksi nuoret lyyrikot     tyylirikot mustat baskerit päässään      kaatuvat vappukokkoon        runo (sapen) katkerona <divina satira>         huulillaan oksennus niin harvoin?Mitä tapahtui metaforille? Nimittäin. Tyhjät kristallivaasit senkin päällä, tärisevät. Ei enää tuoksuja, vain haju. Hiljaisuus. On hiljainen yö, uudenlainen kristalliyö.Nyt lehtiöt esille toimittajat, ladatkaa ja laukaiskaa ensimmäisnä, nukkukaa sitten makeasti, hotellissa, viiden tähden alla. HOTEL LUX. Kello löi jo kuus, Oi Osiris, herää, nouse - kerää jo luus. teatterissa avantgardea, tapu tapu, se puhuttelee, hyvä madame, videokasetti nauhurissa, puolitoista tuntia lintuemon ysköstä, laskiämpärin johon tippuu, tippuu kaikki lastuthäjythätmätrinkelit, teen tilaa, teen taidetta: ja annan moottorisahan roiskua ja veren puhua:
ja annan moottorisahan puhua.
 
-
miss´ ihmeessä on henrik VIII:n teloitettujen
" luoti = luotain, veden syvyyden mittausväline.
Nyk. on kaikuluotaus syrjäyttänyt luotien käytön." kummittelevien
vaimojen esiintymispaikkojen selkeämpi kartta, kysyn vaan. kylläpä niitä piisaa.
 
oi sinä mehevä henrik, minun on nälkä
 
 
-
 
                Kun koirat jo kaluavat muitani
                        olen poissa, olen täällä   
             ja tulee pimeys joka tulee epäilemättä aikanaan
 
      häiriintynyt hirviökone joka syöt kaikki maailman runot, tämänkin.
 
 

 

 

 

 

©2017 jeminastaalo - suntuubi.com